Suomessa EU:n päästökaupan vaikutuksista ollaan huolissaan. Toistaiseksi päästökaupan haitallisista vaikutuksista teollisuuden kansainväliselle kilpailukyvylle on kuitenkin vain vähän todellista näyttöä, toteavat Topi Hokkanen ja Kimmo Ollikka. He käsittelevät energia- ja ilmastopolitiikan haasteita Valtion taloudellisen tutkimuskeskuksen tuoreessa VATT Policy Brief –julkaisussa.

Hokkasen ja Ollikan mielestä ilmastonmuutoksen torjunta edellyttää energiajärjestelmien muuttamista hiilineutraaleiksi. Kyseessä on valtaisa muutos kohti uusiutuvia energiantuotannon muotoja. Tutkijoiden mielestä muutosta voidaan tukea kolmella eri tavalla. Fossiilisten energiatuotantomuotojen päästöille voidaan asettaa hinta verotuksen tai päästökaupan avulla. Uusiutuvien energiatuotantomuotojen leviämistä voidaan tukea myös julkisin varoin syöttötariffin kaltaisilla järjestelmillä. Kolmas tapa olisi panostaa puhtaiden energiamuotojen tutkimukseen.

Tutkijat pitävät hiiliveroa tai päästömaksuja tehokkaimpana tapana. Tämä ei kuitenkaan riitä, vaan esimerkiksi hiiliveron rinnalla voitaisiin käyttää erittäin voimakasta panostusta uusiutuvan energian tutkimus- ja kehitystyöhön seuraavien vuosikymmenten aikana.

Päästökaupalla jatkuvia ongelmia

EU:n päästökauppa on kärsinyt koko kymmenvuotisen olemassaolonsa ajan ongelmista. Järjestelmän ohjausvaikutus on jäänyt vähäiseksi, mutta samalla sen kustannusvaikutuksetkin ovat olleet vaatimattomia — päästökaupan kilpailukykyvaikutukset sääntelyn alaisille teollisuuslaitoksille ovat jääneet vähäisiksi. Päästökaupalla ei ole ollut merkittäviä vaikutuksia yritysten liikevaihtoon tai työpanoksien kysyntään, kun sääntelyn alaisia yrityksiä on verrattu päästökaupan ulkopuolisiin yrityksiin. Toisaalta tehdyissä arvioissa näkyvät vain päästökaupan suorat vaikutukset — sähkön hinnan kautta aiheutuneita vaikutuksia ei ole osattu arvioida.

EU:n päästökauppa ei ole myöskään lisännyt vähähiilisten patenttien kokonaismäärää. Tutkijat ovat käyttäneet patenttien määrää vähähiiliseen teknologiaan tehtyjen investointien mittarina. Tutkijoiden mielestä päästöoikeuksien jakoa pitäisi kiristää entisestään, jotta päästöoikeuksien hinta saataisiin nousuun. Jos tämä ei onnistu, on rinnalle otettava muita ohjauskeinoja.

Energiatukien merkitystä vaikea arvioida

Euroopan maat tukevat uusiutuvaa energia monilla eri tavoilla. Tukimuotojen hyötyjen arviointi on kuitenkin hankalaa — laadukkaiden syy-seuraus-suhteita mittaavien tutkimusten tekeminen on osoittautunut vaikeaksi.

Syöttötariffien käytöstä saadun kokemuksen perusteella järjestelmä kannustaa investoimaan varhaisessa kehitysvaiheessa oleviin teknologioihin. Samalla syöttötariffi on osoittautunut kalliiksi tukimenetelmäksi. Voimakas syöttötariffien käyttö on kuitenkin laskenut radikaalisti ja ennakoitua nopeammin esimerkiksi aurinkopaneeleiden hintaa. Vihreiden sertifikaattien käyttö ja puhtaan teknologian velvoitejärjestelmät taas tukevat kypsien ja taloudellisesti kilpailukykyisten teknologioiden markkinoille pääsyä. Toisaalta syöttötariffijärjestelmä luo muita tukijärjestelmiä vakaammat investointinäkymät, tutkijat huomauttavat.

Tekniseen innovointiin ei uusiutuvan energian tukijärjestelmillä näytä olevan vaikutusta tai vaikutusarvioinnit ovat ristiriitaisia. Tutkijat muistuttavat, että esimerkiksi Saksassa syöttötariffien käyttö ei ole juuri lainkaan vaikuttanut tekniseen innovointiin, jos mittarina käytetään patenttitilastoja.

Uusiutuvan energian teknologiamarkkinat ovat kuitenkin globaalit. Tämä näkyy esimerkiksi tuulivoimateknologian kehittämisessä. Tuulivoiman kotimaiset tukipolitiikat vaikuttavat innovointiin vähemmän kuin muiden maiden harjoittamat tukipolitiikat.

Miten uudistaa kansallista energiapolitiikkaa

Tutkijat arvelevat päästöoikeuksien hinnannousun vaikuttavan tulevaisuudessa ”merkittävästi” päästökauppasektorilla toimivien yritysten kustannuksiin ja kansainväliseen kilpailukykyyn. Samalla hiilivuodon riski voi kuitenkin jatkossa vähentyä, jos kansainvälisissä ilmastoneuvotteluissa onnistutaan.

Mikäli päästökaupan korjaamisessa ei onnistuta, jäävät jäljelle vahva panostus tutkimus- ja kehitystyöhön sekä energiantuotannon harkittu tukipolitiikka. Julkisen tuen avulla voitaisiin kannustaa hankkeita, jotka ilman tukia jäisivät toteutumatta, mutta jotka samalla olisivat ”yhteiskunnan kannalta järkeviä”. Tukien olisi myös ohjattava entistä enemmän yksityistä rahoitusta teknologioiden kehittämishankkeisiin. Julkisen vallan on syytä välttää liiallista ennustamista ja voittavien teknologioiden valintaa ennakolta.

Energia- ja ilmastopolitiikan uudet tuulet –artikkelin voi ladata koneelleen kokonaisuudessaan täältä.

Kuva: Scanstockphoto