— Fossiilinen energiantuotanto väistyy, kunhan huolehdimme päästökaupan säilymisestä terveenä. Päättäjiltä kaivataan apua uusien ratkaisujen testaukseen ja käyttöönottoon, sanoo Energiateollisuus ry:n asiantuntija Jukka Makkonen.

Päästökaupan ensimmäinen tehtävä oli puhdistaa eurooppalaista sähköntuotantoa. Viime aikoina päästökaupan ohjausvaikutus on parantunut merkittävästi, kun talous on piristynyt ja päästökaupan valuvikoja on korjailtu. Samalla markkinat ovat sopeutuneet tuulivoiman kaltaiseen vaihtelevaan sähköntuotantoon.

Päästökauppaan perehtynyt Energiateollisuus ry:n asiantuntija Jukka Makkonen on tyytyväinen. Poliittisten päättäjien ei enää tarvitse uhrata aikaansa sähköjärjestelmän puhdistamiseen, vaan he voivat keskittyä vaikkapa liikennejärjestelmän uudistamiseen.

— Sähköyhtiöt kyllä tuntevat pelikenttänsä ja pystyvät muokkaamaan sähköntuotannon kysyntää vastaavaksi. Fossiilinen tuotanto väistyy vähitellen, kunhan vain huolehdimme päästökaupan säilymisestä terveenä kysynnän ja tarjonnan kannalta. Siihen ei tarvita poliitikkojen laittamia uusia hintalappuja, Makkonen toteaa.

— Euroopan unionin uudet hallintoelimet laativat pikapuolin työohjelmiaan. Nyt jos koskaan meidän olisi saatava sanomamme kuuluville. Päästökaupan asemaa on syytä puolustaa ja samalla pitäisi kiirehtiä ilmastopolitiikan pitkän aikavälin tavoitteiden asettamista.

Tilannekuva päivitettävä

Makkonen kehottaa poliittisia päättäjiä päivittämään ilmastopoliittisen tilannekuvansa.

— Seuraava haasteemme on vähentää teollisuuden, liikenteen, asumisen ja maatalouden päästöjä. Päästökauppa tarjoaa tähän ratkaisun. Se kuitenkin edellyttää vuosiin 2040 ja 2050 yltävän pitkän aikavälin ilmastopolitiikan tavoitteiden selventämistä ja päättämistä, Makkonen sanoo.

Tavoitteiden asettamisella on kiire, koska isojen rakenteellisten muutosten toteuttaminen vie aikaa. Mikäli päästökaupan laajentamisselvitykset saataisiin kohta käyntiin, varsinainen laajennus voitaisiin tehdä vuonna 2030, jolloin siirrytään viidennelle päästökauppakaudelle.

Makkonen muistuttaa, että päästövähennystavoitteet selventävät näkymää kysynnän kehityksestä sähkömarkkinoilla.

— Analyytikot laativat laskelmia ja raportteja erilaisten teknologioiden kypsyydestä ja kustannustehokkuudesta. Niiden perusteella saamme kuvan mahdollisuuksista vähentää päästöjä. Keinoja on paljon, mutta sähköistäminen näyttää tehokkaimmalta ratkaisulta.

Päästökauppa vaikuttaa kaukolämpöönkin

Makkosen mielestä EU:n pitäisi pikimmiten ryhtyä selvittämään päästökaupan laajentamismahdollisuutta talokohtaiseen lämmitykseen ja ehkä myös liikenteeseen. Päästöoikeusmaksut voitaisiin kerätä fossiilisten polttoaineiden jakelijoilta. 

— Tänä päivänä 18 EU:n jäsenmaata verottaa talojen lämmityksessä käytettyä maakaasua kevyemmin kuin päästökauppa sitä rokottaisi.

Makkonen korostaa päästökaupan vaikuttavan myös kaukolämmö tuotantoon. Siksi hän ei ymmärrä keskustelupalstoilla viriäviä kehotuksia taloyhtiöille irrottautua ilmastotekojen nimissä kaukolämpöverkosta.

— Kaukolämmön tuotannon päästöt vähenevät väistämättä, kun kivihiili, öljy, maakaasu ja turve ajautuvat pois lämmöntuottajien polttoainevalikoimasta päästökaupan vaikutuksesta. Muutos vaatii vielä hieman aikaa ja opettelua, mutta se perustuu arvioihin päästöoikeuden ja polttoaineiden hintakehityksestä.

— Irtautumisen sijasta taloyhtiöt voisivat haastaa energiayhtiöitään tarjoamaan asukkaiden haluamia energiapalveluita.

Makkonen arvioi, että geotermiset lämpöpumput tarjoavat tulevaisuudessa yhden tavan lämmittää taajamia. Silti sähkön rinnalla energiaa tuotetaan jatkossakin polttamalla. Turpeen rooli kutistuu kuitenkin toimitusvarmuuspolttoaineeksi.

Politikointi vie mustaan laatikkoon

Ilmastopolitiikan asiantuntija pelkää poliittisten päättäjien sumentavan päästökaupan tulevaisuuden.

— Niin kauan kuin päästöistä rankaiseminen perustuu kansallisiin poliittisiin päätöksiin, säilyvät kustannuslaskelmat epäselvinä. Poliitikkojen pitäisi ymmärtää, että heidän toimintansa merkitsee monille yrityksille mustaa laatikkoa.

— Politiikalla saatetaan saada aikaan tupla tai kuitti -tilanteita, joiden vaikutuksetkin ovat sen mukaisia. Eniten epävarmuus karsii ja myöhästyttää uusia investointeja ja liiketoimintoja. 

Makkonen myöntää, että esimerkiksi maakaasu- ja kivihiilimarkkinoiden ennustaminen on vaikeaa. Tästä huolimatta analyytikot osaavat tuottaa markkinoilta saatavasta tiedosta yrityksille perusteltuja analyyseja, joiden pohjalta voi veikata useammin oikein kuin väärin.

Lattiahintaa ei tarvita

Antti Rinteen hallituksen tehtävälistaan sisältyy päästökaupan lattiahinnan selvittely. Lattiahinta tarkoittaa minimihintaa, jonka alle päästöoikeuden hinta ei voisi laskea.

Makkosen mielestä idea voi äkkiseltään kuulostaa hyvältä, mutta saattaa silti toimia kunnianhimoista ilmastopolitiikkaa vastaan. Hän vetoaa niin historiaan kuin tulevaisuuteen.  

— Tähän mennessä pienetkin ilmastopolitiikan muutokset ovat vieneet valtavasti aikaa. Nyt pöydälle ei kannata tuoda uusia tutkimattomia avauksia, mikäli halutaan saada nopeasti päätöksiä. Uusia ilmastopoliittisia avauksia vastustetaan väistämättä.

— Päästökaupalle asetetun lattiahinnan vaikutus voi olla olematon ja se voi häivyttää tulevaisuuden näkymiä.

Makkonen muistuttaa, että mahdollisimman korkea päästöoikeuden hinta ei ole kannatettava tavoite. Kun ilmastonmuutoksen torjumisen kulut pysyvät kohtuullisina, hyväksyvät myös kansalaiset ilmastopoliittisen työn.

— Olennaista olisi tehdä ilmastopolitiikkaa kustannustehokkaasti.

Huomio sääntöviidakon karsimiseen

Yhteiskunnalla on lopulta suuri rooli energia-alan murroksessa ja muutoksessa.

— Rakenteelliset ja isot uudet muutokset edellyttävät riskinjakoa. Meidän ei niinkään tarvitse kehittää tuotantoteknologiaa, vaan keskittyä energiajärjestelmien muihin osiin. Suomi tosin on jo kehityksen aallonharjalla esimerkiksi energian älykkäässä ohjauksessa ja varastoinnissa, Makkonen sanoo.

— Lisäksi kannattaa muistaa, että energia-ala etenee edelleen melkoisessa sääntö- ja tietoviidakossa. Viranomaisilla ja virkamiehillä on usein sanansa sanottavana yritysten tekemisiin – eivätkä vaatimukset ole välttämättä yhteneväisiä. Vuosiraportointia tehdään eri muodossa uskomattoman monelle viranomaistaholle.

Makkonen toivoo hallinnollisten menetelmien selkeyttämistä ja keventämistä.

— Pitkälle päästäisiin jo sillä, jos esimerkiksi luvitusta ja raportointia varten voitaisiin kehittää yhden luukun periaatteeseen pohjautuva sähköinen alusta.

KAINALOSSA

Näin päästökauppa toimii

Päästökaupan tarkoituksena on vähentää kasvihuonekaasupäästöjä markkinaehtoisesti.
— Euroopan unioni määrittelee, paljonko päästökaupan avulla vähennetään päästöjä.
— Euroopan komissio jakaa päästöoikeudet jäsenvaltioille.
— Suomen valtio huutokauppaa päästöoikeudet, joista saatavan summan valtio voi käyttää ilmastotyöhön
— Yritykset joutuvat ostamaan jokaista ilmaan päästettyä hiilidioksiditonnia varten päästöoikeuden. Toinen keino on vähentää päästöjä tai vaihtaa päästöttömiin tuot
— Päästöoikeuden hinta muodostuu markkinoilla ja markkinoista tuotetaan hinta-analyyseja.
— 2010-luvun alussa päästöoikeuksista syntyi ylitarjontaa, kun taantuma supisti teollisuustuotantoa ja kun uusiutuvan energian tukijärjestelmät kilpailivat päästökauppajärjestelmän kanssa. Ylitarjonta romahdutti päästöoikeuksien hinnan ja heikensi järjestelmän ohjausvaikutusta. Nykyisiin päästöoikeuksien määrän voidaan vaikuttaa markkinavakausmekanismin (MSR) avulla.

teksti Vesa Ville Mattila / kuvat Olli Häkämies