Suomi käytti kaukolämpöä viime vuonna 32,4 terawattituntia — hieman vähemmän kuin vuotta aikaisemmin. Samalla kaukolämmön tuotannon hiilidioksidipäästöt laskivat 14 prosenttia. Ilmaan pääsi enää vajaat viisi miljoonaa tonnia hiilidioksidia. Vertailun vuoksi: vuonna 2018 Suomen kaikki yhteenlasketut hiilidioksidipäästöt olivat noin 57 miljoonaa tonnia.

Mistä kaukolämmön tuotannon hiilidioksidipäästöjen väheneminen johtuu? Tämän tietää Energiateollisuus ry:n toimitusjohtaja Jukka Leskelä.

— Hiilidioksidipäästöjä aiheuttavien polttoaineiden käyttöä korvattiin päästöttömillä energialähteillä, erityisesti biopolttoaineilla ja hukkalämmöillä.

Metsäperäisten polttoaineiden käyttö kasvoi viime vuonna 2,2 prosenttia, teollisuuden puutähteiden käyttö 1,8 prosenttia, biomassojen 1,6 prosenttia ja hukkalämpöjen käyttö 0,9 prosenttia.

— Ilmastoneutraalien polttoaineiden osuus kaukolämmön tuotannossa oli viime vuonna jo 53 prosenttia. Tämä on seitsemän prosenttia enemmän kuin vuotta aikaisemmin, Leskelä kertoo.

Samaan aikaan kivihiiltä paloi 1,3 prosenttia vähemmän. Myös maakaasun käyttö supistui 1,5 prosentilla ja turpeen 1,4 prosentilla.

Uusiutuvan energian osuus kaukolämmön tuotannossa on yli kaksinkertaistunut viimeisten kymmenen vuoden aikana. Lisäksi hukkalämpöjä hyödynnetään kolme kertaa enemmän kuin kymmenen vuotta sitten. Tämän seurauksena kaukolämmön tuotannon hiilidioksidipäästöt ovat tällä hetkellä 37 prosenttia pienemmät kuin kymmenen vuotta sitten.

Päästökauppa ohjaa päästöttömiin

Taloudellinen ohjaus vähentää hiilidioksidipäästöjä aiheuttavien polttoaineiden käyttöä. Esimerkiksi Euroopan unionin päästökauppa aiheuttaa fossiilisia polttoaineita käyttäville jo selviä ylimääräisiä kustannuksia, kun päästöoikeuksien hinta on noussut. Päästömaksujen vuoksi kivihiili maksoi tammikuussa 1,7 kertaa enemmän kuin metsähake.

Vielä selvemmin taloudellinen ohjaus näkyy turpeen hinnassa. Turpeen päästökustannukset ovat kolminkertaistuneet viimeisten kahden vuoden aikana. Siksi turpeen käyttö maksoi kaukolämpöyhtiöille viime vuonna jopa 52 prosenttia enemmän kuin vuotta aikaisemmin. Tämän seurauksen moni yhtiö korvasi turpeen metsähakkeella, joka on viidenneksen halvempi polttoaine.

— Nykyohjauksella turpeen käyttö puoliintuu vuoteen 2030 mennessä, jonka jälkeen se liukuu marginaaliseksi polttoaineeksi, Leskelä ennustaa.

Turpeen vero-ohjauksen lisääminen nykyisestä voi kuitenkin aiheuttaa yllätyksiä. Metsäteollisuuden tähteitä ja sivuvirtoja ei riitä kaikille halukkaille, jolloin energiayhtiöiden kysyntä kohdistuu metsäteollisuuden käyttämään ainespuuhun. Myös poltettavaksi kelpaavan puun tuonti saattaa kasvaa.

— Turpeen käyttö kyllä loppuu markkinaehtoisesti päästökaupan ohjauksessa, kunhan päästökaupan annetaan toimia, Leskelä huomauttaa.

Alueelliset erot suuria

Suomen maakunnista Ahvenanmaa käyttää eniten biopolttoaineita ja hukkalämpöjä kaukolämmön tuotannossa. Maakunnan kaukolämmöstä peräti 80 prosenttia on ilmastoneutraalia. Kakkosena on Etelä-Savo reilun 70 prosentin viipaleella — Kymenlaaksossa asetelma on lähes sama.

Väkirikas Uusimaa sen sijaan on Suomen maakunnista vähäisin bioenergian käyttäjä. Vain 13 prosenttia alueen kaukolämmöstä tuotetaan ilmastoystävällisesti. Uusima on myös ylivoimaisesti suurin kivihiilen ja maakaasun käyttäjän. Noin 46 prosenttia maakunnan kaukolämmöstä tuotetaan kivihiilellä ja noin oin 35 prosenttia maakaasulla.

Etelä-Pohjanmaa taas on suurin turpeen käyttäjä. Noin 63 prosenttia maakunnan kaukolämmöstä perustuu turpeen käyttöön. Biopolttoaineiden osuus Etelä-Pohjanmaalla on myös suuri: yli 30 prosenttia.

Kaukolämpötoiminnassa alueelliset erot yhtiöiden välillä ovat suuria. Kaukolämpöä hyödyntävistä kunnista 70 prosenttia tuottaa kaukolämmön uusiutuvilla polttoaineilla ja hukkalämmöillä. Kivihiilen ja maakaasun käyttö on keskittynyt pieneen osaan yhtiöistä.

Suomessa on noin 130 kaukolämpöyhtiötä, joista yli 90 prosenttia on kuntien omistamia.

teksti Petri Sallinen / kuva Scanstockphoto