— Tarvitsemme energiaverotuksen kokonaisuudistusta. Pistemäiset uudistusehdotukset eivät riitä vastaamaan pitkän aikavälin haasteisiin, Antti Kohopää sanoo.

Energiaverot tuottivat viime vuonna Suomessa 4,4 miljardia euroa. Suomalainen energiaverojärjestelmä perustuu tällä hetkellä pitkälti fossiilisten polttoaineiden verottaminen.

— Verotukselta putoaa kuitenkin pohja pois, kun liikenteessä ja lämmityksessä fossiilisten polttoaineiden käyttö vähenee, totea Energiateollisuus ry:n asiantuntija Antti Kohopää.

— Verotuksen kiristäminenkään ei auta. Se vain kiihdyttää kehitystä kohti hiilineutraaleja ratkaisuja.

Energiaveroihin kuuluva sähkövero otettiin aikoinaan käyttöön, kun haluttiin hillitä sähkön käyttöä. Tuolloin sähkön tuotanto aiheutti paljon päästöjä. Nykyisin yli 80 prosenttia suomalaisesta sähkön tuotannosta on päästötöntä. Samalla hiilineutraalin sähkön käytön suosiminen tarjoaa keinon vähentää Suomen päästöjä kaikkialla — teollisuudessa, liikenteessä ja lämmityksessä.

— Tässä asetelmassa sähkövero on hidastaa päästöjen vähentämistä, Kohopää huomauttaa.

Teknologia on ajanut ohi

Suomalainen energiajärjestelmä kehittyy hengästyttävällä vauhdilla. Sähkön varastointia, sähköistä liikennettä tai sähkön, lämmön ja kaasun tiiviistä integroitumista ei aikaisemmin edes osattu kuvitella, kun energiaverolakeja sorvattiin.

Myös kaukolämmön tuotannossa on kehitelty uusia päästöttömiä tuotantomuotoja. Teollisuuden ja kiinteistöjen ja konesalien hukkalämmöstä jalostetaan kaukolämpöä. Kaukojärjestelmä muuttuu kaksisuuntaiseksi, mikä parantaa energiajärjestelmän kokonaistehokkuutta. Geotermistä lämpöä kokeillaan Espoon Otaniemessä ja pienydinvoimaloita yritetään kaupallistaa eri puolilla maailmaa.

— Asiakkaiden vaatima palvelutaso ja liiketoimintamallit ovat muutoksessa kaikkialla maailmassa. Verotuksen tulisi edistää muutosta, ei hidastaa sitä, Kohopää huomauttaa.

Energia-alan murros merkitsee myös painetta muokata merkittävästi energiaverotuksen peruspilareita ja käytäntöjä.

— Ensi vuosikymmenellä nykyinen energiaveropohja joka tapauksessa supistuu. Valtiovallan on syytä varautua tähän aloittamalla laaja-alainen ja pitkäjänteinen energiaverotuksen uudistustyö.

Kohopää ja Energiateollisuus ry haluavat herättää asiasta ennakkoluulotonta ja yhteiskuntavastuullista keskustelua. Ihan helppoa se ei ole ollut ainakaan tähän mennessä.

Ilmastoinnostus jälkijunassa

Energiaverotuksen uudistamisen tarve tunnustetaan Suomessa. Näkökulmista ja uudistusten aikaväleistä kuitenkin kiistellään. On helpompi katsoa lähelle kuin tähytä tulevaisuuteen.   

— Ilmastoinnostuksessaan poliittiset päättäjät tulevat usein jälkijunassa ainakin yhden syklin verran.

Kohopää huomauttaa, että päästöoikeuksien hinta on jo kääntynyt nousuun ja että tämä on jo vaikuttanut energia-alan yritysten ratkaisuihin.

— Päästökauppa ajaa fossiilisia polttoaineita ja turvetta marginaaliin. Niiden käyttöä ei tarvitse enää paimentaa veroja korottamalla. Kohonneet verokustannukset ovat ainoastaan pois muusta kehittämisestä ja investoinneista.

Kokonaiskuvan ja tulevaisuuden hahmottamista hämärtävät myös monet työpöydille ja ajatuksiin kertyneet teknologian kehitykseen, eri toimialojen toiveisiin ja puolueiden energiapoliittisiin painotuksiin liittyvät kysymykset. Esille ovat nousseet muun muassa energiaintensiivisen teollisuuden verotaso ja -leikkuri, datakeskuksien verokohtelu, suhteellinen sähkövero, siirtomaksujen eroja tasaava sähkövero sekä verotukiin liittyvä osin semanttinen keskustelu.   

— Pistemäiset uudistusehdotukset eivät kuitenkaan riitä vastaamaan pitkän aikavälin haasteisiin, Kohopää huomauttaa.

Laaja-alaisesti ja kaukonäköisesti

Kohopää toivoo, että tulevissa hallitusneuvotteluissa poliitikot malttavat mielensä ja kutsuvat kaikki energia-alan sidosryhmät ja muut tarvittavat tahot miettimään alan tulevaisuutta vähintään 10–15 vuoden perspektiivillä. Niin pitkälle yritystenkin täytyy tähdätä investoinneissaan — nyt niillä ei ole tätä näkymää.

Pitkän aikavälin pohdintoihin pitäisi sisällyttää myös sähköverojen keräämisen mekanismi.

— Suomalaiset verkkoyhtiöt ovat oikeutetusti ihmetelleet, onko sähköveron kerääminen heille luonteva tehtävä ja asiakkaiden kanssa selvitettävä asia, Kohopää sanoo.

— Lähtökohtaisesti verottajan kuuluisi määritellä, mitkä asiakkaat kuuluvat mihinkin sähköveroluokkaan.

EU-direktiivi toisenlaisessa maailmassa

Suomen energiaverojärjestelmä on Euroopan ja jopa maailman edistyksellisen — vaikka se laahaakin jäljessä. Euroopan unionissa energiatuotteiden ja sähkön verotusta koskevat säännöt määrittelee kuitenkin energiaverodirektiivi. Direktiiviä sovelletaan sähköön, lämmöntuotantoon ja liikennepolttoaineisiin.

Nyt käytössä oleva energiaverotukselle vähimmäistason asettava direktiivi on vuodelta 2003. Silloin Euroopan unionin ilmasto- ja energiapolitiikka otti vasta ensiaskeleitaan. Siksi direktiivi ei tunnista verotuksen päällekkäisyyksiä päästökaupan kanssa. Se ei myöskään osaa ottaa huomioon kaikkia nykyään käytössä olevia energiamuotoja ja polttoainevalikoimaa.

— Direktiivi on luonut pelisääntöjä, mutta ei pysty riittävästi tukemaan sisämarkkinoiden tasapuolista toimintaa. Määrittäessään vain verotuksen vähimmäistason direktiivi jättää valtioille liikaa liikkumavaraa. Esimerkiksi valtioiden maksavat tuet ovat nousseet entistä keskeisempään rooliin.

Kohopää arvioi direktiivin rakenteellisen uudistamisen vaativan kovaa vääntöä ja jälleen kerran lukuisia kompromisseja.

— Jäsenmaissa direktiivin uudistustarve kuitenkin tiedostetaan.

Kannustamista, kehitystä ja kaupallistamista

Yritysten ja päätöksenteon rajapinnassa toimiva Kohopää kuvaa työtään äärettömän kiintoisaksi.

— Välitän viestejä molempiin suuntiin. Mielekkäältä se tuntuu erityisesti silloin, kun viestit näyttävät vaikuttavan.

— Joskus tosin olen tuntenut itseni eräänlaiseksi energiateollisuuden ei-mieheksi, sillä valtiovallan ohjaus kohti hiilineutraalia tulevaisuutta on viimeisen vuosikymmenen ajan perustunut enemmän keppiin, verojen korotuksiin ja markkinoille haitallisiin tuotantotukiin kuin myönteiseen ohjaukseen. Niihin on valitettavan usein joutunut ottamaan kielteisen kannan.

Aggressiivisen veropolitiikan ja kieltojen sijaan Kohopää kaipaakin nyt energiatoimialan työkalupakkiin uudenlaisia kannustavia keinoja ja avauksia. Pallo pitää heittää myös yritysten suuntaan.

— Yritysten tulee entistä enemmän panostaa uusien teknologioiden pilotteihin, esimerkiksi uudenlaisten lämpöpumppusovellusten ja pienten ydinreaktoreiden kokeiluun kaukolämmön tuotannossa. Ei valtio voi sellaisesta yksin kantaa vastuuta, Kohopää korostaa

— Ylipäätään uuden teknologian nykyistä nopeampi kehitys edellyttää, että sen kehittämiselle, käyttöönotolle ja kaupallistamiselle löytyy jatkossa sekä yritysten omaa T&K-rahoitusta että julkisia investointitukia. Toivottavasti Sipilän hallituksen kärkihankejärjestelmä saa jossain muodossa jatkoa ja että tukea voitaisiin ohjata entistä pidempiin ja riskipitoisimpiin hankkeisiin.

teksti Vesa Ville Mattila / kuva Olli Häkämies