Yhdysvaltojen presidentinvaalit voittanut republikaanien Donald Trump kyseenalaistaa ilmastomuutoksen ja kansainvälisen ilmastopolitiikan. Vaalikampanjansa aikana hän lupasi neuvotella Pariisin ilmastosopimuksen uuteen kuosiin, mikäli hänet valitaan presidentiksi. Kukaan ei kuitenkaan tiedä, mitä sopimuksen neuvotteleminen uuteen kuosiin tarkoittaisi — Yhdysvallat ei kuitenkaan voi päättää sopimuksen sisällöstä yksin.

Yhdysvaltain osalta Trumpin toteamus tarkoittanee sitä, että tiukan paikan tullen maa voi irtautua sopimuksesta. Presidentti Barak Obama on sopimuksen jo allekirjoituksellaan vahvistanut, mutta kongressissa sopimus ei ole käväissyt. Voisiko Trump kyseenalaistaa sopimuksen ratifioinnin tällä perusteella? Todennäköisempää on, että Trump saa johtaakseen maan, joka ehti jo ratifioida kansainvälisen ilmastosopimuksen ennen häntä.

Mikä tahansa maa voi irtautua Pariisin ilmastosopimuksesta yksipuoleisella ilmoituksella. Tämän voi kuitenkin tehdä aikaisintaan kolmen vuoden kuluttua siitä, kun sopimus on astunut voimaan. Tämän lisäksi irtautumiseen liittyy harkinta-aika, kuten avioeroissakin. Käytännössä Pariisin ilmastosopimuksesta irtautumisprosessi on yhtä pitkä kuin USA:n presidentin toimikausi.

Keväällä Ranskan ilmastolähettiläs Laurence Tubiana totesi, että Trumpin mahdollinen valinta presidentiksi ei häntä huoleta kansainvälisen ilmastopolitiikan näkökulmasta.

— Pariisin ilmastosopimuksen filosofia perustuu kansallisiin päätöksiin. Kaikki haluavat Yhdysvallat mukaan ja että se ottaisi myös aktiivisen roolin. Muiden maiden toimet eivät kuitenkaan riipu siitä, mitä Yhdysvallat tekee.

Yhdysvallat on kuitenkin suurvalta, jonka tekemisistä muut maat saattavat ottaa esimerkkiä. Yhdysvallat on esimerkiksi rahoittanut kehitysmaissa ilmasto-ohjelmien toteuttamista. Vaalikampanjansa aikana Trump ilmoitti lopettavansa tällaiset rahoitusohjelmat. Seuraavatko muut maat amerikkalaisten esimerkkiä? Rahahanojen sulkeutumisen on arvioitu vaikuttavan esimerkiksi Intian kaltaisten suurten kehittyvien maiden haluun panostaa ilmastonmuutoksen torjuntaan.

Ilmastomuutos on huijausta

Donald Trumpin puheissa ilmastomuutos esiintyy suurena huijauksena, joka heikentää amerikkalaisten yritysten kilpailukykyä. Trumpin retoriikassa energiapolitiikka ja työllisyyspolitiikka näyttäytyvätkin liittona — kivihiiltä kannattaa käyttää, koska se työllistää kaivosmiehiä. Samalla logiikalla öljyä kannattaa porata Yhdysvalloissa.

Amerikkalaisia kivihiilikaivoksia onkin suljettu runsaasti viime vuosinen aikana. Syynä on kivihiilen käytön loppuminen energian tuotannossa — hiilivoimalaitoksia on suljettu, koska niiden tuottama sähkö on liian kallista. Vaalikampanjansa aikana Trump lupasi avata jo suljetut kivihiilikaivokset — tosin se jäi vielä avoimeksi, kuka kivihiiltä ostaisi tai käyttäisi. Samalla pitäisi avata myös kivihiiltä käyttävät voimalaitokset.

Kivihiiltä tuotetaan ympäri maailmaa suuria määriä ja sen hinta on ollut pitkään alhaalla. Todennäköisesti amerikkalaisten tuottama kivihiili ei pärjäisi muualla tuotetun kivihiilen kanssa ainakaan ilman kotimarkkinateollisuutta suojaavia tuontitulleja.

Yhdysvaltojen energiaomavaisuuden nousu viimeisen vuosikymmenen aikana on muutenkin muuttanut perinteisiä asetelmia. Energiatuotteiden saatavuus ei enää ohjaa maan kansainvälisen politiikan toimia — samalla tasapainotila amerikkalaisten itsensä tuottamien energiaraaka-aineiden kesken on muuttunut. Liuskekaasun kannattava tuotanto on syrjäyttänyt kivihiiltä ja muita perinteisiä energiaraaka-aineita — liuskekaasua on riittänyt myös vientiin. Liuskeöljystä taas voi nousta vaihtoehto maasta pumpattavalle öljylle, vaikka vielä sen hinta on liian korkea. Lisäksi rajan takana Kanadassa on vielä suuremmat energiavarat maantieteellisesti melko lähellä.

Kivihiilen kaltaisen tuotannon asemaa Trump voi presidentillisesti vahvistaa vain silloin, mikäli aseman heikkeneminen johtuu toimialaa rajoittavasta lainsäädännöstä tai viranomaistoiminnasta. Presidentti Barak Obaman valtakaudella voimalaitosten päästöt määriteltiin ilmansaasteiksi — tällä tavalla Obaman hallinto yritti rajoittaa voimalaitosten päästöjä ilman uutta lainsäädäntöä, joka tuskin olisi mennyt läpi republikaanien hallitsemasta päätöksentekokoneistosta. Ohjelmaa toteuttaa suoraan presidentin alaisuudessa toimiva ympäristövirasto EPA. Trump on sanonut lopettavansa ohjelman ensitöikseen.

Vahvistaisiko ohjelman lopettaminen esimerkiksi kivihiilen asemaa? Asiantuntijoiden mielestä ei vahvista, koska kivihiilen käyttö energiantuotannossa ei ole enää taloudellisesti kannattavaa — ja tästä syystä hiilikaivoksiakin on suljettu.

Vaalikampanjansa aikana Trump ilmoitti USA:n myös poraavan hänen hallituskaudellaan aikaisempaa enemmän öljyä omalla maaperällään. Samalla hän lupaa rakentaa pitkään kiistellyn Keystone XL -öljyputken Kanadasta Meksikonlahdelle. Todennäköisesti näidenkin toteamusten takana vaikuttaa enemmän työllisyys kuin energiapolitiikka.

Saastuttajien suojelija?

Trumpin energiapolitiikan arvioidaan kiihdyttävän ilmastomuutosta. Samalla ympäristöä saastuttavat yritykset saavat myös mahtavan suojelijan. Yritysten menestys näyttääkin olevan uudelle presidentille tie tehdä Amerikasta taas suuri. Trumpin liikemiesäly saattaa kuitenkin auttaa hänet tajuamaan ilmastomuutoksen uhat yritystoiminnalle ja ilmastomuutoksen torjumisen mahdollisuudet yrityksille.

”Eiliset typerät puheeni eivät minua tänään enää kiinnostaa” -tyyppinen filosofointi näyttääkin olevan sallittua Trumpille ilman, että kukaan syyttäisi häntä takin kääntämisestä. Jos jokin asia on amerikkalaisille yrityksille hyväksi tai tuottaa kansakunnalle menestystä, niin siihen kannattaa aina tarttua — ideologiat ovat toisarvoisia. Kyse saattaa olla viime kädessä myös siitä, minkälaisia asiantuntijoita ja avustajia Trump onnistuu haalimaan hallintoonsa. Huhujen mukaan ilmastopolitiikan asiantuntijoita olisi ollut jo haussa. Toistaiseksi Trumpin energiapolitiikka on kuitenkin vielä arvoitus — kuten on moni muukin politiikan osa-alue.

Kuva Lehtikuva Oy