15.06.2015, kello 12.05

VTT:n tutkija Tiina Koljonen:

Energiapolitiikka oikealla tiellä

Energiapolitiikan vaikutuksia arvioivan VTT:n tutkijan Tiina Koljosen mielestä Suomi tarvitsee uudella hallituskaudella riittävän kauas eteenpäin katsovaa tavoitteellista energiapolitiikkaa. Lähtökohtana on Koljosen mielestä jatkaa harjoitetun monipuoliseen tuotantoon perustuvalla energiapolitiikan rakenteella.

VTT:n tutkija Tiina Koljonen muistuttaa, että jokaiseen yksittäiseen energiamuotoon liittyy hyviä puolia ja riskejä samaan aikaan.

— Vaikka Suomessa käytävässä keskustelussa on arvosteltu, että tehdään konservatiivista energiapolitiikkaa, meillä on tehty koko ajan tuloksekasta politiikkaa. Meillä on monipuolinen energiarakenne, paljon uusiutuvaa, teollisuuden ja yhdyskuntien yhteistuotantoa (CHP) ja biosähkön tuotannossa olemme jo nyt Euroopan ykkönen. Meillä ei ole tarvetta dramaattiseen suunnan muutokseen energiapolitiikassa lähivuosina, muistuttaa Koljonen.

Koljosen mielestä Suomen energiapolitiikan perusrakenne on kestävä, kun maassa on myös jatkossa kysyntää vastaavaa tuotanto.  Suomi on myös hyvällä uralla saavuttamassa 2020 –ilmasto- ja energiatavoitteet.

— Ydinvoima, vesivoima, tuuli, aurinko sekä puun, turpeen, maakaasun ja kivihiilen käyttö CHP -tuotannossa muodostavat yhdessä energiatuotannon kokonaisuuden. Tulevaisuudessa omavaraisuus kasvaa vahvasti,  kun uusiutuvien osuus kasvaa.. Jos nykyinen energiaintensiivisen teollisuuden rakenne säilyy Suomessa, tarvitaan edelleen peruskuormaa ja suuria laitoksia kuten ydinvoimaa ja teollista sähkön ja lämmön yhteistuotantoa sitä tuottamaan.

Parlamentaarisen energia- ja ilmastokomitean tavoitteita päästöjen vähentämiseksi sekä omavaraisuuden ja huoltovarmuuden turvaamiseksi Koljonen pitää kunnianhimoisina, mutta mahdollisina toteuttaa.

— Nyt ei pidä sulkea ovia miltään energiatuotannon muodolta, koska markkinaan voi tulla uusia teknologioita ja uutta regulaatiota. Koska emme voi olla nyt täysin varmoja siitä, mikä polku on paras,  kaikki mahdollisuudet ja vaihtoehdot kannattaa pitää avoimina ja viedä niitä eteenpäin. On hyvä muistaa, että jokaiseen yksittäiseen energiamuotoon liittyy hyviä puolia ja riskejä samaan aikaan, kuvailee Koljonen.

Biojalosteiden valmistusta vahvistettava

Suomi on sitoutunut Euroopan unionin asettaman tavoitteeseen vähentää kasvihuonekaasupäästöjä 80–95 prosenttia vuoden 1990 tasosta vuoteen 2050 mennessä, jonka saavuttamista pidetään mahdollisena, mutta hyvin haastavana. Tavoitteeseen pääseminen edellyttää merkittäviä toimenpiteitä yhteiskunnan kaikilla sektoreilla, erityisesti energiantuotannossa, teollisuudessa , liikenteessä, palveluissa ja asumisessa sekä maa- ja metsätaloudessa.

Koljosen mielestä EU:n tavoitteita tulee tarkastella myös päästökaupan ulkopuolisten toimialojen kuten liikenteen, asumisen ja palvelusektorin energiakäytön, pienteollisuuden ja maatalouden kannalta. Varsinkin liikenteen osalta tarvitaan uusia toimenpiteitä, jotta liikenteen päästöt saadaan nopeammin alas.

— On muun muassa investoitava kotimaista raaka-ainetta hyödyntäviin toisen sukupolven biojalostamoihin ja sillä varmistettava, että saadaan kotimainen raaka-aine käyttöön.  Suomen kannattaa tavoitella tilannetta, jossa me vahvistamme asemaamme johtavana biojalosteiden valmistajana ja myös teknologian viejänä. Vaikka meillä on jo maailman suurin biodieselin tuottaja Neste Oil ja muuta biojalosteiden tuotantoa, ne eivät vielä riitä. Tarvitaan edelleen lisää tuotannon kasvua ja lisää investointeja toisen sukupolven jalosteiden tuotantoon.

Mahdollisuus toisen sukupolven tuotteissa

EU:n poliittisilla päätöksillä on ensimmäisen sukupolven ruuan tuotantoon soveltuvien raaka-aineiden käyttö jalosteidentuotantoon rajattua. Suomen tuleekin Koljosen mielestä kehittää toisen sukupolven eli ruuan tuotantoon kelpaamattomien raaka-aineiden hyödyntämistä biojalosteiden tuotannossa.  Koska kasvihuonekaasupäästöistä 80 % tulee nykyisin energiantuotannosta ja käytöstä, tavoitteeseen pääseminen edellyttää energiajärjestelmän muuttamista lähes päästöttömäksi.

— Suomen mahdollisuus on nimenomaan kehittää toisen sukupolven integroituja prosesseja, jossa käytetään raaka-aineena metsäntuotantoketjun sivuvirtoja kuten harvennuspuuta, sahaus- ja muuta puuperäistä jätettä. Merkittävissä luonnonvaroissa on Suomen toivo ja pelastus siirryttäessä vähähiiliyhteiskuntaan.  Suomen biotalousstrategian pääasialliset raaka-aineet ovat nimenomaan puu ja jossain määrin peltobiomassat.

Raaka-aineiden tehokkaassa kaskadi- käytössä bioraaka-aineet käytetään mahdollisimman pitkän jalostusketjun kautta, mikä tarkoittaa puun jalostamista biotalouden erilaisiksi tuotteiksi ja ketjun lopussa puumassan ohjaaminen energiakäyttöön.

Suomessa tarvitaan arviolta kymmenen miljoonan kuution verran lisähakkuita nykytasoon nähden, jotta  päästään esitettyihin vuoden 2030 päästötavoitteisiin ilman merkittävää biojalosteiden tuontia. Energiatuotannossa  puupohjaista biomassaa voidaan hyödyntää jatkojalostuksessa sekä polttonesteiden tuotannossa että CHP- tuotannossa. - Jos metsäbiomassaan pohjautuva biopolttoainetuotanto saadaan liikenteen käyttöön, se todennäköisesti parantaa myös kauppatasetta, sanoo Koljonen.

Uusiutuvia lisättävä markkinaehtoisesti

Lähivuosina on Koljosen mielestä Suomessa suunnattava voimavaroja uusiutuvien osuuden edelleen nostamiseen.

— Tuuli- ja aurinkoenergian osuus tulee lisääntymään. Vaihteleva uusiutuva energiatuotanto tulee voida integroida kansalliseen järjestelmään joustavasti, jolloin kasvava osuus saadaan tehokkaasti käyttöön. Myös varastointi-, kuten akkuteknologioiden kehitys ratkaisee uusiutuvien laajamittaisen käyttöönoton etenemisen.

Koljonen tunnistaa Suomessa Nimby-ilmiön, kun Suomeen halutaan tuulivoimaa, mutta ei omalle tontille. Tämä näkyy valitusaikojen ja luvitusten pitkinä käsittelyaikoina, kun tuulivoimaloiden ympäristövaikutuksia selvitetään.

— Mielenkiintoista on nähdä, että kun kaikki merkittävät poliittiset tahot ovat ilmoittaneet olevansa valmiita luopumaan uusiutuvien tuista lähivuosina, mitä siitä seuraa uusiutuvien rakentamiselle. Toistaiseksi investoijia esimerkiksi tuulivoiman rakentamisessa on houkuteltu nimenomaan valtion tuilla, riskisijoittajia ei ole markkinoilla juurikaan näkynyt, muistuttaa Koljonen.

Syöttötariffijärjestelmää ei Koljonen pidä yksinomaisena ratkaisuna uusiutuvien lisäämiseen EU-alueella. Onko oikeudenmukaista, että ne joilla on varaa investoida syöttötariffiin oikeuttavaan aurinkotuotantoon, saavat valtion tukea. Nyt kun esimerkiksi Espanjassa aletaan aurinkosähköä  laittamaan verolle, ihmiset ovat alkaneet irrottamaan niitä pois katoiltaan. Tämä on vain ääriesimerkki siitä, että uusiutuvia ei voi rakentaa kestävästi syöttötariffien ja tukien varaan, varoittaa Koljonen.

Hiilidioksidin talteenottoa testattava

Hiilidioksidin talteenoton ja varastoinnin (CCS) teknologian kehittäminen ja kaupallistaminen on keskeinen osa politiikkatoimia, joilla edistetään siirtymistä vähähiilisyyteen. - Ilman isoja temppuja fossiiliset lähteet säilyvät järjestelmässä, vaikka uusiutuvia lisätäänkin, muistuttaa Koljonen. Nyt tarvittaisiin talteenoton kehitystyöhön täyden mittakaavan demonstraatiolaitos, jonka avulla voidaan selvittää sen teknologista ja kaupallista toimivuutta sekä kustannuksia.

Norjaa pidetään CCS-teknologian kehitystyössä edelläkävijöinä, koska Norjassa on sen varastointiin soveltuvia suolavesiesiintymiä sekä vanhoja öljy- ja kaasulähteitä. Tavoitteena on, että jokaisella EU-maalla olisi yhtäläinen mahdollisuus investoida hiilipäästöjen erotukseen ja varastointiin.

— Suomen rooli ja kilpailuvaltti tässä kehitystyössä voisi olla BioCCS - järjestelmän kehittäminen ja pilottilaitoksen rakentaminen, koska toisen sukupolven biojalostamoista saadaan lähes puhdasta hiilidioksidia ja siitä hiilitaseeseen negatiiviset nettopäästöt, sanoo Koljonen.

Teksti: Markku Laukkanen

Tulosta

Kommentointi

Otsikko:
Kommentti:
Nimi:
 

Kommentit

Hei Tiina.

Oletkohan minun serkkuni?

kim.kuronen@gmail.com - to 3. marraskuuta 2016 00.56.56