Pohjoismaat ja Viro muodostavat yhtenäisen sähkömarkkina-alueen. Yhtenäisellä markkina-alueella sähkö vaihtaa omistajaa valtiollisista rajoista piittaamatta. Sähköä ostetaan sieltä, mistä sitä halvimmalla saadaan ja myydään sinne, mistä sähköstä saadaan paras hinta.

Ihannetapauksessa sähkön hinta hakeutuu yhtenäisellä markkina-alueella tasapainoon. Jos alueiden välille syntyy hintaeroja, on kyseessä häiriö. Sähkömarkkinoilla tyypillisen häiriön aiheuttavat rajoitukset tai puutteet siirtoyhteyksissä. Tämä tarkoittaa sitä, että johdon toisessa päässä olisi enemmän halukkaita ostajia sähkölle kuin mitä johto kykenee välittämään.

Jos sähkön tarjonta ei kykene tyydyttämään sähkön kysyntää siirtojohtojen rajoitteiden vuoksi, nousee sähkön hinta ostajien puoleisessa päässä. Samalla yhtenäinen markkina-alue repeää kahdeksi hinta-alueeksi. Toisella hinta-alueella sähkön maksaa enemmän ja toisella vähemmän.

Viime vuonna sähkön tukkuhinta oli pohjoismaisilla markkinoilla sama ainoastaan 60 prosenttia ajasta. Tämä selviää Energiaviraston keräämistä tilastoista. Muutos on selvä aikaisempaan verrattuna, jolloin hinta pysyi samana 80 prosenttia ajasta.

Suomen kannalta tämä tarkoittaa sitä, että suomalaiset saivat maksaa tukkusähköstä korkeamman hinnan kuin ruotsalaiset.  Suomalaiset maksoivat tukkusähköstä viime vuonna keskimäärin 44,04 euroa megawattitunnilta. Ruotsin kahdella hinta-alueella samasta sähköstä maksettiin 37,94 ja 38,36 euroa megawattitunnilta. Virossa tukkusähkön keskihinta oli lähes sama kuin Suomessa: 45,86 euroa megawattitunnilta.

Keskihinta ei kuitenkaan kerro koko todellisuutta. Hetkellisesti ero Suomen ja Ruotsin välillä revähti jopa 24 euroon megawattitunnilta. Tuolloin suomalaiset maksoivat tukkusähköstä noin 56 euroa megawattitunnilta ja ruotsalaiset 32 euroa.

Energiaviraston ylijohtaja Simo Nurmi toteaa, että syynä tähän oli puutteellinen siirtokapasiteetti Suomen ja Ruotsin välillä.

— Ruotsissa oli viime vuonna tarjolla poikkeuksellisen paljon edullista vesivoimalla tuotettua sähköä, jolle olisi ollut Suomessa kova kysyntä. Suomen ja Ruotsin väliset rajajohdot eivät kuitenkaan kyenneet välittämään Suomeen niin paljon sähköä kuin täällä olisi oltu sitä valmiit ostamaan.

Kaikesta huolimatta tukkusähkö maksoi viime vuonna Suomessa keskimäärin vajaa kolme euroa vähemmän megawattitunnilta kuin vuotta aikaisemmin. Suomen aluehinta laski viime vuonna kuusi prosenttia vuoteen 2018 verrattuna.

Lisää rautaa rajalle?

— Mitään mystisiä ongelmia ei Suomen ja Ruotsin välisissä kantaverkkosiirroissa ollut viime vuonna, toteaa Suomen kantaverkoista vastaavan Fingrid Oyj:n voimajärjestelmän kehityspäällikkö Jonne Jäppinen.

— Vuosi oli lauha ja ruotsalaista vesivoimaa oli tavanomaista runsaammin tarjolla. Ruotsalaisen sähkön hinta laski ja tämä lisäsi halvan sähkön kysyntää myös Suomessa. Sähkö tuotiin Ruotsista johdot punaisina.

Fingridissä seurataan tarkasti, miten yhteispohjoismaiset markkinat kehittyvät. Jos Suomen ja Ruotsin välinen aluehinta on sama vain 60 prosenttia ajasta, on tämä Jäppisen mielestä aika vähän. Tämä tarkoittaa myös sitä, että siirtoyhteyksiä pitää vahvistaa.

Suomen ja Ruotsin kantaverkkoyhtiöt ovat jo yhteistuumin todenneet, että maiden väiset siirtoyhteydet ovat riittämättömät. Pohjoiselle rajalle on tällä hetkellä rakenteilla uusi 800 megawatin tehoinen rajajohto. Sen pitäisi valmistua vuonna 2025. Uusi yhteys lisää Suomen ja Ruotsin välistä siirtokapasiteettia kolmanneksella.

Suomen ja Ruotsin yhdistää Rauman kohdalta kaksi merikaapelia, joista vanhempi — Fennoscan 1 — on jo heikossa hapessa. Se on kuitenkin tarkoitus korvata uudella 800 megawatin tehoisella merikaapelilla tulevaisuudessa.

Viron ja Suomen välillä sähkön keskihinta oli lähes identtinen koko viime vuoden — samaan tapaan mentiin myös vuonna 2018. Jäppisen mukaan tämä on merkki siitä, että Suomen ja Viron väliset siirtoyhteydet eivät rajoita kaupankäyntiä.

teksti Petri Sallinen / kuva Scanstockphoto