Geoenergia eli maalämpö on maa- ja kallioperään varastoitunutta auringon energiaa, jota hyödynnetään poraamalla 100–400 metriä syviä energiakaivoja. Lämmönjohtavuuteen vaikuttavat paitsi mineraalikoostumus myös kivilajin rikkonaisuus ja rakenne.

Mitä tiiviimpi ja ehjempi kivi on kyseessä, sitä parempi sen lämmönjohtavuus yleensä on. Suomen kallioperän lämpötilatasot jäävät alhaisiksi, mutta tällöin kivimassa toimii myös hyvänä viilennysenergian lähteenä.

Geoenergia edustaa Ilmastonmuutoksen torjuntaan tarvittavaa cleantechiä, johon tarvittava tekniikka on jo olemassa ja joka on heti hyödynnettävissä. Geoenergia on hajuton, mauton, näkymätön, uusiutuva, luotettava ja oikein käytettynä loputon energianlähde.

Pohjoisessa on porattava syvemmälle

GTK:n julkaisema ensimmäinen versio valtakunnallisesta geoenergian potentiaalikartasta tarjoaa pieneen mittakaavaan (1:1 000 000) yleistetyn aineiston, jota ei ole tarkoitettu kohteelliseen tarkasteluun, vaan ensisijassa ohjaamaan tarkemman mittakaavan tutkimuksia.

Geoenergiapotentiaaliin merkittävästi vaikuttavia pohjavesiolosuhteita voidaan arvioida vain paikallisesti, joten se on jätetty tässä tarkastelumittakaavassa huomioimatta. Potentiaalikartta sisältää paikkatietomuuttujina kallioperän kivilajin lämpöominaisuudet, maakerroksen paksuuden ja kallioperän lämpötilatason maanpinnan lämpötilasta arvioituna.

Kartassa on otettu huomioon geoenergian tuotantoon tarvittavan energiakaivon syvyyden vaihtelu eri puolella Suomea. Kallioperän lämpötilataso laskee suuresti etelästä pohjoisimpaan Suomeen siirryttäessä. Pohjoisessa on niin ollen porattava syvemmälle, vaikka kivilajin ominaisuudet muuten olisivat paremmat ja maapeitekerros ohuempi kuin etelässä.

Luokitteluasteikosta huolimatta geoenergiajärjestelmä voidaan toteuttaa missä päin Suomea tahansa. Tarvittava lämmitys- ja viilennysenergian määrä saadaan kallioperästä myös heikommilla alueilla, mutta järjestelmän investointikustannukset ja takaisinmaksuaika ovat tällöin keskimääräistä korkeammat.

Jatkossa GTK:n tavoitteena on tarkentaa potentiaalikarttaa niin, että kaavoittaja, rakennuttaja tai yksityinen kansalainen pystyy saamaan paikkatietopalvelusta maa-alueen tai tontin laadullisen ja määrällisen geoenergiapotentiaaliarvion sekä hyödyntämään sitä suunnittelussa.

Kuva: GTK