- Kuljemme kohti sähköistyvää tulevaisuutta, EU:n energia- ja ilmastokomissaari Miguel Arias Cañete sanoi eurooppalaisten kantaverkko-operaattoreiden yhteistyöjärjestön ENTSO-E:n vuosikokouksessa Brysselissä 5. joulukuuta.

- Mutta tavoite jää saavuttamatta, mikäli markkina pysyy sirpaleisena. Kantaverkkoyhtiöiden välistä sähkökauppaa ohjaava verkkosäännöstö on vienyt kohti markkinaintegraatiota, mutta merkittävä este kunnon kaupalle on riittämätön verkkokapasiteetti eritoten rajasiirtojen kohdalla, Cañete lisäsi.

Siunaako neuvosto uuden markkinamallin?

Komissio pyrkii reilu vuosi sitten antamassaan puhtaan energian paketissa uuteen sähkömarkkinamalliin niin, että sisämarkkinakehitystä kahlitsevista kansallisista tuista päästään vähitellen eroon ja että jäsenmaiden välisiä siirtoyhteyksiä rakennetaan 10 prosenttia lisää vuoteen 2020 mennessä. Tästä lisäyksestä on tosin sovittu jo vuonna 2002 ja sen ovat jo monet jäsenmaat saavuttaneet, mutta eivät kaikki.

Mutta totuttuun tapaan markkinat ja politiikka kulkivat omia teitään, kun jäsenmaat 6. joulukuuta kokoontuneessa valmisteluelimessä Coreperissä eivät saavuttaneet yksimielisyyttä komission esityksistä.

Viron EU-puheenjohtajuuden viestinnästä vastaava Annikky Lamp totesi tuloksesta, että merkittävimmät kiistat liittyvät säännösteltyihin sähkön hintoihin ja rajasiirtoyhteyksiin. Lampin mukaan regulaation osalta yksi kiistanalaisimmista kohdista ovat viime aikoina kuitenkin olleet tuet uusille hiilivoimalaitoksille, joille ehdotetaan päästökattoa.

Kumma peruna on siirtynyt nyt 28 EU-maan energiaministereille, jotka kokoontuvat 18. joulukuuta neuvostotapaamiseen. Jotkut unionivirkailijat kuvailevat sitä jopa “minienergiahuippukokoukseksi”.

- Neuvostossa on odotettavissa tiukkoja keskusteluja, mutta tuntuma on sellainen, että komission esitykset menevät eteenpäin. Digitalisaatio, uusiutuvat ja aktiiviset asiakkaat ovat jo muovanneet EU:n sähkömarkkinaa ja nyt tarvitaan uusia sääntöjä sopeutuaksemme uuteen todellisuuteen, Lamp sanoi.

Tulevatko alueelliset energiafoorumit?

Vaikka EU-säännöt omaksuttaisiinkin nopeasti, kestää vuosia saada Euroopan sirpaleiset sähkömarkkinat ruotuun. Sen tähden päättäjät yrittävät lyhyellä tähtäimellä keskittyä parantamaan yhteistyötä alueellisella tasolla.

- Valvottavalla puolella pelin henki on lisätä yhteistyötä, amerikkalaissyntyinen latvialaispäättäjä Krisjanis Karins sanoo. Hän on sähkömarkkinavalvontaan liittyvän direktiiviesityksen raportoija Euroopan parlamentissa. ENTSO-E:n vuosikokouksessa Karins suositteli “alueellisten energiafoorumien” perustamista komission esityksen mukaisesti.

Karinsin mukaan alueellisten keskusten pitäisi tarkastella rajat ylittävän sähkökaupan kaikkia näkökohtia, mukaan lukien kapasiteettimekanismit, joilla jäsenmaat tukevat kaasu- ja hiilikäyttöisiä varavoimalaitoksia.

- Kuulostaa ehkä ideaaliselta maailmalta, Karins myönsi, mutta hänen mukaansa tarvitaan koekenttiä, joilla markkinaehtoisesti päädytään mahdollisimman sujuvaan kapasiteettijakoon – on kyseessä sitten kaasu-, hiili- tai uusiutuva energia. Muutoin kansalliset edut jatkavat jylläämistään.

Ollaan vasta puolivälissä markkinamatkaa!

Eurelectricin pääsihteerin Kristian Rubyn mielestä EU on vasta puolivälissä sähkömarkkinamatkassaan. Puolivälimarkkina on hänestä suoraan verrannollinen siihen, kuinka paljon on käytettävissä rajat ylittävää siirtokapasiteettia.

- Jos tahdomme lisää markkinaa, tarvitsemme lisää kapasiteettia – eikä se ole ehdollinen kysymys vaan pakko. Eteneminen kohti täydellistä energiaunionia edellyttää enemmän yhteistyötä niin EU- kuin alueellisella tasolla, Ruby sanoi ja ilmaisi kannatuksensa alueellisille energiafoorumeille.

Hän myös korosti sitä, että tavoite alueellisista keskuksista tarkoittaa kantaverkko-operaattoreiden yhteistyön syventämistä. Vain sen avulla voidaan suunnistaa päättäväisesti kohti eurooppalaisempaa markkinaa.

Myös Euroopan tuulivoimajärjestön (WindEurope) toimitusjohtaja Giles Dickson kannattaa alueellisia energiafoorumeita. Hänestä ne eivät kuitenkaan saa vesittää yksittäisten jäsenmaiden velvollisuuksia. Lisäksi Dickson kehotti kantaverkkoyhtiöitä ja päättäjiä saamaan myös sähköntuottajat alueellisen koordinaation talkootöihin.

- Ilman kapasiteettimekanismeihin liittyvää yhteistyötä on vaarassa syntyä riski investointeihin, joilla rakennetaan ylimääräistä sähköntuotantokapasiteettia 80 gigawattia. Turhat varavoimalat voisivat siten olla lasku siitä, ettei tartuttu yhteistyöhön.

Dickson mainosti myös omaa alaansa sanoessaan, että kantaverkko-operaattoreita ei pidä nähdä ainoina vastuullisina “pisteiden yhdistäjinä” vaan myös tuottajat tekevät sitä investoimalla entistä joustavimpiin tuulivoimaloihin.

Lue koko juttu EurActivesta

Kuva: Scanstockphoto