Autoliiton toimitusjohtaja Pasi Nieminen kirjoitti Moottori-lehdessä 28.10.2020 julkaistun kolumnin, joka sisältää selviä virheitä sekä tarkoitushakuista ja tosiasioihin perustumatonta maalailua energia-alasta.

Aloitetaan ensimmäisellä väitteellä, jossa kerrotaan Helen Oy:n Perussähkö -tuotteen fossiilisesta osuudesta. Totuudenmukaisempaa olisi kertoa, että Suomen sähköntuotannosta 82 prosenttia oli hiilidioksidineutraalia jo vuonna 2019 — ja että kehitys jatkuu edelleen samaan suuntaan. Suomalaista sähköntuotantoa koskevat tilastot julkaistaan vuosittain Energiavuosi-tilastossa. Sähköntuotantomuodot ja sähköntuotannon aiheuttamat hiilidioksidipäästöt selviävät tarkemmin täältä.

Nieminen vihjailee myös, että sähköautoja ladattaisiin ennen kaikkea tuontisähköllä — huolimatta siitä, että Suomeen rakennetaan ennätysvauhtia lisää uutta päästötöntä voimalaitoskapasiteettia. Lisäksi Olkiluodon uuden ydinvoimalaitoksen olisi näillä näkymin tarkoitus käynnistyä vuonna 2022 — Niemisen vihjailema vuosi 2030 on tarkoitushakuista energia-alan mollaamista. Olkiluoto 3 -voimalaitoksen tuottama sähkö riittäisi yksin kaikkien Suomen henkilöautojen sähköistämiseen, jonka lisäksi sähköä riittäisi muillekin.

Omaan arvoonsa voi jättää myös Niemisen maininnat kalliimmista tuontiautoista, sillä nykyisellään lähes kaikki liikennepolttoaineet ovat fossiilista ja kertakäyttöistä tuontitavaraa, jota yhden polttomoottoriauton elinaikana tarvitsee tankata kymmeniä tuhansia litroja. Jokainen voi laskea, paljonko tankkaaminen keventää lompakkoa.

Nieminen jättää myös mainitsematta, että öljyntuotanto on OPEC-kartellin hallussa. OPECin toimintaan ei Suomella ole mahdollisuuksia vaikuttaa. Tästä syntyy melkoinen kontrasti suomalaisiin sähköverkkoyhtiöihin verrattuna. Niiden toiminta on tarkasti laissa rajattua ja niille on asetettu melkoinen määrä lainsäädännöstä aiheutuvia velvoitteita — mm. toimitusvarmuusvelvoitteita.

Nieminen vihjaa, että sähkönsiirto aiheuttaa sähköautolla ajamisen hintaan merkittäviä alueellisia eroja. Tämä erityisen tökerö vihjaus. Sähkön siirron energiapohjainen osuus on tavallisesti luokkaa 5—8 senttiä kilowattitunnilta, eli hintavaihtelu on noin kolme senttiä kilowattitunnilta. Hinta sisältää myös arvonlisäveron, huoltovarmuusmaksun ja sähköveron. Yhteenlaskettuna ne ovat noin 2,79 senttiä kilowattitunnilta. Perusmaksua ei ole järkevää laskea mukaan, sillä jokaisella kotitaloudella on joka tapauksessa oma sähköliittymä — huolimatta siitä, ladataanko kotipistokkeella sähköautoa vai ei. Näin ollen 20 kilowattituntia sadalla kilometrillä käyttävällä sähköautolla ajamisen hinta vaihtelee sähkön siirtohinnan vaihtelun vuoksi noin 0,6 euroa sadalta kilometriltä.

Besiinin hinta 27.10.2020 oli halvimmillaan 1,318 euroa litralta ja kalleimmillaan 1,870 euroa vertailusivuston mukaan. Tämä tarkoittaa sitä, että kuusi litraa satasella kuluttavalla autolla ajamisen hinta on jossain päin Suomea 7,91 euroa ja jossain toisaalla taas 11,22 euroa sataa kilometriä kohden. Bensiinikäyttöisen ajoneuvon alueellinen hintaero on siis 3,31 euroa — sähkökäyttöisen ajoneuvon alueellinen hintaero taas on 0,6 euroa. Sitä paitsi sähköautoon ladattavan sähkön hintaan voi myös itse vaikuttaa esimerkiksi valitsemalla pörssisähkötuotteen ja lataamalla autoa vuorokauden edullisimpien tuntien aikana.

Ajamisen alueellisen hintaeron supistuminen alle viidesosaan kuvittelisi olevan autoilijan etua ajavan järjestön intressien mukaista. Lisäksi sähkön hinta on suurelta osin kotimaassamme toimivien yhtiöiden käsissä, kun taas polttonesteiden hinta riippuu ensi kädessä öljyn maailmanmarkkinasta. 

Tuukka Heikkilä
kirjoittaja on Energiateollisuus ry:n sähköisen liikenteen asiantuntija