Tiilikainen sanoi, että puun käyttöä pyritään lisäämään energiantuotannossa niin, että Suomi saavuttaa 50 prosentin uusiutuvan energian osuuden vuoteen 2030 mennessä, minkä hallitus on asettanut tavoitteeksi.

Kiertotaloudesta hän totesi, että energia-alakin voisi kantaa kortensa kekoon muun muassa jätteen polton jäämien eli tuhkien osalta. Niitä voidaan käyttää esimerkiksi teiden pohjiksi.

Tiilikainen perään kuulutti toimintatapojen uudistamista. Keskustalaiseen tapaan hän korosti maakuntahallinnon merkitystä ja vallan siirtämistä Ely-keskuksilta kunnille.

- Luvitusasiat liittyvät olennaisesti digitalisaatioon, jotka ovat nekin hallituksen kärkihankkeita. Pitää pyrkiä siihen, että on mahdollisimman vähän hallinnollista taakkaa.

Tiilikaisen mukaan valituksentekoa pitäisi rajoittaa siinä mielessä, että kun yksi jotain asiaa koskeva valitus on käsitelty, sen jälkeen ei enää pitäisi olla mahdollisuutta tehdä vastavalitusta tai uutta valitusta.

Metsäenergian kestävyyskriteerit huolenaiheena

Kimmo Tiilikaista huolestuttavat metsäenergian kestävyyskriteerit. Lähinnä se, että komission suunnalta on tullut viestiä, että niitä ei tulkittaisikaan niin yksioikoisesti kuin suomalaiset ovat olettaneet.

- Suomalaisten päättäjien ja alan toimijoiden on vietävä viestiä komissiolle, ettei voi olla monenlaisia tai päällekkäisiä kriteerejä, Tiilikainen korosti.
Se on Tiilikaisen mielestä puun energiankäytön kannalta olennaisen tärkeätä.

– CHP:N eli lämmön ja sähkön yhteistuotannon tulevaisuudesta pidetään huolta jatkossa, hän lisäsi.

Elinkeinoelämän toimet näyttävät, onnistuttiinko Pariisissa

Ympäristöministerinä Tiilikainen seuraa luonnollisesti suurella mielenkiinnolla Pariisin ilmastokokouksen ennakkoilmapiiriä. 168 maan ilmoitukset päästöjen leikkauksista ovat hänestä rohkaisevia, mutta ne eivät riitä tavoitteeseen rajoittaa ilmaston lämpeneminen 2 asteeseen.

- Tarvitaan kunnianhimoisempia tavoitteita. Onko EU:N ilmoittama 40 prosentin vähennystavoite vuoteen 2030 mennessä sitäkään? Mutta toisaalta on oltava kärsivällinen ja pitkäjänteinen, jos ja kun tehdään tarkasteluja 5-10 vuoden välein.

Tiilikaisen mukaan Pariisin kokouksen onnistumista mittaa parhaiten se, miten sijoittajat ja koko elinkeinoelämä reagoi kokokusen jälkeen.

Vähenevätkö sijoitukset tai loppuvatko kenties kokonaan hiilentuotantoon ja hiiltä käyttävään bisnekseen. Ja miten toimii energia-ala? Käynnistyvätkö investoinnit vähähiiliseen ja kokonaan päästöttömään tuotantoon?

– Se on se varsinainen mittari, ministeri Kimmo Tiilikainen sanoi.

Kuva: Energiateollisuus ry/ Olli Häkämies