Energia-ala investoi vuosittain yli 2,5 miljardia euroa päästöttömään energiantuotantoon, energiaverkkoihin ja uuteen teknologiaan. Ala on sitoutunut saavuttamaan hiilineutraaliuden vuoteen 2035 mennessä, mikä tarkoittaa noin 40 miljardin investointeja. Onkin tärkeää, että näkymä investointiympäristöstä on ennakoitava ja johdonmukainen. Budjettiriihessä tehtyjen päätösten perusteella energiaverotuksen tulevaisuus näyttää lupaavalta.  Hallitus päätti käynnistää energiaverotuksen tiekartan seuraavan vaiheen valmistelun ja työlle asetettiin määräaika vuoden 2021 loppuun. Energiateollisuudelle on tärkeää, että laaja yhteiskunnallinen keskustelu fossiilitalouden jälkeisestä verojärjestelmästä käydään nyt.

Tällä viikolla eduskunta on aloittanut lähetekeskustelun ensi vuoden talousarvioesityksestä. Toistaiseksi Suomen talous on selvinnyt koronaviruspandemiasta pienemmin vaurioin kuin suurin osa Euroopan talouksista, mutta epävarmuuden kasvu hidastaa talouden toipumista. Nopeasti etenevä energiamurros rapauttaa verokertymää merkittävästi, vaikka muutos ei vielä lähivuosien talousarvioissa näkyisikään.

Hallituksen talousarvioesitys vastaa monin osin hallitusohjelman kirjauksia. 2021 voimaan tulevista muutoksista alan kannalta positiivisena nousee esiin sähköveroluokan II alentaminen EU:n minimitasolle. Myönteinen uudistus on myös kaukolämpöverkkoon lämpöä tuottavien lämpöpumppujen ja konesalien siirtäminen sähköveroluokkaan II. Vaikuttavan ilmastopolitiikan kannalta tämä pitäisi ulottaa kaikkiin kaukolämpöverkkoon lämpöä tuottaviin ratkaisuihin, kuten esimerkiksi sähkökattiloihin sekä kaukolämpöverkoissa kiertävän veden pumppaussähköön.

Lämmityspolttoaineisiin kohdistunut verojen kiristäminen oli jo hallitusohjelman myötä tiedossa. Tuleva kiristys on kuitenkin vielä hallitusohjelmaan kirjattua tiukempi sekä määrältään että aikataulultaan. Hallitusohjelman mukaan 100 miljoonan euron korotus oli tarkoitus toteuttaa vaalikauden aikana. Tästä olisi ollut syytä pitää kiinni. Verokertymän säilyttämisen kannalta on ymmärrettävää, että lämmityspolttoaineiden veron kiristäminen tapahtuu samalla aikataululla kuin sähköveroluokan II veroa alennetaan. Veronkiristys osuu nyt juuri niihin yrityksiin voimakkaimmin, joilta edellytetään kaikkein tuntuvimmat investoinnit hiilineutraaliin energiajärjestelmään. Veronkiristys ei siten nopeuta kunnianhimoisen ilmastotavoitteen saavuttamista, vaan tekee siitä haastavampaa.

Tärkein ohjauskeino ilmastotavoitteen saavuttamiseksi on toimiva markkinaehtoinen päästökauppa. Sen idea on yksinkertainen: päästöille määrätään vuosittain pienenevä enimmäismäärä, ja saastuttaja maksaa. Päästökauppa varmistaa, että toimet päästöjen vähentämiseksi tehdään kustannustehokkaasti ja, että yhdessä asetetut tavoitteet saavutetaan. Päästökaupalle päällekkäinen kansallinen verotus heikentää markkinasignaalia ja siksi kansalliset toimet tulisikin ensi sijassa kohdentaa päästökaupan ulkopuolisiin sektoreihinn, kuten liikenteeseen, maatalouteen sekä kiinteistökohtaiseen lämmitykseen.

Syksyn aikana eduskunnassa käydään tärkeää keskustelua energiaverotuksen tulevaisuudesta. Alan kannalta on kaikkein tärkeäintä varmistaa toimintaympäristön ennakoitavuus myös pitkällä aikajänteellä. Verotuksen tiekartta edistää tätä tavoitetta. Yritysten investointeja tarvitaan jouduttamaan talouden toipumista, mutta epävarma kokonaistilanne luo pelkoa investoida. Uudistuksen tavoitteena on muodostaa näkemys pitkän aikavälin kehitystarpeista ja muutoksista, jotta saadaan luotua yrityksille selkeä toimintaympäristö ja näkymä tulevaisuuteen. Energia-ala odottaa avointa ja rakentavaa keskustelua, jolla vahvistetaan yritysten varmuutta ja luottamusta investoida Suomen kestävään tulevaisuuteen.

Mari Nasser
kirjoittaja on Energiateollisuus ry:n veroasiantuntija