Viime viikon (42) lopulla julkaistu WindEuropen vuosiraportti osoittaa, että jo 15 prosenttia EU:n sähköntarpeesta katettiin tuulivoimalla vuonna 2019, mutta ilmastotavoitteiden saavuttamiseksi osuuden on noustava reippaasti. Komissio haluaa osuuden nousevan 50 prosenttiin vuoteen 2050 mennessä.

- EU:n asettama tavoite on suuri haaste meille. Voimmeko saavuttaa sen? Kyllä voimme, meillä on siihen tarvittava teknologia, sanoo WindEuropen toimitusjohtaja Giles Dickson ja lisää, että uudet tuulipuistot hyödyttävät niin taloudellisesti kuin sosiaalisesti ja helpottavat lisäksi talouden toipumista.

Mutta haasteeseen vastaaminen edellyttää, että jäsenmaat sisällyttävät kansallisiin energia- ja ilmastosuunnitelmiinsa tarvittavat poliittiset toimenpiteet, joilla riittävä kunnianhimotaso saavutetaan.

Tarvitaan yksityiskohtaisia poliittisia linjauksia ja toimenpiteitä

Dicksonin mukaan ongelmana on nyt se, että useista kansallisista energia- ja ilmastosuunnitelmista puuttuvat yksityiskohtaiset poliittiset linjaukset, toimenpiteet ja mittarit, joita tarvitaan tähän suureen tuulivoimaekspansioon.

- Kaikki 27 jäsenvaltiota on sitoutunut suunnitelmissaan rakentamaan lisää tuulivoimaa, mutta yksityiskohtaisten politiikkatoimien puuttuminen “jättää ison kysymysmerkin sitoumusten ylle”, Dickson korostaa.

WindEurope on jo aiemmin kiinnittänyt huomionsa näihin kysymyksiin ja korostanut kolmea askelmerkkiä, joita tarvitaan tuulivoiman aseman parantamiseksi EU:ssa - nykyistä paremmin järjestetyt huutokaupat, sähköistämisen edistäminen sekä lupien ja suunnittelun yksinkertaistaminen.

Samaan aikaan kun Eurooppa kokonaisuudessaan on jo sähköistämisen polulla, WindEurope viittaa jäsenmaissa esiintyviin tehottomiin huutokauppoihin ja lupakäytäntöihin, joita yleisesti pidetään huonoina.

Lupia myönnetään liian hitaasti

Lupa-asiat ovat olleet piikki tuulivoimateollisuuden lihassa jo pitkään. Niihin liittyy monimutkaisia valtuutustoimia, ja niitä valvovia päteviä virkamiehiä on aivan liian vähän. Koronakriisi on lisäksi pahentanut tätä tilannetta.

Uuden uusiutuvan energian direktiivin mukaan jäsenvaltiot saisivat maksimissaan käyttää kaksi vuotta siihen, myönnetäänkö vai kielletäänkö uusien turbiinien rakentamishakemus. Ja sellaisissa hankkeissa, joissa turbiinit vaihdetaan uudempiin, tehokkaimpiin malleihin, lupahakemuksen maksimikäsittelyaika saisi olla vain vuosi.

Monet jäsenmaat ovat toki parantamassa tässä suhteessa vauhtiaan, esimerkiksi Ranska ja Saksa työskentelevät sen eteen, että uusien hakemusten käsittelyaika lyhenee. Saksassa liittohallitus on lisäksi osoittanut lisää resursseja hakemusten käsittelyyn.

Yleinen mielipide on myös noussut jonkinmoiseksi kompastuskiveksi tuulivoimateollisuudelle. Esimerkiksi Ranskassa Cérémé in France -ryhmä on julkaissut sanomalehdissä ilmoituksia, joissa julkituodaan, että tuulivoima ei ole uusiutuvaa.

- Kenties heillä on meistä muista poikkeava lähestymistapa määritelmiin ja kieleen, mutta tosiasiat eivät tue heidän julistuksiaan, Dickson vakuuttaa.

Joissain maissa tuulivoiman vastustajat ovat paremmin organisoituja ryhmiä. Ne saavat jopa rahoitusta siihen, että palkkaavat lakimiehiä torppaamaan tuulivoimahakemuksia.

- Lupasääntöjen monimutkaisuus nousee tässä vaiheessa ratkaisevaan osaan, koska jos palkkaa ansioituneen lakimiehen, ei tämän ole vaikeaa löytää porsaanreikää hakemuksesta, johon on täytettävä satoja kohtia, Dickson sanoo.

Hän on kuitenkin sitä mieltä, että ylipäätään kansalaisten enemmistö on tuulivoiman kannalla. Ainakin viimeisimmät mielipidetiedustelut osoittavat, että yli 70 prosenttia eurooppalaisista kannattaa maatuulivoiman laajentamista.

Yhteisön sitouttaminen on avainasioita

Kuluvan vuoden loppuun mennessä WindEurope aikoo esitellä tuulivoima-alaa koskevan normin, joka ohjaisi alan yritysten kanssakäymistä tuulipuistojen läheisyydessä olevien kuntalaisten kanssa. Lähiyhteisöthän hyötyvät tuulivoimafirmojen maksamista veroista ja näiden rahoittamista aloitteista.

- Tuulivoimateollisuus voi tuoda työpaikkoja paitsi maaseutuyhteisöihin myös vanhoille teollisuuspaikkakunnille, Dickson sanoo ja viittaa vanhoihin laivanrakennuskeskuksiin Pohjois-Puolan Gdanskiin ja Gdyniaan, joissa tuuliturbiininen laitetuotantoon on syntynyt 10 000 työpaikkaa.

Hän viittaa myös tuulipuistoista saatavaan verokertymään. Monet paikallishallinnot kattavat niillä jopa 10 prosenttia vuotuisesta budjetista. WindEuropen raportin mukaan tuulivoiman osuus EU:n bruttokansantuotteesta (BKT) on 37 miljardia euroa, mikä on enemmän kuin Kroatian tai Slovenian BKT.

Tullivoimateollisuus on ollut suhteellisen “vastustuskykyinen” koronapandemialle. Tuulipuistot ovat olleet toiminnassa koko ajan ja kattaneet 17 prosenttia Euroopan sähköntarpeesta vuoden 2020 ensimmäisellä puoliskolla. Myös tuulivoimakomponentteja valmistavat ja turbiineja kokoavat 248 tehdasta ympäri Euroopan ovat taas toiminnassa.

Teksti: Jukka Kortelainen/ Kuva: Suomen Tuulivoimayhdistys