Nocebo-vaikutus, eli ihmisen mielikuviin ja tuntemuksiin liittyvät vaikutukset, joilla ei ole fysikaalisia perusteita, mutta jotka kuitenkin ovat ihmisissä todennettavia ja todellisia, ovat kiusallinen ongelma. Ne lisääntyvät sitä mukaa kun väärää tietoa ja pelottelua aiheesta levitetään. Olemattomasta ongelmasta luodaan todellinen ongelma, kun sitä riittävästi toistetaan ja epäillään. Siksi on tärkeää, että tuulivoiman haittoihin liittyvistä tutkimuksista uutisoidaan asiallisesti, ei mässäilemällä tai pelottelemalla. Toisaalta on ongelma, jos niistä jatkuvasti keskustellaan ja jauhetaan, sillä jo pelkkä aiheen ylläpitäminen luo vaikutelman epäselvyydestä ja luo epävarmuutta.

Ajatelkaapa, jos uutisten ja keskustelun sävy olisi pääosin alla olevan kaltainen.

Tuulivoima on vaarallista ja riskialtista. Käytännössä ainoastaan tuulivoimaan liittyvistä onnettomuuksista uutisoidaan, ei koskaan siitä, että se on oikeastaan turvallista. Tuhansia kertoja pieleen menneet luvut onnettomuuksien uhreista ovat uutisissa arkipäivää. ”Voimalan asentaja putosi, tuhat kuoli.” Oho.

Itse asiassa satojen miljoonien budjeteilla toimivien kansainvälisten tuulivoiman vastustusjärjestöjen ja näissä toimivien henkilöiden tekemien tutkimusten, arvioiden ja raporttien antamat — jopa miljoonia kertoja pieleen menneet — uhriarviot nostetaan uutisissa usein esille samanarvoisina kuin mitä vaikka maailman terveysjärjestö WHO:n huolella tekemien tutkimusten arviot. Niitä pidetään kutenkin lähinnä tuulivoimateollisuuden salaliittona, korruptoituneita tai jotenkin muuten viallisina.

Totuus ihmismielelle löytyy kuitenkin usein siitä ääriarvioiden keskeltä. Jos WHO sanoo, että onnettomuudessa ei kuollut ketään, ja yhden TuuliVoimaAlas -järjestön perustajan, nimeltään vaikka Bus Crispy, hattuarvio sanoo, että miljoona kuolee, niin oikea luku lienee 500 000 kuollutta, eikö vain?

Tuulivoiman haitattomuuteen ja turvallisuuteen liittyvät fysikaaliset faktat esitettäisiin mediassa säännönmukaisesti yksittäisinä mielipiteinä, siinä missä myös sen haittoihin liittyvät täysin perusteettomat ja asiattomat väittämät esitetään samanarvoisina mielipiteinä. Viranomaisetkin sanoisivat asioita kuten: ”Kaikkihan sen tietävät, mitä siinä käy, kun lentokone törmää tuulipuistoon! Siinä on miljoonat vaarassa.” Tätä lainausta tuulivoimaan kriittisesti suhtautuvat jakaisivat sitten sosiaalisessa mediassa näppäimistöt sauhuten.

Tuulivoiman riskeistä muistutettaisiin joka käänteessä. Lapa tai siinä oleva jää voi irrota, ja joku voi olla alla, miten tähän on varauduttu? Tai entä jos joku ajaa vahingossa pienkoneella tuulivoimalaa päin?

Kaikki mahdolliset ja mahdottomat haitat olisivat liikaa, ja ainoastaan tuulivoiman aiheuttamilla terveyshaitoilla on väliä. Muiden energiantuotantotapojen haitat olisivat keskustelussa vähempiarvoisia, jopa luonnollisia. Sehän on ihan normaalia, että muutama ihminen päivässä menehtyy Suomessakin pienhiukkasiin ja muihin ilmansaasteisiin. Ketään Suomessa ei olisi koskaan kuollut tuulivoiman seurauksena, mutta silti siitä jatkuvasti puhuttaisiin vaarallisena ja riskialttiina. Koskaan kun ei voi tietää, mitä voi tapahtua.

Ennen pitkää tuulivoimasta vaadittaisiin täysin haitatonta. Tuulivoimasta syntyvät jätteet pitäisi eristää ihmiskunnasta ja ympäristöstä ikuisiksi ajoiksi, jotta kenellekään ei ikinä voi tulla niistä vähäisintäkään terveyshaittaa. Tuulivoiman hintaan olisi sisällytettävä kaikkien näiden mahdollisten haittojen hoitaminen, ikuisesti.

Ja vaikka tuulivoiman rakentajat ja omistajat myöntyisivät kaikkeen ja rakentaisivat tuulivoimasta maailman turvallisimman tavan tuottaa energiaa, yhteiskunta näkisi ja puhuisi lähinnä sen riskeistä. Keskustelussa kuka tahansa saisi sanoa käytännössä mitä tahansa roskaa tuulivoimasta ilman, että hänen uskottavuutensa siitä kärsisi.

Jatketaan tätä uutisointia ja julkista keskustelua neljä vuosikymmentä.

Neljä pitkää vuosikymmentä.

PAM!

Olette saapuneet siihen ympäristöön, missä ydinvoima länsimaissa tällä hetkellä toimii.

Rauli Partanen
kirjoittaja on vapaa toimittaja