Viime syksynä kansainvälisen ilmastopaneelin IPCC:n raportti vannoi myös CCS:n pelastavaan voimaan — kuten järjestön edellinenkin raportti vuodelta 2014. Kansainvälinen energiajärjestö IEA taas on laskenut, että kuudesosa ihmisten aiheuttamista hiilidioksidipäästöistä voitaisiin globaalisti ratkaista CCS:n avulla. Kotimaisista toimijoista VTT innostui nostamaan CCS:n vuonna 2014 omiin visioihinsa.

CCS on kieltämättä keino, johon on mukava tarttua. Periaatteessa tekniikka on tunnettua ja hiilidioksidin talteenottolaitoksia on jopa rakennettu eri puolille maailmaa. Ensimmäinen laitos käynnistyi USA:n Val Verdessä jo vuonna 1972. Se kykeni ottamaan talteen 1,3 miljoonaa tonnia hiilidioksidia vuodessa. Tällä hetkellä eri puolilla maailmaa toimii parikymmentä laitosta, jotka puristavat vuosittain yhteensä noin 30 miljoonaa tonnia hiilidioksidia nesteeksi. Vertailun vuoksi: Suomen vuotuiset hiilidioksidipäästöt ovat noin 40 miljoonaa tonnia.

Ilmastopolitiikan alkutaipaleella CCS-tekniikkaan suhtauduttiin nihkeästi. Hiilidioksidin talteenoton pelättiin antavan mahdollisuuden jatkaa kivihiilen, ruskohiilen ja palavan kiven kaltaisten fossiilisten polttoaineiden surutonta käyttöä teollisuudessa ja energian tuotannossa. Hommanhan hoituu, kun ilmastolle haitalliset päästöt napataan piipun nokalta talteen ja nesteytetään.

Lähes kaikki PITKOn yhteydessä laaditut skenaariomallit olettavat, että hiilidioksidin talteenotto on käytössä tulevaisuuden Suomessa. CCS olisi osaltaan vaikuttamassa siihen, että hiilineutraali Suomi toteutuu jo 2030-luvulla tai viimeistään 2040-luvulla — etuajassa EU:n asettamiin tavoitteisiin verrattuna. Tällä kertaa ei kuitenkaan puhuta mistä tahansa CCS-tekniikasta, vaan ennen kaikkea BIO-CCS:stä. Kivihiilen käyttöhän kielletään Suomessa, turpeen käyttö energian tuotannossa on ajautumassa marginaaliin ja maakaasun käyttö on jo ehditty verottaa hengiltä. Riskinä ei siis enää ole fossiilisten polttoaineiden viherpesu CCS-laitteiden avulla.

BIO-CCS tuottaa "negatiivisia päästöjä". Kansainvälisessä ilmastopolitiikassa on nimittäin sovittu, että biomassojen polttaminen ei aiheuta hiilidioksidipäästöjä. Biopolttolaitoksissa syntyvät hiilidioksidipäästöt sitoutuvat uusien metsien ja uuden biomassan kasvuun — kunhan pidetään huoli siitä, että kasvua on enemmän kuin mitä biomassoja poltetaan. Negatiivinen päästö taas syntyy siitä, että laskennallisesti päästöjä aiheuttamaton päästö otetaan talteen.

BIO-CCS ja negatiiviset päästöt voivat olla Suomen kaltaiselle paljon biomassoja energialähteenä käyttävälle maalle kova juttu. Jokainen biopolttolaitoksen piipun nokalta talteen otettu hiilidioksiditonni voidaan nimittäin myydä päästöoikeutena maailmalle — tai käyttää kotimaassa muulla tavalla hyväksi, esimerkiksi kompensoimaan maatalouden tai maankäytön aiheuttamia päästöjä.

CCS kuulostaa sairaan hyvältä mahdollisuudelta. Siitä huolimatta CCS-tavaratalossa on hiljaisempaa kuin korvatulppatehtaassa. Euroopassa — Suomesta puhumattakaan — ei ole käynnissä CCS-tekniikkaan perustuvia hankkeita. Asian luulisi kiinnostavan erityisesti biopolttoaineisiin panostavaa Suomea. Se kuitenkin tiedetään, että Hollanti on jo ehtinyt sisällyttää hiilidioksidin talteen ottamisen kansalliseen ilmasto- ja energiastrategiaansa. Myös Norjassa Fortumin osin omistamaan jätteenpolttolaitokseen on rakenteilla hiilidioksidin talteenottolaitos. Tämä on aika vähän, kun vertaa minkälaisia odotuksia CCS-tekniikkaan ladataan Suomessa.

Kansainvälinen ilmastopolitiikka, päästökauppa tai lainsäädäntö eivät kuitenkaan tunnista negatiivisia päästöjä tai CCS-tekniikkaa. Voisi kuvitella, että hiilidioksidin talteenoton käyttöön liittyvät reunaehdot ja periaatteet olisi syytä sisällyttää kansainväliseen ilmastosopimukseen. Tässä lienee vaikuttamisen paikka kaikille, jotka vannovat CCS:n nimeen.

Teknologiahankkeitakin pitäisi käynnistellä ja keksiä niille rahoitusta. Voisi myös kuvitella, että Suomen alkavalla EU-puheenjohtajakaudella CCS päätyisi monen lounaspöydällisen aiheeksi, mutta myös eduskuntavaalien jälkeisen hallitusohjelman teksteihin.

CCS:n lopullista rynnistystä odoteltaessa — ja siitä riippumatta — suomalainen energiateollisuus etenee vääjäämättä kohti hiilineutraalia tulevaisuutta. Näillä näkymin suomalainen sähkön ja kaukolämmön tuotanto ovat hiilineutraaleita jo vuoteen 2040 mennessä.

teksti Petri Sallinen / kuva scanstockphoto