Aktiivinen tuulivoimalaitoksen omistaja saa omistuksestaan irti enemmän taloudellista tulosta kuin passiivinen omistaja. Tuottojen optimoinnin kannalta ei ole yhdentekevää, miten tuulipuistojen hallintopalvelut on järjestetty. Asiaa tutkittiin Lapin Ammattikorkeakoulun opinnäytetyössä.

Tuulipuistojen hallinnointi ja seuranta edellyttävät teknistä osaamista. Lisäksi on ymmärrettävä, miten tuulivoimalaitokset toimivat eri olosuhteissa ja eri vuodenaikoina. Tuotantokatkojen ennakointi, laitosten tuottaman tiedon käsittely ja tietojen analysointi ei suju keneltä tahansa. Kaikilla tuulipuistojen omistajilla ei kuitenkaan ole osaamista tai välineitä seurantaa varten. Pienimpien puistojen omistajia taas kalliiden seurantajärjestelmien hinta saattaa hirvittää.

Kun osaamista hankitaan yhtiön ulkopuolelta, ei ole yhdentekevää keneltä palveluita ostetaan. Monesti tuulivoimalaitosten valmistajat tarjoavat palveluitaan osana tuulivoimalaitoshankkeen toteuttamista. Huoltosopimukset ovat tästä hyvä esimerkki, mutta ei paras mahdollinen ratkaisu.

Suomessa tuulivoimalaitosvalmistajien tarjoamat huoltosopimukset ovat yleensä pitkiä. Sopimusten sisältämät käytettävyystakuut ovat usein aikaperusteisia. Tutkimuksen toteuttanut Miika Sinettä kuitenkin huomauttaa, että aikaperusteinen laitosten huoltaminen ei ole hyvä ratkaisu, mikäli laitoksen omistaja haluaa maksimoida laitostensa sähköntuotannon.

— Aikaperusteinen huolto ei ohjaa huoltotoimia vähätuulisiin aikoihin, mikä olisi voimalaitoksen omistajan kannalta suotuisinta aikaa huoltotoimille.

Tuotantoperusteinen huoltotoiminta on kuitenkaan haastavampaa kuin aikaperusteinen. Huolto-organisaation täytyy tuntea laitoksen toiminta hyvin, jotta tuotantokatkot voitaisiin sijoittaa tuotannon kannalta sopiviin kohtiin.

Voimalaitosvalmistajien keskusvalvomot sijaitsevat monesti Keski-Euroopassa. Valvomoissa seurataan samanaikaisesti tuhansia eri maihin rakennettujen tuulivoimalaitosten toimintaa. Ajoittain valvomot ruuhkautuvat. Tämä voi tarkoittaa sitä, että yksittäiset voimalaitokset eivät saa kaipaamaansa huomiota riittävän nopeasti. Pahimmalla tapauksessa huoltoa tarvitsevat laitokset jäävät seisomaan useiksi tunneiksi tai jopa vuorokausiksi.

Sinettä huomauttaa, että aktiivinen ja laitosten sielunelämää ymmärtävä omistaja kykenee omien seurantajärjestelmien avulla havaitsemaan ongelmat nopeasti. Samalla hän voi vaikuttaa vikaantumisista aiheutuneiden tuotantokatkojen pituuteen.

Seurantaa kolmansilta osapuolilta

Osa tuulivoimayhtiöistä hankkii seurantapalvelunsa niihin erikoistuneilta yrityksiltä. Tähän pakottaa myös se, että tuulipuisto voi muodostua monen eri valmistajan toimittamista myllyistä. Voimalaitosvalmistajien toimittamat seurantajärjestelmät on koettu hankaliksi, koska on ne suunniteltu vain tietyn valmistajan laitosten seurantaan. Ne eivät aina edes tue eri valmistajien voimalaitosten seurantaa.

Tutkimuksen mukaan valmistajista riippumaton seurantajärjestelmä helpottaisi laitosten tarkkailua. Hyvä seurantajärjestelmä paljastaa kaikkien laitosten tilanteen yhdellä silmäyksellä. Seurannassa voidaan käyttää myös mobiilisovelluksia, jolloin tuotanto- ja tuulitilanteet selviävät nopeasti ja paikasta riippumattomasti. Samalla tuotanto- ja käytettävyysraporttien oikeellisuus on helppo tarkistaa.

Lapin ammattikorkeakoulun tutkimuksessa kehitettiin myös analysointi- ja raportointimenetelmiä, joiden avulla tuulivoimalaitosten omistajat voivat havaita suurimmat tuotantotappioiden syyt.

— Tietoa voidaan käyttää hyväksi, kun neuvotellaan voimalaitosten huollosta vastaavien yritysten kanssa. Tieto auttaa myös tuulivoimalaitosten valmistajia kiinnittämään huomiota tuotantokatkoksia aiheuttaneisiin tekijöihin, Sinettä huomauttaa.

— Sähköntuotannon maksimoinnin lisäksi omistajia kiinnostaa laitosten käytettävyys. Tämä kiinnostaa varmasti myös laitosten valmistajia, koska laitosten hyvä suunnittelu laskee koko tuulivoima-alan kustannuksia.

Lapin ammattikorkeakoulun tutkimuksessa insinööri Miika Sinettä selvitti tuulipuistojen hallinnointipalveluiden merkitystä niiden omistajille. Työssä perehdyttiin ulkomaisiin tutkimuksiin ja haastateltiin suomalaisia tuulipuistojen omistajia. Tutkimus tehtiin finanssiryhmä Taalerin toimeksiannosta.

teksti Petri Sallinen / kuva Raine Laaksonen