Suomalaisesta sähköntuotannosta yli 80 on jo nyt päästötöntä. Kaukolämmöntuotannon hiilidioksidipäästöjen taas arvioidaan puoliintuvan vuoteen 2030 mennessä. Energiateollisuus ry on arvioinut erilaisten politiikkatoimien merkitystä energiantuotannon päästöjen vähentämisessä.

— Muutosten seurauksena hiilidioksidipäästöjä aiheuttavien fossiilisten polttoaineiden ja turpeen käyttö vähenee odotettua nopeammin, toteaa Energiateollisuus ry:n asiantuntija Antti Kohopää.

— Tämä ei kuitenkaan tapahdu itsestään. Suotuisilla politikkatoimilla tavoitetta voidaan vauhdittaa, mutta yhtä hyvin myös vaikeuttaa.

Energiateollisuus ry on arvioinut tulevaa kehitystä mm. energiayhtiöiden tekemien investointisuunnitelmien perusteella. Erityisen nopeaa hiilidioksidipäästöjen väheneminen näyttäisi olevan kaukolämmöntuotannossa. Tosin kaukolämmöntuotannon päästövähennyspotentiaali on luonnostaan suurempi kuin sähköntuotannon. Viime vuonna 49 prosenttia kaukolämmöstä tuotettiin hiilidioksidipäästöjä aiheuttavilla polttoaineilla — kivihiilellä, maakaasulla ja turpeella.

Politiikkatoimet korostuvat

Poliittisten päätösten vaikutus energiatoimialan tekemisiin on suurempi kuin muilla teollisuustoimialoilla. Energiapolitiikka asettaa vahvat raamit, joiden puitteissa energiayhtiöt toimivat. Samalla energiapolitiikka on laajentunut osaksi kansainvälistä ilmastopolitiikkaa.

Kansainvälisen ilmastopolitiikan tuoreimmat päätökset tehtiin Pariisin ilmastokokouksessa. Euroopan unioni ei ole kuitenkaan vielä tehnyt päätöksiä Pariisin ilmastokokouksen mukaisista päästövähennystavoitteista.

— Energiateollisuus odottaa, että Euroopan unioni asettaisi mahdollisimman pian päästökiintiöt vuosiksi 2040 ja 2050, Kohopää toteaa.

— Tältä pohjalta johdetaan myös Suomen kansalliset tavoitteet ja tältä pohjalta energiayritykset tekevät lopulta investointipäätöksiä.

Kohopää olettaa, että Euroopan unionin päästökauppa säilyy keskeisenä ohjauskeinona ja että sen ohjausvaikutus vahvistuu. Tällä perusteella myös Energiateollisuus ry arvioi kaukolämmöntuotannon päästöjen kehittymistä.

— Päästökauppa ohjaa markkinaehtoisesti päästöjen vähentämiseen, jolloin kieltoja, vero-ohjausta tai tuotantotukia ei tarvita. Ne vain heikentävät päästökaupan ohjausvaikutusta.

Kohopään mielestä julkista rahaa sen sijaan voitaisiin käyttää uuden teknologian kehittämiseen ja demohankkeiden tukemiseen tai investointitukina. Julkisen tuen avulla on mahdollista myös helpottaa pienpuun markkinoille pääsyä. Energiantuotantoon soveltuvaa pienpuuta syntyy metsien hoitotoimien yhteydessä.

Päästökauppa jyrää

Päästökaupan piristynyt ohjausvaikutus näkyy jo nyt aikaisempaa vahvemmin. Päästökaupan ohjausvaikutusta on onnistuttu parantamaan mm. vähentämällä päästöoikeuksien määrää markkinoilla. Tämä on tuonut niukkuutta päästöoikeusmarkkinoille, mikä puolestaan nostaa päästöoikeuksien hintaa.

Päästökauppa aiheuttaa aina kustannuksen. Päästökaupan "se maksaa, joka päästää hiilidioksidia ilmaan" -periaate pakottaa laitosten omistajia hankkimaan jokaista ilmaan päästettyä hiilidioksiditonnia kohti päästöoikeuksia. Kun päästöoikeuksien ostamisesta aiheutuva kustannus kasvaa riittävän korkeaksi, on kannattavampaa rakentaa uusi päästöttömiä energiaraaka-aineita käyttävä laitos tai vaihtaa laitoksen polttoaine uusiutuvaan energiaan.

— Arvioissamme oletamme, että päästöoikeuden hinta nousee, Kohopää huomauttaa.

Viime aikoina päästöoikeuden hinta onkin ollut nousussa. Parhaimmillaan päästöoikeudesta on maksettu tänä vuonna 25 euroa. Tämä aika paljon enemmän kuin lamavuosina, jolloin päästöoikeuden saattoi saada muutamalla eurolla.

Energiateollisuuden arviot kaukolämmön päästökehityksestä perustuvat siihen, että päästöoikeus maksaisi noin 40 euroa vuonna 2030 ja 50 euroa vuonna 2040. Samansuuntaisia arvioita on esittänyt päästöoikeuksien hintakehitystä seuraava Carbon Tracker. Sen elokuussa julkistaman raportin mukaan päästöoikeuden hinta saattaa nousta 40 euroon jo vuosien 2019–23 välisenä aikana, jolloin päästöoikeuksien määrää vähennetään markkinoilta.

Päästöoikeuksien kallistuminen kiihdyttää myös kaukolämmöntuotannon rakennemuutosta. Tosin merkittävä osa kaukolämpöä tuottavista fossiilisia polttoaineita tai turvetta käyttävistä laitoksista korvataan muutenkin uusilla laitoksilla lähitulevaisuudessa.

— Energiantuotannon hiilidioksidipäästöt vähenevät nopeammin kuin on kuviteltu, mikäli valitaan oikeita poliittisia toimia, toteaa Energiateollisuus ry:n asiantuntija Antti Kohopää.

Kaukolämmön rakennemuutos?

Kaukolämmöntuotannossa saattaa toteutua lähes rakennemuutoksen kaltainen ilmiö. Toteutuessaan tämä tarkoittaa sitä, että polttamiseen perustuvat menetelmät vähenevät. Silloinkin kun jotain poltetaan, korvaavat biopolttoaineet fossiilisia polttoaineita.

Energiateollisuus ry arvioi, että suuria polttotekniikkaan perustuvia sähkön ja lämmön yhteistuotantolaitoksia rakennetaan tulevaisuudessa aikaisempaa vähemmän. Ne korvautuvat osittain pelkkää kaukolämpöä tuottavilla lämpölaitoksilla. Tosin tämän seurauksena myös yhteistuotantolaitoksissa syntyvä sähkösaalis puoliintuu jo 2020-luvulla. Tämä supistaa käytettävissä olevaa suomalaista sähköntuotantokapasiteettia.

Kaukolämpöpalettiin ilmaantuu aivan uudenlaisia päästöttömiä tuotantomuotoja. Esimerkiksi teollisuuden ja kiinteistöjen hukkalämmöstä jalostetaan kaukolämpöä yhä enemmän. Lisäksi suuret lämpöpumput ottavat talteen lämpöä yhdyskuntien jätevesistä. Kiinteistöjen ja kaukolämpöyhtiöiden välinen kaksisuuntainen kaukolämpökauppa toimii samansuuntaisesti: kiinteistöissä syntyvästä ylimääräisestä lämmöstä muokataan kaukolämpöä. Tosin hukkalämpöjen hyödyntämisessä tarvittaisiin uusia veropoliittisia linjauksia.

— Sähköverokäytäntö ei kannusta hyödyntämään suuria lämpöpumppuja hukkalämpöjen jalostamisessa, Kohopää huomauttaa.

— Suurten lämpöpumppujen käyttämästä sähköstä on maksettava korkeampaa sähköveroa kuin mitä muu teollisuus maksaa.

Jos geoterminen lämpö onnistuu tekemään läpimurron Suomessa, saattavat kilometrien syvyyteen poratut rei'ät tuottaa tulevaisuudessa lämpöenergiaa kaukolämpöverkkoihin. Kun Espoon Otaniemeen valmistuvasta ensimmäisestä geotermisestä laitoksesta saadaan kokemuksia, voidaan arvioida tekniikan soveltuvuutta muihin kohteisiin.

Jonkinlainen arvoitus ovat myös pienikokoiset ydinreaktorit, joita kehitellään eri puolilla maailmaa. Mikäli niiden kaupallistaminen onnistuu, voivat nekin tuottaa päästötöntä energiaa kaukolämpöverkkoihin. Tämä tosin saattaisi toteutua aikaisintaan seuraavien kymmenen vuoden aikana.

Parhaimmillaan kaukolämmöntuotannon hiilidioksidipäästöt siis vähenevät nopeammin kuin mitä Suomen kansallisessa energia- ja ilmastostrategiassa on arvioitu. Käytännössä tämä tarkoittaisi sitä, että vuonna 2030 kaukolämmöntuotannon ominaispäästö olisi 60 grammaa kilowattitunnilta. Vuonna 2010 se oli 180 grammaa kilowattitunnilta.

Vahva asema säilyy

Kaukolämmitys säilyttää myös rakennemuutoksessa vahvan asemansa suomalaisten kiinteistöjen lämmitysmuotona — siitäkin huolimatta, vaikka kaukolämmön kysyntä ei kasva enää vanhaan malliin. Kiinteistöautomaatio ja rakennusten lämpötalouden parantuminen vähentävät lämmöntarvetta. Samalla uudet kiinteistökohtaiset lämmitysmuodot — esimerkiksi lämpöpumput ja maalämmitys — lohkaisevat siivunsa lämmitysmarkkinoilta.

Kaupungistuminen kuitenkin lisää kaukolämmön kysyntää.

— Kaukolämmitys on parhaimmillaan tiiviisti rakennetussa kaupunkiympäristössä ja ihmiset muuttavat yhä useammin kaupunkeihin tai kaupunkien läheisyyteen. Tämä vahvistaa kaukolämmityksen asemaa, Kohopää huomauttaa.

Myös kaupunkisuunnittelu, maankäyttö ja asemakaavoittamisen trendit vaikuttavat kaukolämmityksen asemaan. Kaavoituksella voidaan vaikuttaa esimerkiksi siihen, miten lähelle kaukolämpöverkkoja hukkalämpöä tuottavia konesaleja tai teollisuustoimintaa voidaan rakentaa. Mitä lähempänä kaukolämpöverkkoa hukkalämmönlähde sijaitse, sitä edullisempaa on jämälämmön hyödyntäminen.

Puun käyttö kaksinkertaistuu

Millä kaukolämmöntuotannosta kaikkoavat fossiiliset polttoaineet ja turve korvataan?

— Suurimmaksi osaksi puupolttoaineilla, Kohopää toteaa.

Metsää ei kuitenkaan tulevaisuudessakaan kaadeta pelkästään energiayhtiöiden tarpeisiin. Vaikka Energiateollisuus ry arvioi puupolttoaineen käytön lähes kaksinkertaistuvan kaukolämmöntuotannossa vuoteen 2030 mennessä, perustuu puun energiakäyttö yhä metsäteollisuuden sivutuotteisiin.

Metsäteollisuuden sivutuotteita — eli sivuvirtoja — ovat oksat, latvukset ja erilainen jätemateriaali, sahanpuru ja puunkuori, jotka eivät kelpaa metsäteollisuuden tai puunjalostusteollisuuden käyttöön. Lisäksi kaukolämmön tuotantoon soveltuvaa puumateriaalia syntyy metsien harvennusten ja hoitotoimien yhteydessä.

Energiapuun tarpeen arvioidaan kaksinkertaistuvan kaukolämmöntuotannossa seuraavien kymmenen vuoden aikana. Tästä huolimatta energiapuuta näyttäisi riittävän sitä tarvitseville energiayhtiöille. Tosin tämä edellyttää merkittäviä uusia investointeja metsien käyttöön ja logistiikkaan. Todennäköisesti osa energiapuusta on tuontitavaraa — erityisesti rannikkokaupungeissa.

Energiateollisuus ry arvioi, että vuonna 2030 puulla tuotetaan 25 000 000 megawattituntia kaukolämpöä. Vertailun vuoksi: vuonna 2010 puulla tuotetun kaukolämmön määrä oli 12 000 000 megawattituntia.

KOMMENTTI

Energia-ala ei ole ongelma

Ilmastonmuutoksen vastaisessa taistelussa suomalainen sähkön ja kaukolämmön tuotanto eivät ole ongelmaoppilaita. Päinvastoin — niiden avulla kansalliset päästövähennystavoitteet saavutetaan. Esimerkiksi sähköntuotannosta 80 prosenttia on jo nyt päästötöntä. Näyttää myös siltä, että kaikki tulevaisuudessa Suomeen rakennettavat sähköä tuottavat laitokset ovat päästöttömiä. Hiilidioksidipäästöjä aiheuttavat fossiiliset polttoaineet ja turve siis katoavat suomalaisesta sähköntuotantopaletista markkinaehtoisesti. Trendiä ei tarvitse vahvistaa kielloilla tai kalliilla ohjauskeinoilla.

Energia-ala hoitaa hommansa ilmastotöissä etupainotteisesti, mikäli suuntaa vielä vahvistetaan suotuisilla poliittisilla päätöksillä. Tämän varmistaa myös kaukolämmöntuotannossa tapahtuva rakennemuutos. Teollisuudessa, liikenteessä ja maataloudessa sen sijaan on vielä tekemistä. Kiristyvässä ilmastopoliittisessa asetelmassa mikään sektori ei voi enää jäädä sivustakatsojaksi.

Markkinavoimilla on nyt mahdollisuus näyttää kykynsä, kuinka päästöjä vähennetään kustannustehokkaasti. Kansainvälinen ilmastotiede ja yhteiset kansainväliset sopimukset antavat pohjan, joiden päälle voi rakentaa päästökaupan kaltaisia päästövähennyskeinoja. Samalla energiamarkkinoille on syntymässä uusia päästöjen vähentämistä vahvistavia tuotteita ja palveluita. Niiden vanavedessä kehitetään kysyntäjoustopalveluita ja energian varastointiteknologioita. Asiakkaiden valinnanmahdollisuudet kasvavat ja energiaa käyttäville yrityksille muodostuu kilpailukykyinen toimintaympäristö.

Suomalaisen päätöksenteon haasteeksi nousee kuitenkin Suomen pitäminen kiinnostavana investointiympäristönä sähköntuotantoa pohtiville investoijille tai paljon sähköä käyttäville yrityksille. Muuten investoinnit kohdistuvat naapurimaihin ja Suomi jää nuolemaan näppejään.

teksti Petri Sallinen / pääkuva Lehtikuva Oyj