Työ- ja elinkeinoministeriön koordinoima virkamiesselvitys sisältää politiikkavaihtoehtoja ja päätöksenteossa muistettavia näkökohtia. Selvitys ei kuitenkaan ota kantaa itse valintoihin.

— Virkamiesselvitys hahmottaa lähivuosien energiapolitiikan reunaehdot. Tämä on hyvä taustapaperi tulevaa hallitusohjelmaa varten, toteaa työ- ja elinkeinoministeriä Jan Vapaavuori.

Selvityksen kärki kohdistuu uusiutuvaan energiaan. Uusia linjauksia tarvitaan ainakin metsäenergian käytön lisäämiseksi, tuulivoiman rakentamisen taloudelliseen ohjaukseen ja hajautetun energiatuotannon edistämiseen. Euroopan unionissa taas komissio pohtii biomassan ja biopolttoaineiden kestävyyskriteereiden uudistamista. Myös EU:n valtiontukisääntöjä muokataan lähivuosina. Politiikkalinjauksia tarvitaan myös liikenteen fossiilisia polttoaineita korvaavista vaihtoehdoista.

Työ- ja elinkeinoministeriön, ympäristöministeriön, liikenne- ja viestintäministeriön, maa- ja metsätalousministeriön sekä valtiovarainministeriön virkamiesyhteistyönä tehty selvitys keskittyy vain energiapolitiikkaan. Selvityksessä ei käsitellä ilmastopolitiikkaa, mutta ilmastopolitiikan tavoitteet asettavat kuitenkin reunaehtoja.

Metsähakkeen energiakäytölle ”riittävä tuki”

Metsähakkeen käytön varmistaminen ja käytön lisääminen sähköntuotannossa edellyttää virkamiesryhmän mukaan ”riittävää tukitasoa ja määrärahoja”. Metsäteollisuuden intressi näkyy kuitenkin analyysissä. ”Puupolttoaineiden määrä riippuu voimakkaasti metsäteollisuuden aktiviteetistä”, analyysissä todetaan. ”Siksi metsäbiomassaa jalostavien ja hyödyntävien teollisuudenalojen kilpailukyky ja kannattavuus on turvattava”. Toisaalta nähdään tarpeelliseksi tarkastella metsäenergian käyttöä kokonaisuutena — miten metsäenergian käytön lisääminen vaikuttaa muiden tuotantotukien, investointitukien, turpeen ja fossiilisten polttoaineiden verotukseen tai mitkä ovat päästökaupan vaikutukset.

Metsäbiomassan ja biomassan käyttöön liittyvät kestävyyskriteerit on pidettävä aktiivisessa mielessä. Suomen pitäisi varmistaa kansainvälisessä päätöksenteossa biomassojen joustavan käytön mahdollisuus — kestävyyskriteerit eivät saisi muodostaa rajoitteita biomassojen kestävälle hyödyntämiselle. Puupolttoaineiden käyttö pitäisi säilyttää nollapäästöisenä energialähteenä myös tulevaisuudessa. Analyysi kuitenkin muistuttaa, että tähän liittyy yhä ”merkittäviä epävarmuuksia” — metsäbiomassan käyttö on kansallisesti merkittävää vain muutamassa EU:n jäsenmaassa.

Laajempi näkökulma biopohjaiseen energiaan?

Jätteiden energiakäytössä parasta olisi keskittyä kehittämään resurssitehokkaita, kannattavia ja ympäristöhyötyjä tuottavia ratkaisuja. Virkamiesryhmän mielestä biopohjaista energiantuotantoa tulisi ylipäätään tarkastella nykyistä laajemmasta näkökulmasta. Esimerkiksi biokaasun pientuotannolla ja hajautetulla energiantuotannolla on myönteisiä ympäristö- ja ilmastovaikutuksia. Pientuotannon edistäminen kannustavalla ohjauksella voi johtaa esimerkiksi maatiloista energiaomavaraisia. Hajautetun tuotannon edistäminen parantaa myös energiaomavaraisuutta.

Tuulivoimalle tukea tavalla tai toisella

Suomen tavoitteena on tuottaa tuulivoimalaitoksilla yhdeksän terawattituntia sähköä vuoteen 2025 mennessä. Virkamiesryhmän mielestä tavoite ei toteudu ilman uusia taloudellisia ohjauskeinoja nykyisin käytössä olevan syöttötariffijärjestelmän jatkoksi. Samalla tuulivoimarakentamisen ja maankäytön yhteensovittamista olisi tehostettava. Tuulivoimatuotannon taloudellisten ohjauskeinojen jatkaminen vaikuttaa kuitenkin valtiontalouteen.

Vaikka EU:n päästökauppajärjestelmä saataisiin justeerattua toimintakuntoon, on uusiutuvan energian käyttöä tuettava julkisin varoin tai muilla keinoin vielä vuoden 2020 jälkeen. Valtiontukien käyttö edellyttää kuitenkin aina EU-komission hyväksyntää, virkamiesryhmä muistuttaa. Tämä on pidettävä mielessä tukijärjestelmiä suunniteltaessa. Jatkossa tukijärjestelmät on todennäköisesti avattava myös Suomen ulkopuolelle toteutettaville hankkeille. Valtiontukien käytön rajoitukset ehkä rajaavat tukien käytön osittain tiettyyn teknologiaan. Samalla tavoite tukien yhdenmukaistamisesta voi rajoittaa tukien tasoa tavalla, joka tekee investoimisen kannattamattomaksi Suomeen.

Huoltovarmuusjärjestelmää varten erillislainsäädäntö?

Sähköntuotannosta poistuvia vanhoja voimalaitoksia ei voi millään konstilla enää palauttaa markkinoiden käyttöön. Virkamiesryhmän mielestä olisi syytä pohtia, tarvitaanko tällaisia voimalaitoksia huoltovarmuusreserviksi vai ei. Huoltovarmuusreservin perustaminen on kuitenkin poliittinen päätös — minkälaiseen riskiin sähköjärjestelmän vikaantumisessa varaudutaan ja mitkä ovat hyväksyttävät kustannukset. Huoltovarmuusjärjestelmän kulut maksavat sähkönkäyttäjät. Jos huoltovarmuusreservin käyttöön päädytään, olisi sitä varten luotava lainsäädäntö. Lisäksi siitä olisi tehdä riski-kustannusanalyysi.

Maakaasun hankintalähteet on syytä hajauttaa pitkällä aikavälillä. Tämä parantaa huoltovarmuutta ja lisää kilpailua. Suomen ja Viron välisen Balticconnector-putken toteutuminen määrittää kuitenkin vahvasti maakaasun aseman Suomen energiapolitiikassa. Uusi siirtoyhteys ratkaisee sen, kehitetäänkö maakaasumarkkinoita aktiivisesti ja pyrkiikö Suomi mukaan EU:n maakaasusisämarkkinoille. Tämä ratkaisee myös sen, avataanko Suomen maakaasumarkkinat kilpailulle kokonaisuudessaan.

Virkamiestyöryhmän selvitys on kokonaisuudessaan ladattavissa täältä.

Kuva: Scanstockphoto