Vihreiden valtuutettu (Helsinki), kansanedustaja ja puolueen puheenjohtajaehdokas Emma Kari pelasi juuri häkellyttävän populistisen poliittisen kortin aloitteellaan Vantaan energian irrottamiseksi Fennovoimasta. Samalla hän osaltaan aloitti prosessin, jonka päämääränä on Fennovoiman hankkeen kaataminen. Tämän tavoitteen asetti puolueen väistyvä puheenjohtaja Ville Niinistö kuntavaalien alla.

Onko kyse sitten oikeasti Fennovoiman hankkeen kaatamisesta, vai onko kyseessä ydinvoiman vastustajien miellyttäminen ja äänten kalastelu? Tai onko kyseessä jopa Emma Karin henkilökohtainen pyrkimys puolueen puheenjohtajaksi, jossa taistelussa hänelle kelpaisivat varmasti puolueen ydinvoimavastaisen siiven äänet?

Kenties hieman kaikkea tätä, mutta uskon että Fennovoiman kaataminen on tavoitteista vähiten tärkeä — vaikkakin ainoa suoraan ulospäin näkyvä. Tärkeämpää Emmalle ja hänen tukijoilleen on hankaloittaa hanketta (lisätä kustannuksia) ja tuoda sille sekä koko ydinvoima-alalle niin paljon negatiivista julkisuutta kuin mahdollista.

Miksi Fennovoiman kaataminen ei ole niin tärkeää?

Ensinnäkin, Helsingin kaupunki on Vantaan Energiassa vähemmistöosakas. Vantaan kaupunki päättää pyrkiikö se irtautumaan Fennovoimasta, ei Helsingin valtuusto. Itse poliittinen prosessi on kuitenkin herkullinen näytös, jolla pyritään kyseenalaistamaan Fennovoiman hankkeen sekä ydinvoiman tarpeellisuus ja uskottavuus.

Toisekseen, Vantaan kaupunki on sopimuksella sitoutunut Fennovoimaan. Käytännössä irtautuminen voi onnistua löytämällä omalle osuudelle toinen ostaja, joka sinänsä ei kaada Fennovoiman hanketta. Tämä toki toisi hankkeelle negatiivista julkisuutta, jolla Emma ja Vihreät voivat kerätä poliittisia irtopisteitä kannattajiltaan (ja toisaalta menettää kannatustaan Vihreiden muut arvot jakavilta, mutta ydinvoimaan vähemmän kiihkeästi suhtautuvilta). Toki teoriassa Vantaan Energia voitaisiin ajaa myös tahalliseen konkurssiin, jotta sopimuksista päästäisiin eroon, mutta tämä ei liene kovin realistista, ja todennäköisesti täyttäisi myös jonkin sortin petoksen tunnusmerkit. Sopimusjuridisesti nyt ollaan aivan erilaisessa tilanteessa, missä Kesko oli muutama vuosi sitten, kun se päätti irtautua hankkeesta.

Entä ilmastoseuraukset?

Hanhikivi 1 reaktori tuottaisi reilu 10 prosenttia Suomen nykyisestä sähköntarpeesta, vähäpäästöisesti ja suhteellisen pienin ympäristöseurauksin. Se tuottaisi saman verran puhdasta sähköä kuin 60 Kollajan tai Vuotoksen tekoallashanketta, ja saman verran kuin 12 800 Kivikon aurinkovoimalaa.

Kivikon voimala on Suomen suurin aurinkovoimala. Jos rakentaisimme yhden ”Kivikon” päivässä, joka päivä, olisi vastaava määrä vuosituotantoa kasassa joskus 2050 jälkeen. Metsästä tarvitsisi vuosittain parturoida noin kolmen miljoonan hehtaarin vuotuinen kasvu, ja Helsingin keskuspuiston puusto palaisi voimalaitosten uuneissa vuosittain lähes sata kertaa, siis kahdesti viikossa.

Tämän mittakaavan ymmärtämättömyys ja laskutaidon puute tekevät Emma Karin aloitteesta erityisen huolestuttavan. Vieläkään, vuosikymmenten kriisitiedottamisen ja lukemattomien ilmastotutkijoiden varoitusten ja raporttien jälkeen, edes ympäristöpuolueen kärkihahmoilla ei tunnu olevan minkäänlaista käsitystä ilmastonmuutoksen haasteen mittakaavasta, saati aikataulusta. Tai sitten he vain jättävät sen huomiotta.

Hanskat tiskiin ilmastoasioissa, kun vihreitäkään ei kiinnosta?

Aloitteen voi ilmaston kannalta tulkita oikeastaan vain yhdellä tavalla: Ilmastonmuutoksesta ei Emma Kari tai muut aloitetta kannattaneet jaksa olla kovin huolissaan, eikä sinunkaan siis pitäisi. Omista mieltymyksistä ja kulutustottumuksista ei tarvitse tinkiä ilmastonmuutoksen nimissä, koska ei se asialle valveutuneitakaan tunnu kiinnostavan.

On masentavaa tajuta, että jos edes ympäristö- ja tiedepuolueeksi profiloituvan Vihreiden kärkihahmot eivät kykene tarkastelemaan omia käyttäytymismallejaan ja ajatteluaan kriittisesti ilmastonmuutoksen yhteydessä, miksi ihmeessä oletamme kenenkään muunkaan siihen pystyvän?

Pakko on kuitenkin yrittää, ja muutos alkaa aina pienestä. Siis sinusta ja minusta.

Rauli Partanen
kirjoittaja on vapaa toimittaja