Iso-Britannia on saari. Siksi sen yhteys Euroopan sähkö- ja energiamarkkinoihin on jo maantieteellisistä syistä muista maista poikkeava. Ison-Britannian ero Euroopan unionista ei todennäköisesti vaikuta unionin energiamarkkinoiden toimintaan merkittävästi — tämä näyttää olevan vallitseva näkemys energia-ammattilaisten keskuudessa. Energiapolitiikassaan unioni tekee ehkä pienen korjausliikkeen ja hakee uuden tasapainotilan, mutta suurempia mullistuksia ei tapahdu. Unionin perussopimuksen energialukuun ei siis ole odotettavissa muutoksia.

Ero vaikuttaa enemmän Ison-Britannian sisällä. Britit esimerkiksi menettävät EU:n rahoituksen energiaan liittyviltä infrastruktuurihankkeiltaan, joita on tällä hetkellä 15 kappaletta.

Ison-Britannian ympäristölainsäädäntöä saatetaan reivata uuteen uskoon eron seurauksena. Energialainsäädännöstä noin 80 prosenttia syntyy Brysselissä, jolloin jäsenmaiden tehtäväksi jää kansallisen lainsäädännön virittäminen unionin asettaminen linjauksien mukaiseksi. Pakko poistuu, kun jäsenyys päättyy. Britanniassa vaikuttava EU-kriittinen UKIP (UK Independence Party) suhtautuu myös ilmastomuutokseen epäilevästi — puolue on ilmoittanut ohjelmassaan kumoavansa vuonna 2008 säädetyn ilmastolain (Climate Change Act) mikäli pääsee päättämään asiasta.

Miten käy päästökaupan?

Britit ehtivät jo asettaa itselleen Euroopan unionin päästövähennystavoitteita kovemmat tavoitteet. Niiden mukaan hiilen käyttöä vähennetään energiantuotannossa rajusti vuoteen 2032 mennessä. Ohjelma vähentäisi kasvihuonekaasupäästöjä 57 prosentilla vuoden 1990 päästöihin verrattuna. Euroopan unionin tavoitteena on vähentää päästöjä 40 prosentilla vuoteen 2030 mennessä.

Jos brittien asettamat tavoitteet pitävät myös EU-eron jälkeen, tarkoittaa tämä hulppeita investointeja puhtaaseen teknologiaan — fossiilisiin polttoaineisiin perustuvaa infrastruktuuria on ryhdyttävä korvaamaan uudella pikaisesti. EU:n päätöksenteossa britit ovat kuitenkin vastustaneet EU:n kattavan uusiutuvan energian käytön tavoitteiden asettamista. Näkyykö tämä brittien tulevassa energiapolitiikassa ja toisaalta — miten tämä mahdollisesti muuttaa unionin uusiutuvan energian käytön linjauksia.

EU:n jäsenenä britit ehtivät myös sitoutua vähentämään kasvihuonekaasupäästöjä 37 prosentilla päästökaupan ulkopuolisella sektorilla, eli taakanjakosektorilla. Lähinnä asumisen, maatalouden ja liikenteen päästöjen vähentämiseen kohdistuvien toimien toteuttaminen brittien asuttamalla saarella on eron jälkeen epävarmaa. Unionin asettamiin taakanjakosektorin tavoitteisiin erolla tuskin on merkitystä — tosin unionin jäsenmaiden kansalliset päästötavoitteet voivat kiristyä.

Brittiläinen ilmastopolitiikka on painottanut markkinaehtoisia toimia. Eron jälkeenkin Ison-Britannian uskotaan harjoittavan päästökaupan kaltaista toimintaa. Jos maahan syntyy kansallinen päästökauppajärjestelmä, se integroituu todennäköisesti tavalla tai toisella EU:n päästökauppajärjestelmään. Britanniassa päästökaupan piirissä on yli 700 tuotantolaitosta. EU-eron jälkeen brittien energiaintensiivisen teollisuuden odotetaan hakevan kompensaatiota päästökaupan aiheuttamiin lisäkuluihin.

Vaikeutuuko ydinvoimayhteistyö?

Eurooppalaiseen ydinenergiayhteistyöhön Brexit ei välttämättä vaikuta lainkaan. Eurooppalaisen ydinenergiayhteistyöjärjestön jäsenyys ei edellytä maalta EU-jäsenyyttä — tälläkin hetkellä mukana on maita, jotka eivät ole EU:n jäseniä. Toisaalta Ison-Britannian EU:sta eroaminen voi myös johtaa maan eroamiseen Euratomista. Tässä tapauksessa eurooppalainen ydinenergiayhteistyö saa kylkeensä lommon, koska Iso-Britannia on merkittävä ydinenergiamaa.

Ydinvoima saattaa nousta esille vahvasti, kun Britannia neuvottelee EU-eron ehdoista. Britannian hallitus ehti antaa jo vuonna 2013 luvan Ranskan valtion omistamalle EDF:lle rakentaa uuden ydinvoimalaitoksen Lounais-Englannin Somersetissä sijaitsevaan Hinkley Pointiin. Britannian uusi pääministeri on kuitenkin ryhtynyt jarruttelemaan hanketta. Ranskalaisille hanke on elintärkeä — Britannian hallituksen uskotaan käyttävän ydinvoimalaitosprojektia peukaloruuvina ainakin Ranskaa kohtaan, kun maa neuvottelee EU-eron ehdoista.

Eurooppalaisten sähkömarkkinoiden toimintaan saarivaltakunnan erolla ei uskota olevan suurta merkitystä. Eron jälkeen mahdolliset merikaapeliyhteydet saarelle toteutetaan puhtaasti kaupallisin periaattein — ilman EU:n tukea. Tämäntapaisten EU:n tukemien infrastruktuurihankkeiden kaikkien osapuolten on oltava unionin jäsenmaita. Hyvä esimerkki kaupallisista sähkönsiirtoyhteyksiä parantavista hankkeista on Norjan ja Ison-Britannian välinen merikaapeli. Se syntyy puhtaasti kaupallisista syistä, koska norjalaiset haluavat päästä myymään vesisähköä briteille.

Maakaasumarkkinoiden toimintaan Brexit sen sijaan saattaa vaikuttaa. Britannia on kaasuntuottaja, joka myy kaasua Manner-Eurooppaan. Maakaasukaupan ehdot todennäköisesti uusitaan. Mallia on tosin helppo ottaa EU:n ja Norjan välisestä energiakaupasta.

kuva Scanstockphoto