Kiina on jo esitellyt maailmalle ajatuksensa globaalista sähköverkosta. Sen avulla voitaisiin siirtää uusiutuvalla energialla tuotettua sähköä aikavyöhykkeiden yli. Yksi osa suunnitelmaa on Aasian ja Euroopan yhdistävä 1100 kilovoltin tasasähkökaapeli.

Euroopan komission alaisuudessa toimiva Joint Research Center (JRC) on perehtynyt kiinalaisten sähkövisioihin. JRC tuottaa selvityksiä ja raportteja eurooppalaisen poliittisen päätöksenteon tueksi. JRC:n selvityksen mukaan kiinalaiset ovat suunnitelleet noin 5500–6500 kilometriä pitkää sähkökaapelia Kiinan länsiosista Saksaan. Suunnitelma sisältää kolme eri reittivaihtoehtoa.

Yhteyttä ei ole tarkoitus rakentaa "yhden langan" periaatteella, vaan kyseessä on pikemminkin "sähkön moottoritie". Tämä tarkoittaa sitä, että kaapelireitin varrella olisi useita väliasemia sähkön syöttöä ja toisaalta sähkön jakelua varten. Yhteys voisi realisoida valtavan määrän aurinko-, vesi- ja tuulivoimapotentiaalia tuhansien kilometrien matkalta.

Näin pitkä kaapeli yhdistäisi eri aikavyöhykkeet, mikä tehostaisi etenkin aurinkosähköpotentiaalin käyttöä. Reitin varrella on laajoja harvaan asuttuja alueita, joilla sähköä ei tarvita merkittäviä määriä edes päiväsaikaan.

Maantiede ja politiikka haasteina

Tuhansien kilometrien pituiselle kaapelireitille mahtuu vuoristoja, vesistöjä ja poliittisesti epävakaita alueita. Ne hankaloittavat rakentamista ja siirtoyhteyden ylläpitämistä. Rakennustöitä jouduttaisiin tekemään paljon myös sellaisilla alueilla, joilla ei ole minkäänlaista infrastruktuuria.

Hanke vaikuttaa kolossaaliselta, mutta niin ovat sen kustannuksetkin. JRC:n arvion mukaan suurjännitteinen tasavirtayhteys maksaisi maalle rakennettuna kaksi miljoonaa euroa kilometriltä ja vesistöihin rakennettuna vähintään kolme kertaa enemmän.

Lyhin reitti Kiinasta Keski-Eurooppaan olisi ns. "pohjoinen reitti". Pohjoisen reitin sähkönlinjan hinnaksi JRC on laskenut 11 miljardia euroa. Lisäksi sähköasemien rakentamiseen kuluisi 4–5 miljardia euroa.

Selvästi pidemmän eteläisen reitin sähkölinja maksaisi 17 miljardia euroa. Sähköasemien hinta taas olisi 7,5–9 miljardia euroa. Eteläisellä reitillä kaapelin vaikutuspiiriin tosin saataisiin myös Intia.

Kaikesta huolimatta JRC:n raportin johtopäätelmissä hankkeelle vilautellaan vihreää valoa. JRC korostaa Euroopan tarvitsevan tulevaisuudessa entistä enemmän uusiutuvalla energialla tuotettua sähköä. Kiinalaisten teknologista osaamista ja kokemusta tasavirtaa hyödyntävien suurjännitekaapeleiden rakentamisesta pidetään riittävänä.

Kiinalaiset ovatkin panostaneet suurjännitetasavirtateknologian kehittämiseen. Suuressa maassa sitä tarvitaan maan sisäiseen sähkönsiirtoon. Suurin osa Kiinan uusiutuvan energian potentiaalista onkin keskittynyt maan harvaan asuttuihin länsiosiin. Sähkön käyttö taas on painottunut itärannikolle. Kiinassa on tällä hetkellä käynnissä viisi 1100 kilovoltin tasavirtateknologiaan perustuvaa siirtoyhteysprojektia. Niissä linjojen pituudet vaihtelevat 2400 kilometristä ja 3800 kilometriin. Eurooppaan suunniteltu reitti ei ole tähän verrattuna kovin paljon pidempi.

"Ei yhden langan varaan"

Euroopassa kiinalaisten suunnitelmia on jo ehditty pohtia ENTSO-E:ssä, joka on eurooppalaisten kantaverkkoyhtiöiden yhteistyöelin. Suomen kantaverkkoyhtiö Fingrid Oyj:tä ENTSO-E:ssä edustaa johtaja Jussi Jyrinsalo.

Jyrinsalo kertoo, että Suomessakin on käytössä neljä rajat ylittävää tasasähköyhteyttä, joista kaksi johtaa Ruotsiin ja kaksi Viroon. Tasasähköyhteydet ovat osoittautuneet teknisesti toimiviksi, mutta ne vaativat vaihtovirtakaapeleita enemmän ohjausta.

— Tasavirtaan perustuva paketti on monimutkaisempi, koska tasasähköverkossa ei tapahdu automaattista tehon säätymistä.

Kiinan ja Euroopan välisen yhteyden teknisiä haasteita ajatellen Jyrinsalo muistuttaa myös kantaverkon varmuuskertoimista. Näin merkittävä energiavirta ei saisi olla yhden langan varassa eikä verkko saisi nojata liikaa yhteen lähteeseen.

— Yksi lanka ei riitä varmennettuun sähkönsiirtoon. Sen rinnalle tarvitaan vähintään toinen sähkönsyötön varmistava kaapeli, Jyrinsalo huomauttaa.

— Samalla Eurooppaan pitäisi rakentaa lisää uutta sähköntuotantokapasiteettia, jolla tarvittaessa voitaisiin paikata Kiinan yhteydessä tapahtuvat häiriötilanteet.

Potentiaalia myös Euroopassa

Kiinasta Eurooppaan ulottuvan siirtoyhteyden toteuttaminen edellyttää isoja päivityksiä myös Euroopan omissa siirtoverkoissa, koska eurooppalaisten verkkojen olisi kyettävä jakamaan Aasiasta pursuava sähkö täkäläisille kuluttajille.

Siirtoyhteyksien tuntuva vahvistaminen ainakaan uusia johtokatuja rakentamalla ei ole Euroopassa helppoa. Keski-Euroopan sisäisissä sähköverkoissa on jo nyt monia pullonkauloja, joiden poistaminen on hankalaa kansalaisvastarinnan vuoksi.

— Esimerkiksi Saksassa pohjoisille alueille rakennettua tuulivoimapotentiaalia ei saada täysin hyödynnettyä, koska siirtoyhteydet etelään ovat riittämättömät, Jyrinsalo toteaa.

— Uutta tuuli- ja aurinkosähköä ei sitä paitsi tarvitse edes lähteä etsimään Kiinasta asti.

Jyrinsalon mielestä Eurooppa voisi hyvin tukeutua vielä pitkään omiin, toistaiseksi hyödyntämättömiin uusiutuvalla energialla tuotettuihin sähkön lähteisiin, mikäli keskieurooppalaisen sähköverkon rajoitteet voitaisiin ratkaista tehokkaasti. Samalla toteutuisi Euroopassa tavoitteeksi asetettu entistä hajautetumpi tuotantorakenne.

— Nojautuminen yhteen aasialaiseen sähkölähteeseen sopii tähän ajatteluun huonosti.

Kannattavuuden edellytyksenä hintaero

Kiinan ja Euroopan välinen siirtoyhteys antaisi Kiinalle mahdollisuuden myydä kiinalaista sähköä Euroopan sisämarkkinoilla. Raskaista investoinneista huolimatta kiinalaisen sähkön kuljettaminen Eurooppaan on siinä tapauksessa järkevää, mikäli eurooppalaiset maksavat sähköstä korkeamman kuin mitä siitä saataisiin myymällä sähkö Kiinassa.

Kaupallisen menestyksen edellytyksenä on kuitenkin se, että sähkö olisi kyettävä tuottamaan Kiinassa selvästi halvemmalla kuin Euroopassa — myös tulevaisuudessa.

Jyrinsalo pitää oletusta rohkeana. Tuuli- ja aurinkosähkön hinta on jo nyt halventunut rajusti Euroopassa. Lisäksi pienikokoisten ydinvoimalaitosten ja sähkön varastointitekniikoiden kehitys voivat vaikuttaa tuntuvasti tulevaan hintakehitykseen. Merkittäviä muutoksia on odotettavissa myös Kiinassa, joka on ilmeisesti tulossa mukaan päästökauppajärjestelmään.

— Sähkön hintakehitystä on valtavan vaikea ennustaa. Siksi Kiinan ja Euroopan välisen siirtoyhteyden rakentamiseen liittyy suuri taloudellinen riski.

Yhteisen markkinat, samat pelisäännöt

Aasialaisen sähkön päästäminen Euroopan markkinoille edellyttäisi myös pelisääntöjen laatimista — ja noudattamista. Vaikka Kiina on pötkinyt hämmästyttävän pitkälle kansainvälisessä kaupassa pitkälti itse laatimillaan säännöillä, ei Jyrinsalo usko tämän onnistuvan Euroopassa sähkön sisämarkkinoilla. Aasialaisia sähköntuottajia tuskin päästetään Euroopan sähköpörssiin, elleivät nämä kunnioita samoja sääntöjä kuin muutkin.

— Ongelmia saattaa aiheuttaa myös eurooppalaisen sähkökaupan vastavuoroisuuden periaate. Mikäli Euroopan sähkömarkkinat avataan kiinalaiselle sähkölle, pitäisi Kiinan vastaavasti avata omat markkinansa eurooppalaiselle sähkölle.

Omilla säännöillään pelaava Kiina on kuitenkin yritysostojensa myötä jo nyt vahvasti mukana Euroopan sähkökauppajärjestelmässä. Kyseenalaisen kilpailun ohella omistuksiin liittyy myös poliittinen riski, mihin on osin jo havahduttu. Ainakin Saksassa kauppoja on peruuntunut tämän takia.

Miten selvittää sähkön alkuperä

Kiina on profiloinut Euroopan ja Kiinan välistä yhteyttä nimenomaan mahdollisuutena välittää Aasiasta Eurooppaan uusiutuvalla energialla tuotettua sähköä. Maan länsiosissa tuotetaan kuitenkin paljon myös hiilisähköä, jota voitaisiin periaatteessa syöttää uusiutuvalla energialla tuotetun sähkön joukossa Eurooppaan. Pahimmassa tapauksessa EU paistattelisi täkäläisen sähköntuotannon puhtaudella osin kiinalaisen hiilisähkön ansiosta.

Koska sähköstä itsestään ei voi päätellä sen tuotantotapaa tai alkuperää, jäisi sähkön alkuperän avaaminen pitkälti kiinalaisten oman ilmoituksen varaan. Tilanne on tuttu suomalaisille toimijoille, jotka tuovat sähköä Venäjältä.

— Venäjältä tuotavan bulkkisähkön alkuperä voidaan päätellä ainoastaan sähköntuotannosta saatujen tilastotietojen perusteella, Jyrinsalo kertoo.

Ei vielä konkretiaa

Suomella ei ole merkittävää roolia kiinalaisten suunnitelmissa. Tästä huolimatta kiinalaiset ovat käyneet myös Suomen kantaverkosta vastaavan Fingridin vieraina. Jyrinsalo kertoo kiinalaisten esitelleen hanketta kuitenkin vasta yleisellä tasolla.

— Tarkempaa esitystä aikatauluista, rahoituksesta ja teknologioista en ole vielä nähnyt.

Jyrinsalo ei usko konkretiaan päästävän vielä pitkään aikaan. Liikkeelle ei ole lähdetty ainakaan Euroopan päässä. Eurooppalaisia sähköverkkoja pitäisi ryhtyä valmistelemaan hyvissä ajoin kiinalaisen sähkön massiiviseen maihinnousuun.

— Eurooppalaisen verkon vahvistaminen olisi iso ja paljon aikaa vaativa hanke. Mitään tähän viittaavaa liikettä ei ole toistaiseksi nähtävillä. Eurooppalaisten sähköverkkojen kehittämissuunnitelmiinkaan ei ole sisällytetty tämäntapaisia asioita, vaikka suunnitelmat ulottuvat aina vuoteen 2040 asti.

teksti Heikki Jaakkola / kuvat Scanstockphoto