EU-maiden energiatehokkuustoimia ohjaa kaksi direktiiviä: energiatehokkuusdirektiivi ja rakennusten energiatehokkuusdirektiivi. Niiden ohjastamina energiaa pitäisi säästää teollisuudessa, palveluissa, liikenteessä ja kotitalouksissa. Energiatoimialan yritykset kuuluvat teollisuussektoriin.

Päivitetty energiatehokkuusdirektiivi edellyttää, että jäsenmaat asettavat uudet kansalliset energiatehokkuustavoitteet vuodeksi 2030. Tässä ei ole sinänsä mitään ihmeellistä. Samalla tavalla toimitaan jo nyt kaudella, joka päättyy ensi vuonna. Uutuutena aikaisempaan verrattuna on kuitenkin kumulatiivinen energiatehokkuusvelvoite, jonka taso on 0,8 prosenttia laskettuna kolmen edellisen vuoden keskiarvona määritellystä energian loppukäytöstä. Suomen on toimitettava kansallinen suunnitelma komissiolle tämän vuoden loppuun mennessä.

Siksi työ- ja elinkeinoministeriö asetti viime vuonna työryhmän selvittämään mahdollisuuksia tehostaa energiatehokkuustoimia vuodet 2021–2030 kattavalla kaudella. Porukka sai väliraporttinsa valmiiksi maaliskuun lopussa.

Hukkalämmöistä vetoapua

Väliraportin mukaan energia-alan ja teollisuuden tulevat energiatehokkuuspotentiaalit perustuvat pitkälti hukkalämpöjen hyödyntämiseen ja prosessien sähköistymiseen. Tässä tarvitaan jonkin verran uusia säädöksiä. Esimerkiksi hukkalämmön asema uusiutuvan energian direktiivin kansallisessa toimeenpanossa kaipaa tarkempaa määrittelyä.

— Energiatehokkuusasiat olisi syytä ottaa paremmin huomioon myös korvausinvestoinneista ja suurista uusista investoinneista päätettäessä, työryhmä toteaa.

Samalla energiatehokkuustoimiin ryhtymisen kynnystä voitaisiin madaltaa yrityksissä taloudellisten kannustimien avulla. Esimerkiksi julkisen vallan myöntämää energiatukea voitaisiin ohjata jo energiatehokkuusinvestointien esiselvityksiä varten.

Taloudellisia porkkanoita voitaisiin käyttää myös energiatehokkuustoimista saatujen säästöjen nykyistä ahkerampaan raportointiin. Toimialasta riippuen jopa yli puolet tehdyistä toimista saattaa jäädä raportoimatta — energiantuotantoa harjoittavista yrityksistä kolmannes ei vielä vuoden 2017 raportoinnissa ilmoittanut yhtään toteutettua tehostamistoimenpidettä.

Muita väliraportin sisältämiä ehdotuksia ovat innovatiivisten ratkaisuiden edistäminen, uuden teknologian investointien riskin pienentäminen, välillisesti energiansäästöä tuottavien investointien tukeminen ja investointien takaisinmaksurajan alentaminen.

Verotuksen keinoja työryhmä ei käsitellyt, mutta ylijäämälämmön myynnin verokohtelu ja uuden teknologian käyttöönoton edistäminen nopeutetuilla poistomenetelmällä nousivat tästä huolimatta keskusteluissa esille.

Vapaaehtoisuus toimii

Tähän mennessä energiatoimialaa ja teollisuutta koskevat energiansäästötoimet on toteutettu pääasiallisesti vapaaehtoisin toimin julkisen vallan myöntämien avustuksien avittamina. Järjestelmä on tuottanut tulosta eikä sen rinnalle kaivata pakottavaa lainsäädäntöä tulevaisuudessakaan. Päivitetty energiatehokkuusdirektiivi ei myöskään edellytä suuria muutoksia kansalliseen energiatehokkuuslakiin.

Teollisuuden osuus suomalaisen energian loppukäytöstä vuonna 2017 oli 47 prosenttia — energiaksi muutettuna 144,2 terawattituntia. Tästä sähkön osuus oli 39,1 terawattituntia. Suurin osa — 56 prosenttia — teollisuuden käyttämästä energiasta kuluu metsäteollisuudessa. Kemianteollisuus on kakkosena 18 prosentin osuudella ja metallienjalostus kolmosena 15 prosentin viipaleella.

Vuosien 2008–2016 välisenä aikana energiatehokkuustoimilla onnistuttiin niistämään energia-alan ja teollisuuden energiankulutuksesta 14,7 terawattituntia. Teollisuuden osuus säästösaaliista oli 10,8 terawattituntia. Neljä viidesosaa säästöistä saavutettiin vähentyneenä lämpöenergian ja polttoaineiden käyttönä — loput säästöt muodostuivat vähentyneestä sähkönkäytöstä.

Energiavaltaisesta ja keskisuuresta teollisuudesta mukana energiatehokkuustoiminnassa on 80 prosenttia yrityksistä.

Energiatehokkuustyöryhmän väliraportti on kokonaisuudessaan ladattavissa täältä.

KAINALOSSA

Haasteet muualla

Tuotannontekijöiden harkittu ja säästeliäs käyttö energiavaltaisessa teollisuudessa ja energiatoimialla on luontaista. Tuotteiden kilpailukyky paranee, kun vähemmällä tuotetaan enemmän. Niukat energiavarat ja pohjoiset olosuhteet ovat myös pakottaneet opettelemaan energiapihiksi. Samalla ilmastopolitiikan ja uudistuneen energiapolitikan vaatimukset ovat ohjanneet ajattelemaan uudella tavalla.

Energiatehokkuustoimien toteuttaminen kohtaakin selvästi suurempia haasteita liikenteessä. Keskeistä liikenteessä olisi ohjata ajoneuvokantaa energiatehokkaampaan ja ilmaston kannalta positiivisempaan suuntaan. Myös liikennevälineiden käytön tehostaminen sekä kulkumuotoihin ja kuljetusmuotoihin vaikuttaminen parantaisivat liikenteen energiatehokkuutta. Tämä on kuitenkin helpommin sanottu kuin tehty.

Palvelusektorilla ja kotitalouksissa energiansäästötoimet näyttävät ohjaavan käyttäytymistä oikeaan suuntaan, mutta toimien vaikuttavuuden ja tehokkuuden arviointi on yhä vaikeaa. Maailma muuttuu nopeasti ja tekniset mahdollisuudet sen mukana — entä pysyykö päätöksentekokoneisto vauhdissa mukana. Kun yhteiskunta sähköistyy nopeasti, pitäisi ohjauskeinoja hienosäätää ja virittää joskus hyvinkin nopealla aikataululla. Samalla viestinnän tarve tulevista muutoksista kasvaa.

teksti Petri Sallinen / kuva Scanstockphoto