Energiateollisuus ry:n ilmastopaneeliin osallistuivat Simon Elo (Sininen tulevaisuus), Joakim Strand (RKP), Silvia Modig (Vasemmistoliitto), Kimmo Tiilikainen (Keskusta), Oras Tynkkynen (Vihreät), Sakari Puisto (Perussuomalaiset), Ville Skinnari (SDP), Martin Stenberg (kristillisdemokraatit) ja Kai Mykkänen (Kokoomus).

Pariisin ilmastosopimuksen tavoitteet ovat yhä kirkkaasti kaikkien puolueiden mielissä. Niiden saavuttamiseksi kannattaa myös tehdä työtä. Näin vakuuttivat yhdeksän Energiateollisuus ry:n vaalipaneeliin osallistunutta puoluetta.

Sama pätee viime syksynä laadittuun ilmastopoliittiseen julistukseen. Julistuksen allekirjoitti kahdeksan eduskuntapuoluetta perussuomalaisia lukuun ottamatta. Paneeliin osallistunut perussuomalaisten Sakari Puisto kertoi kuitenkin puolueen olevan pitkälti samoilla linjoilla kuin mitä julistukseen on kirjattu — suurimmat erimielisyydet koskevat julistuksen sisältämiä ilmastopolitiikan keinoja.

Kannattaako Suomen kaltaisen pienen kansatalouden rynniä kohti ilmastopolitiikan kärkeä, kun suomalaisten aiheuttamat hiilidioksidipäästöt ovat kuitenkin kuin havunneulanen hakekasassa? Panelistien mielestä kannattaa. Parhaimmillaan Suomessa kehitetyt päästövähennyskeinot, teknologia ja palvelukonseptit tarjoavat vientimahdollisuuksia suomalaisille yrityksille. Siksi Suomeen tarvitaan myös kotimarkkinat, joilla uusia ideoita voi kokeilla ennen maailman valloitusta.

— Suomi voi olla mallina maailmalle ja maailma myös seuraa Suomea, toteaa SDP:n Ville Skinnari.

Päästökauppa on ykkönen

Ilmastopolitiikan ykkösnyrkeiksi keskustelussa nousivat päästökauppa, vero-ohjaus ja niiden yhdistelmät. Päästökauppa kelpaa kaikille puolueille pääasialliseksi keinoksi ohjata päästöjen vähentämistä. Tästä huolimatta päästökaupan yksityiskohdat herättävät näkemyseroja.

Vihreiden Oras Tynkkynen asettaisi päästöoikeuksille lattiahinnan Britannian ja Hollannin tapaan. Lattiahinta tarkoittaa minimihintaa, jonka alle päästöoikeuden hinta ei voi laskea. Tällä varmistetaan se, että päästöoikeuden hinta ohjaa valintoja kaikissa tilanteissa. Britanniassa lattiahinta on 20 euroa hiilidioksiditonnilta. Pahimmillaan päästöoikeuden pinta painui joitakin vuosia sitten viiteen euroon EU:n päästökauppajärjestelmässä. Päästöoikeudelle asetettava lattiahinta on veroluonteinen maksu, josta jokainen EU-maa voi päättää kansallisesti.

Kokoomuksen Kai Mykkänen on samoilla linjoilla. Hän tosin toivoo, että lattiahinta otettaisiin käyttöön myös muissa Pohjoismaissa. SDP:n Ville Skinnari toteaa, että lattiahinta on myös sosialidemokraattien työkalupakissa.

Keskustan Kimmo Tiilikainen ei kuitenkaan innostu päästöoikeuksille asetettavasta lattiahinnasta, vaikka hän nostaakin päästökaupan tärkeimmäksi keinoksi vähentää kasvihuonekaasupäästöjä.

Tiilikaisen mielestä ilmaisia päästöoikeuksia voitaisiin tulevaisuudessakin jakaa sellaisille energiaintensiivisille yrityksille, jotka toimivat maailmanlaajuisesti kilpailluilla markkinoilla. Tällaisia ovat mm. metalliteollisuuden, metsäteollisuuden ja kemianteollisuuden yritykset. Muilta yrityksiltä ilmaiset päästöoikeudet sen sijaan voidaan poistaa.

Perussuomalaisten Sakari Puisto ehdottaa, että kaikille päästöjä aiheuttaville laitoksille määriteltäisiin referenssit, joihin toteutuneita päästöjä verrattaisiin.

Ekologinen verouudistus?

Puolueiden mielestä päästökauppa yksin ei riitä keinoksi vähentää päästöjä. Sen lisäksi panelistit kaipaavat vero-ohjausta. Oras Tynkkynen haluaisi toteuttaa Suomessa laajamittaisen ekologisen verouudistuksen. Mykkäsellekään ei pelkkä päästökaupan ohjaus riitä, vaan esimerkiksi lämmityksen päästöjä voitaisiin ohjata pitkäjänteisesti hiiliveron avulla. Tiilikainen kannattaa myös päästökaupan ja vero-ohjauksen yhteensovittamista.

SDP:n Ville Skinnari korostaa veroratkaisuissa Suomen globaalia ulottuvuutta.

— Suomi on osa Eurooppaa ja osa maailmaa. Ennen päätöksiä Suomi olisi ensin asemoitava suurempaan kuvaan. Kotimaassa veropäätöksille taas tarvitaan nykyistä pidempi aikajänne — esimerkiksi vuoteen 2030 asti ulottuva.

Kristillisdemokraattien Martin Stenberg kannattaa veromalleja, jotka ohjaavat vähentämään päästöjä.

Ekosysteemiajattelu tukipolitiikkaa korvaamaan

RKP:n Joakim Strandin mielestä tukien myöntämisessä pitäisi aina miettiä tukien käytön vaikusta koko ekosysteemiin. Strand korostaa myös panostuksia markkinaehtoisiin T&K-tukiin.

— Ihanteellista olisi, jos EU:n yhteisillä energiamarkkinoilla voitaisiin käyttää samanlaisia tukijärjestelmiä.

Ville Skinnari kaipaa myös tukimekanismien harmonisointia. Jo pelkästään Pohjoismaissa toteutettu harmonisointi selkiyttäisi tilannetta.

Oras Tynkkynen poistaisi kaikki ympäristölle haitalliset tukijärjestelmät. Hän tutkisi erikseen jokaisen käytössä olevan tukimenetelmän vaikutukset yritysten kilpailukykyyn ja ympäristöön. Huonoimmat tukimuodot eivät paranna yritysten kilpailukykyä, mutta ovat haitallisia ympäristölle. Syynin jälkeen käyttöön jäisivät parhaat tukimuodot ja huonoista päästäisiin eroon.

Mykkäsen mielestä kaikista sellaisista tukimuodoista voidaan luopua, jotka jatkavat tai tukevat fossiilisten polttoaineiden käyttöä. Sen sijaan sähköistymisen etenemistä kannattaa tukea, koska Suomessa yli 80 prosenttia sähköntuotannosta on jo päästötöntä.

Sinisten Simon Elo muistuttaa, että haitallisia yritystukia yritettiin poistaa päättyvän hallituskauden aikana parlamentaarisessa ryhmässä — ilman menestystä. Myös Vasemmistoliiton Silvia Modig toteaa yritystukien poistamiseen liittyvän keskustelun aiheuttavan yleensä nikottelua.

— Olisiko ympäristölle haitallisten yritystukien käsittely helpompaa hallituksessa kuin parlamentaarisessa ryhmässä, Elo pohtii.

Sakari Puisto taas haluaisi virtaviivaistaa tukiviidakkoa.

Oras Tynkkysen mielestä yritystukien poistamiseen on helpompi puuttua, jos tilalle tarjotaan jotain muuta.

— Vastineeksi voisimme tarjoilla esimerkiksi koulutuspaketteja, infrapaketteja tms.

Mitä tehdä teollisuuden sähköverolle?

Kimmo Tiilikainen olisi valmis alentamaan teollisuuden sähköveroa.

— Luovutaan kokonaan teollisuudelle maksettavista tuista ja lasketaan samalla teollisuuden sähkövero EU:n minimitasolle.

Samalla Tiilikainen penää sosialidemokraattien kantaa teollisuuden sähköveron alentamiseen. Skinnari totesi, että sosialidemokraateilla ei ole asiaan kantaa, mutta henkilökohtaisesti hän olisi valmis etenemään teollisuuden sähköverotuksessa kohti Ruotsin mallia.

Mykkänen alentaisi myös teollisuuden sähköveroa. Lisäksi hän käyttäisi verotusta hukkalämmön kaltaisten asioiden käytön edistämiseen.

Lämmityksen hiilidioksidiloikka tarvitaan

— Lämmityksen hiilidioksidipäästöjen leikkaaminen on tärkein yksittäinen lähiajan kysymys. Tätä varten olisi syytä laatia visio, Kai Mykkänen toteaa.

Visio sisältäisi kaikki ne keinot, joilla lämmityksen päästöjä vähennettäisiin. Esimerkiksi kaukolämmön tuotannossa asiasta ei selvitä pelkästään sillä, että päästöjä aiheuttavat polttoaineet korvataan puun polttamisella.

— Lämmöntuotannossa on otettava käyttöön kaikki keinot: vero-ohjaus, T&K-tuet, hukkalämpöjen talteen ottamiseen kannustavat toimet ja suuren kokoluokan maalämpöratkaisut.

Kotitalouksien energiainvestointeja varten Mykkänen räätälöisi tukijärjestelmän, jolla investointien pitkät takaisinmaksuajat saataisiin puristettua kolmen tai neljän vuoden pituisiksi kymmenen vuoden sijasta. Oras Tynkkynen taas olisi valmis jakamaan teknologiariskejä investoijien ja valtion kesken — sekä suurissa että pienissä hankkeissa.

Silvia Modig toteaa, että tavoitteena pitäisi olla päästötön kaukolämpöjärjestelmä. Modig kuitenkin muistuttaa, että alueelliset erot lämmitykseen liittyvissä toimissa ovat suuria. Haja-asutusalueilla ei voida käyttää samoja ratkaisuja kuin kaupungeissa.

— Syrjäseudulla ihmiset voivat asua öljylämmitteisessä talossa, jolla ei ole enää minkäänlaista markkina-arvoa. Miten tällaisessa tilanteessa ihmiset saadaan motivoitua investoimaan uuteen kalliiseen lämmitysjärjestelmään, Modig kysyy.

Sakari Puisto ei kannata puun polttamista lämmitysenergian tuottamisessa, mutta on valmis hyväksymään puupellettien käytön öljylämmityksen korvaajana välikauden ratkaisuna. Puisto odottaa pienistä ydinreaktoreista ratkaisua kaupunkien kaukolämmityksen ongelmiin.

Ville Skinnari korostaa lämmitysratkaisuissa tuotantolähtöisyyden sijasta asiakaslähtöisyyttä. Skinnarin kotikaupunki Lahti luopui juuri kokonaan kivihiilen käytöstä kaukolämmön tuotannossa. Skinnarin mielestä olisi syytä kehittää kannustimia, joilla ihmiset saadaan luopumaan öljylämmityksestä.

Mykkänen ja Modig korostavat hajautetun energiajärjestelmän etuja. Hajautettu järjestelmä jakaa riskin pienempiin paloihin.

Ydinvoimakonsensus — liian myöhään?

Tällä hetkellä puolueet ovat harvinaisen yksimielisiä ydinvoimasta. Kukaan ei vaadi nykyisten ydinvoimalaitosten sulkemista ja vihreätkin ovat valmiita jatkamaan Loviisan reaktoreiden käyttöä, mikäli omistaja aikoo toteuttaa laitoksessa saneerauksen. Samalla pienikokoiset ydinreaktorit näyttävät kiinnostavan kaikkia.

— Ydinvoimakonsensuksesta ei kuitenkaan tällä hetkellä ole kovin suurta hyötyä, koska uusien ydinvoimalaitosten rakentaminen ei näytä kiinnostavan Suomessa, Mykkänen muistuttaa.

Sakari Puiston mielestä Suomi ei voi toimia ilman ydinvoimaa ja sinisten Simon Elo pitää ydinvoimaa hyvänä keinona korvata kivihiiltä.

KAINALOSSA

Kenen pitäisi skarpata?

Tällä hetkellä ilmastonmuutoksen torjuntaan tähtäävä politiikka jyrää läpi koko Suomen — ja vauhti tuskin hiljenee tulevina vuosina. Mikään kansakunnan osa-alue ei voi jäädä seisoskelemaan tumput suorina. Panelisteilta kysyttiin, ovatko kaikki jo tehneet tarpeeksi? Eivät ole — paljon on vielä tehtävää. Puutelistan kärkeen nousivat lentoliikenne, maatalous, raskas liikenne ja meriliikenne.

Lentoliikenteen päästöjä panelistit suitsisivat lentoverolla. Tämän toivotaan myös johtavan ympäristön kannalta parempien lentopolttoaineiden kehittämiseen. Maatalouden päästöjä taas voitaisiin niistää metsittämällä suoalueita ja muuttamalla määräyksiä lannan hävittämisestä.

— Lannasta voisi valmistaa biokaasua sen sijaan, että sen hävittämistä varten raivataan ensin suopeltoja, toteaa Keskustan Kimmo Tiilikainen.

Vasemmistoliiton Silvia Modig kehittäisi pelloista hiilinieluja. Onnistuessaan tämä vahvistaisi suomalaista maataloutta. Sinisten Simon Elo tarttuisi muovijäteongelmaan. Muovijätteiden syntymistä voitaisiin suitsia muoviverolla.

Kokoomuksen Kai Mykkänen nostaa öljylämmityksen ja ylipäätään öljyn käytön laajempana kokonaisuutena kärkihankkeeksi, johon olisi syytä tarttua ripeästi. SDP:n Ville Skinnari taas ihmettelee, miksi sähköbussien saaminen kaupunkiliikenteeseen on niin vaikeaa. Siksi Skinnari terästäisi julkisten hankinnoiden ilmastoulottuvuutta.

Perussuomalaisten Sakari Puisto näkee suurimmat ongelmat päästökaupan ulkopuolisilla sektoreilla. Kierrätys ja logistiikka tarvitsevat hänen listallaan erityistä huomiota.

RKP:n Joakim Strand panostaisi puurakentamiseen.

— Hiili säilyy puurakenteissa ja samalla voidaan vähentää ilmaston kannalta haitallisten betoniteollisuuden tuotteiden käyttöä rakentamisessa.

Kristillisdemokraattien Martin Stenberg kannustaisi kansalaisia ilmastoystävällisiin valintoihin Green Card -järjestelmän avulla, johon kansalainen voisi kerätä pisteitä tekemistään ilmastoystävällisistä valinnoista.

teksti ja kuva Petri Sallinen