— Kaikkea sähköä ei tarvitse tuottaa kotimaassa eikä edes varata tehontarvetta vastaavaa määrää kapasiteettia maan rajojen sisäpuolelle. Voimakas tuontiriippuvuus ei ole hyvä asia, mutta vireillä olevat ydinvoimalaitoshankkeet parantavat tilannetta, toteaa elinkeinoministeri Mika Lintilä.

Elinkeinoministeri Mika Lintilä sai perinnöksi edeltäjältään Olli Rehniltä energia- ja ilmastostrategian. Sen toteuttaminen käynnistää muutoksen.

— Siirtyminen uusiutuvan energian käyttöön merkitsee suurta murrosta, mikä tarjoaa kuitenkin enemmän mahdollisuuksia kuin uhkia. Työllisyysvaikutukset ja vientimahdollisuudet ovat parhaimmillaan merkittäviä, Lintilä toteaa.

Muutoksessa Suomen energiajärjestelmän ja talouden toimintavarmuudesta on kuitenkin pidettävä huolta. Toiminnan on oltava taloudellisesti kustannustehokasta ja samalla aikaa ympäristön ja ilmaston kannalta kestävää.

— Teknologiaa on kehitettävä, mutta samalla energiapolitiikan on oltava ketterää. Sopeutumistakin tarvitaan.

Energia- ja ilmastostrategian tavoitteisiin sitoutunut Lintilä toteaa muutoksen koskevan päästökauppasektoria, mutta myös sen ulkopuolisia toimialoja kuten liikennettä.

— Kun tavoitteena on 250 000 sähköautoa liikenteessä vuonna 2030, on muutos yhtä suuri kuin höyrykoneiden korvaaminen polttomoottoreilla aikanaan oli.

Liikenteen päästötavoitteet keskiössä

Päästökaupan ulkopuolisella taakanjakosektorilla tieliikenteen päästöillä on suuri painoarvo. Liikennettä koskevat linjaukset on kuitenkin tehty jo energia- ja ilmastostrategiassa.

— Nyt työ jatkuu keskipitkän aikavälin ilmastosuunnitelman valmistelussa ja strategian toimeenpanossa. Liikenteessä tehtäviä toimenpiteitä tarkastellaan uudemman kerran parlamentaarisessa yhteistyössä.

Energia- ja ilmastostrategian osana julkaistuun myös vuoteen 2050 ulottuva skenaario, jossa uusiutuvan energian osuus on sata prosenttia. Euroopan unionin jäsenenä Suomi taas on sitoutunut vähentämän kasvihuonekaasupäästöjään 85 prosenttia vuoteen 2050 mennessä.

— Tämä merkitsee sitä, että energian tuotannon ja kulutuksen olisi oltava lähes päästötöntä — myös liikenteen osalta, Lintilä vahvistaa.

— Kivihiiliriippuvaisten EU-maiden kuten Puolan, Saksan ja Romanian on tehtävä paljon enemmän kuin meidän, jotta tavoitteet saavutetaan. Unionin piirissä olisi kyettävä luomaan sanktiojärjestelmä, jotta mikään maa ei voisi jäädä vapaamatkustajaksi.

Investointi- ja tuotantotukia tarvitaan

Lintilä mielestä kunnianhimoisia uusiutuvan energian tavoitteita ei saavuteta ilman yhteiskunnallisia investointi- ja tuotantotukia. Niiden avulla siirtymää voidaan edistää ja nopeuttaa.

— Tukien käyttö voidaan rajata siirtymäkaudelle, mikä mahdollistaa kustannustehokkaimpien hankkeiden toteuttamisen valtiontalouden kannalta optimaalisesti. Tukien käytön painopisteenä voisi olla erityisesti päästökaupan ulkopuolelle jäävä taakanjakosektori ja uuden teknologian kaupallistaminen.

— Energia- ja ilmastotavoitteiden toteuttamisen lisäksi tavoitteena on saada aikaiseksi kasvua ja vientimahdollisuuksia. Teknologian kaupallistaminen on avainasemassa, jotta tutkimus-ja kehityspanostukset realisoituisivat kasvuksi vientialoilla, Lintilä huomauttaa.

Lintilä muistuttaa, että biotalous osa laajempaa clean tech -toimintaa.

— Kiertotalous on tulossa vahvasti ja meillä on mahdollisuus olla siinäkin mukana, kuten myös uusiutuvan energian teknologioiden kehittämisessä tai älyteknologioiden kehittämisessä.

Kaiken sähkön ei tarvitse olla kotimaista

Lintilä ei ole huolissaan sähköntuotantokapasiteetin riittävyydestä.

— Sähkömarkkinoita kehitetään Pohjoismaiden, Baltian alueellisten markkinoiden ja laajemmin eurooppalaisten sähkömarkkinoiden näkökulmasta. Siksi kaikkea sähköä ei tarvitse tuottaa kotimaassa eikä edes varata tehontarvetta vastaavaa määrää kapasiteettia maan rajojen sisäpuolelle. Voimakas tuontiriippuvuus ei ole hyvä asia, mutta vireillä olevat ydinvoimalaitoshankkeet parantavat tilannetta.

Lintilän mielestä ongelma ei kuitenkaan ratkea yksittäisillä tempuilla.

— Alueellisten sähkömarkkinoiden toimintaa on kehitettävä pitkäjänteisesti. Tuotannon ja kysynnän joustavuutta on parannettava ja erityisesti lyhyiden markkinoiden, kuten päivän sisäisen markkinan, säätösähkömarkkinan ja reservimarkkinoiden toimintaan on kiinnitettävä nykyistä enemmän huomiota.

Lintilä muistuttaa, että pohjoismaisesta sähköjärjestelmästä vastaavat kantaverkkoyhtiöt ovat reservimarkkinoiden toiminnan turvaamisessa aktiivisia.

— Sähköjärjestelmän joustavuus parantaa koko järjestelmän toimivuutta — ei pelkästään teollisuuden näkökulmasta. Kysyntäjoustomekanismien ja älyverkon kehittäminen ovat ministeriössä keskeisin lähiajan painopistealue.

Sähkövarastojen rooli korostuu

Tulevaisuudessa sähkövarastoilla on kasva rooli. Niiden avulla voidaan myös säätää nopeasti tuulivoiman ja aurinkovoiman kaltaisten tuotantomuotojen vaihtelua. Tarvitaanko sähköjärjestelmän säätämiseen enää vesivoimalaitosten yhteyteen rakennettuja uusia varastoaltaita? Toimittaja tekee saman kysymyksen kuin 35 vuotta sitten silloiselle kauppa-ja teollisuusministeri Esko Ollilalle, joka ajoi Vuotoksen altaan rakentamista osana säätövoimaratkaisua.

— Tämä keskustelu on lopullisesti ohitse, Lintilä toteaa.

— Keskustelua Vuotoksen ja Kollajan altaista ei ole tarvetta avata. Niiden osalta hallitus on jo tehnyt linjauksensa.

Ruotsin ja Norjan vesivoimalaitoksilla tuotettu sähkö sen sijaan kiinnostaa entistä enemmän — myös Keski-Euroopassa ja Britanniassa. Yltyvä kiinnostus voi nostaa säätövoiman hintaa myös Suomessa ja vaikuttaa säätövoiman saatavuuteen. Samasta syystä Euroopan unioni haluaa edistää sähkön siirtoverkkojen rakentamista koko EU-alueella.

— Tapaan ruotsalaisen virkaveljeni kevään aikana. Tapaamisessa on tarkoitus nostaa esille yhteispohjoismaisen energiastrategian tarve sekä siirtokapasiteetin lisääminen Suomen ja Ruotsin välillä, Lintilä kertoo.

— Energian ja sähkön saatavuus on varmistettava kaikissa oloissa — myös huippukulutuksen aikana. Säätövoiman saatavuuden turvaamiseksi tarvitsemme pohjoiseen uuden siirtoyhteyden, joka voisi valmistua vuoden 2025 vaiheilla.

Energiasuhteet Venäjän kanssa toimivat hyvin

Suomi tuo Venäjältä mm. sähköä ja maakaasua. Lintilän mielestä Suomen ja Venäjän välinen energiataseen alijäämä ei ole ongelma. Ministerin tavoitteena on tavata myös venäläinen kollegansa niin pian kuin mahdollista.

— Suomen ja Venäjän välillä on ollut vuosikymmeniä energiapoliittinen riippuvuussuhde. Se on toiminut hyvin. Venäjälle on taloudellisesti tärkeää myydä Suomelle sähköä ja energiaa — energiatalouden kannalta Suomi on turvallinen kumppani. Suomen kannalta taas Venäjä on vakaa toimittaja, myös Fortum on tehnyt merkittäviä investointeja Venäjälle.

Vaikka Euroopan unionin tavoitteena on vähentää energiariippuvuutta Venäjään, pysyy Lintilä hallituksen linjoilla Nordstream 2 -maakaasuputken rakentamisen osalta.

— Suomen kannalta uusi maakaasuputki on lähinnä ympäristökysymys. En epäile hankkeen toteutumista, koska Ruotsissakin nähdään jo paremmin sen energiapoliittinen merkitys. Balticconnector yhteys Suomen ja Viron välillä taas on tärkeä kaasun toimitusvarmuuden, mutta ennen kaikkea kaasumarkkinoiden avaamisen näkökulmasta.

Teollisuuden hiilivuotouhkaa Lintilä pitää todellisena. Siksi hän on myös valmis kompensoimaan teollisuuden maksaman energian hintaa.

— Hiilivuodon uhka on otettava politiikassa huomioon. Asia on tietenkin riippuvainen päästöoikeuksien hintakehityksestä. Kun päästöoikeuksien hinnat ovat alhaalla, on hiilivuodon uhkakin pieni.

Puuta riittää myös energiakäyttöön

Uusiutuvan energian käytön lisääminen on Suomessa vahvasti metsäpainotteista. Suomalaiset metsät kuitenkin kasvavat kohisten, mikä antaa mahdollisuuden lisätä puun käyttöä.

— Puuta riittää myös monipuolisesti energiantuotantoon, Lintilä toteaa.

Euroopan unioni ja ympäristöjärjestöt ovat kuitenkin epäilleet Suomen kykyä säilyttää metsien monimuotoisuus ja hiilinieluvaikutus, kun metsien käyttöä lisätään. Lintilä korostaa, että bioenergian käytön lisääminen perustuu pääasiallisesti metsäteollisuuden sivuvirtojen ja tähteiden hyödyntämiseen.

— Vain puolet biopolttoaineiden käytön lisäämisestä perustuu metsäpohjaisiin raaka-aineisiin. Tästä vain osa on metsähaketta. Metsien kaikenlaisen hyödyntämisen pitää perustua metsien kestävään käyttöön.

teksti Markku Laukkanen / kuva Lehtikuva Oy