Neuvottelut metsäpolttoaineiden kestävyyskriteereistä alkavat Brysselissä ensi keväänä. Ennen tätä EU-parlamentti vahvistaa neuvottelukantansa, ja tiedossa on varmasti viime hetken muutoksia.

Energiateollisuus kannattaa syksyllä valittua linjaa ja odottaa sen säilyvän. Direktiivi ohjaisi eurooppalaisia energiayhtiöitä hyödyntämään olemassa olevia kestävän metsätalouden työkaluja. Metsäkysymykset ovat kuitenkin monitahoisia ja mahdollistavat moniulotteisen keskustelun.

Ympäristöjärjestöt ovat hoitaneet metsällistä lobbaustyötään Brysselissä kiitettävällä intensiteetillä. Uusia, laadukkaita videoita ilmestyy nettiin tasaista tahtia. Tuoreinta FERNin videota katsellessa jäin taas miettimään: ”Jos tämä kattoi päähuolet, eurooppalainen tilanne on ilmeisen hyvä.” Teemat on käsitelty jo useaan otteeseen.

Mitään varsinaista sääntelyn katveikkoa ei ole, vaan asioihin on jo olemassa lainsäädäntöä. Vaikuttaakin siltä, että ongelmat ovat syntyneet jäsenvaltioiden politiikkatoimista. Jäsenvaltioiden toimilla ongelmat myös ratkotaan.

Bioenergian synniksi on mainittu muun muassa ilmanlaatuongelmat ja se, että esimerkiksi ranskalaisen voimalaitoksen toteuttamisessa ei kuultu sidosryhmiä. On selvää, että ilmanlaadun parantamiseksi pitää tehdä töitä. Polttolaitosten osalta tätä työtä on tehty EU:n päästösääntelyllä ja pöytään on juuri lyöty uudet tiukat raja-arvot.

Terveyshaittoja aiheuttavien hiukkaspäästöjen rajat ovat lähellä nollaa. Sidosryhmien kuulemisella puolestaan on pitkä historia. Miten ihmeessä ranskalainen laitos olisi onnistunut livahtamaan tämän verkon läpi?

Myös energiantuotannon tuet ja niiden vaikutus puuta jalostavan teollisuuden raaka-aineen saantiin on nostettu keskusteluun. On annettu ymmärtää, että energiayhtiöt ostavat tukien avulla materiaalia lastulevyteollisuuden nenän edestä.

Valtiontukeen liittyvät EU-määräykset edellyttävät välttämään haitallisia vaikutuksia markkinoille, joten kummastuttaa, jos tätä tapahtuu jossain EU-maista. Suomessa tukien vaikutusta seurataan ja haitallisiin vaikutuksiin voidaan puuttua. Toivon ja luotan, että näin toimitaan myös muualla EU:ssa.

Keskustelun ytimessä on ilmastohyöty ja metsäpolttoaineen vaikutukset metsien hiilivarastoihin. EU:ssa ja Suomessa metsien käyttöön liittyvät ilmastovaikutukset on tunnistettu ja tunnustettu. Metsät ovat selkeä osa ilmastopolitiikkaa ja metsäpolttoaineen ilmastovaikutukset on huomioitu ilmastosopimuksen raportoinnissa.

Myös seuraava askel on mietitty: Pariisiin sopimukseen sitoutuneet maat joutuvat arvioimaan, miten ne käyttävät metsiään ilmastopolitiikassaan. Varastoa voi kasvattaa, jos näkee sen hyväksi.

Suomelle on luontevaa jatkaa metsien taloudellista käyttöä ja investoida rahat ilmasto-cleantechin synnyttämiseen. Kukin maa valitkoon oman tiensä Pariisin sopimuksen täyttämiseksi. On hyvä, että EU ei LULUCF-asetuksellaan rajaa liika jäsenvaltioiden ilmastopoliittisia valintoja.

Kritiikin valossa vaikuttaakin siltä, että EU:n metsäpolitiikka ohjautuu ratkomaan oikeita asioita. Epäkohtia löytyy, mutta myös keinot niiden korjaamiseksi ovat jo olemassa.

Jukka Makkonen
Kirjoittaja on Energiateollisuus ry:n bioenergia-asiantuntija, joka viihtyy metsässä.