Voimantuntoisen Euracoalin henkilöstö oli suurimmillaan 1970-luvulla. Silloin 60-vuotias teollisuusjärjestö ei jäänyt noteeraamatta, kun se lobbasi vahvasti hiilen puolesta. Olihan kyseessä polttoaine, joka oli sähköistänyt Euroopan teollista vallankumousta ja joka oli yhä elintärkeä osa maanosan energiapalettia.

Nyt Euracoalilla on kolme työntekijää, ja tänä vuonna järjestö on muuttanut entisestä tilavasta toimistostaan pieneen ”kanankoppiin”. Uudessa rakennuksessa lobbylla on kasveilla sommiteltu vihreä seinä.

Ei vielä kuolinkellojen aika

Muuttuneesta imagostaan huolimatta Euracoal ei soittele kuolinkelloja hiilelle. Mutta sen sijaan että edistäisi teollisuutta, joka työllisti miljoonia kaivoksilla Walesista Espanjaan ja Italiaan sekä Belgian ja Ranskan saastuneille rajamaille, etujärjestö taistelee nyt alan rippeistä, joita on vielä Puolassa, Saksassa ja Romaniassa.

- Navigoimme koskissa, Euracoalin pääsihteerinä viimeiset seitsemän vuotta toiminut Brian Ricketts sanoo. Oli aika, jolloin halusimme taistella kovemmin, mutta nyt olemme pieniä, hän jatkaa.

Hiililobbyn suurimmat ongelmat ovat ilmastonmuutos ja EU:n ponnistelut leikata kasvihuonekaasupäästöjä, joiden aiheuttajista hiili on suurimpia.

Etujärjestön vastaväite on, että vaikka ilmastonmuutos on ongelma, se ei ole ainoa. Euroopan on puolustettava myös energianhankintaansa ja teollisuuttaan sekä torjuttava nousevien talouksien kilpailua löyhemmällä ilmastopolitiikalla.

- Emme saa vain kieriskellä ongelmissamme ja antaa ilmastoagendan pyyhkäistä meidät pois kartalta. Komissio ei voi sallia vapaamatkustusta sellaisissa tärkeissä asioissa, jotka koskettavat teollisuuttamme ja kansakuntien turvallisuutta, Ricketts sanoo.

Komissiota haastamaan

Euracoal ja muutamat sen saksalaiset jäsenet aikovat haastaa komission oikeuteen viime vuonna voimaan tulleista puhtaan ilman säännöistä voimalaitoksille. Hiiliteollisuus väittää, että samalla kun säännöt on tarkoitettu rajoittamaan terveydelle haitallisia saasteita, ne myös rankaisevat hiilivoimalaitoksia ilmastonmuutosta aiheuttavista kasvihuonekaasuista. Puolan ja Bulgarian hallitukset aikovat haastaa myös päästörajat.

Laillinen haastaminen on nykyisin Euracoalin Brysselin lobbausstrategiassa kuitenkin enemmän poikkeus kuin sääntö.

Itsensä kuulluksi tuleminen on hiilijärjestölle tänä päivänä vaikeaa sellaisessa päätöksentekoympäristössä, jossa puhutaan hiilestä menneen maailman asiana ja jossa edistetään puhdasta energiaa ja ilmastopolitiikkaa. Komission puolitoista vuotta sitten julkistama puhtaan energian paketti on tästä nykylinjasta tyypillisin esimerkki. Sillä kun pyritään uudistamaan unionin sähkömarkkinat vuoteen 2030 mennessä niin, että vanhanaikaiset keskitetyt hiilivoimalaitokset korvataan pienemmillä jaa hajautetuilla uusiutuvan energian laitoksilla.

Paketin kiistellyimpiä esityksiä on rajoittaa hiilidioksidipäästöjä voimalaitoksilta, jotka jäävät tuetuiksi reservilaitoksiksi mahdollisten sähköpulaongelmien varalta. Tämä rajoittaisi nopeasti hiilen käyttöä ja antaisi tilaa tehokkaammille kaasukäyttöisille voimaloille.

- Toinen tie tappaa hiili on päästörajoitusstandardin asettaminen, Ricketts sanoo lisäämällä huokaisten, että toisten hyödyksi.

Lisäpaineita myös Suomesta

Lisäpainetta hiilen alasajolle tuovat muutamat EU-maat kuten Britannia, Ranska, Hollanti, Italia ja Suomi, jotka ovat asettaneet vuosilukutavoitteen hiilen käytön lopettamiselle. Suomi teki sen juuri äskettäin ja päätösvuodeksi tuli 2029.

Mutta kaikki ympäristön puolestapuhujat eivät ole vielä vakuuttuneita siitä, että hiiliteollisuus kokee hiljaisen kuoleman. Osoituksena siitä että hiili jää vielä energialähteeksi, oli esimerkiksi muutamien jäsenmaiden ympäristöaktivistien vastustus komission esittämälle CO2 -rajalle ja parlamentin yrityksille nostaa vuoden 2030 puhtaan energian tavoitteita.

Sitten on Saksan haluttomuus asettaa rajapyykkiä hiilen käytön lopettamiselle huolimatta siitä, että maan energiakäänne (Energiewende) tähtää täydellisen vihreään energiaan.

- On totta, että hiiliteollisuus on kärsinyt takaiskun julkikuvassaan. Silti se vain jatkaa omillaan, mutta on saanut vaikutusta myös lobbauksellaan. Lisäksi se yrittää tehdä tyhjäksi energiamuutokseen tähtäävän politiikan, vihreä saksalaismeppi Reinhard Bütikofer sanoo.

Lähde: Politico

Teksti: Jukka Kortelainen/ Kuva: Scanstockphoto