EU:n rahoitusosuus hankkeen kokonaiskustannuksista (558 milj. euroa) on reilut puolet, Puolan osuus on noin 22 prosenttia ja loput kustannuksista ovat Liettuan, Latvian ja Viron kontolla. Puola ja Liettua hakivat alun perin EU:n osuudeksi 75 prosenttia kokonaiskustannuksista.

Liettua, Latvia ja Viro ovat yhä vahvasti riippuvaisia Venäjän kaasutoimituksista. EU:lle kaasuyhteys toimii olennaisena palasena energiaunionissa, jolla maanosan erillään olevia energiaverkkoja saatetaan yhteen ja luodaan sirpaleisista markkinoista todelliset energian sisämarkkinat.

Energiaunionin edetessä hintojen odotetaan lähenevän toisiaan ja tuontiriippuvuuden vähenevän. Juncker sanoikin hankkeen lisäävän EU:n energiaturvallisuutta ja vahvistavan unionin sietokykyä mahdollisissa kaasun toimituskeskeytyksissä.

Baltian energiamarkkinoiden luominen ei ole kuitenkaan kirkossa kuulutettu. Asiaa mutkistaa muun muassa kaasun hinnoittelu. Liettua on äskettäin aloittanut nesteytetyn kaasun (LNG) tuonnin Klaipedan terminaalin kautta, mutta tuotava kaasu on kallista.

Valmista pitäisi olla joulukuussa 2019

Rakennettavasta kaasuputkesta tulee 534 kilometriä pitkä ja se ulottuu Puolan Rembelszczyznasta Liettuan Jauniunaihin. Liettuan puolelta on tarkoitus päästä yhteyteen useampiin läntisiin reitteihin, kunhan Baltian maat etenevät kaasuinfran muissa hankkeissaan.

Putken rakentaminen alkaa ensi vuonna ja sen odotetaan olevan valmis joulukuussa 2019. Putken suunniteltu kapasiteetti on aluksi 2,5 miljardia kuutiometriä vuodessa ja nousee vaiheittain 4 miljardiin kuutiometriin. Määrän pitäisi riittää kattamaan lähes koko Baltian kaasun tarpeen.

Kuva: Maureen/Flickr