EURACTIV pitää Suomen uutta tavoitetta yhtenä merkittävimmistä askelmerkeistä, joita tärkeä EU-maa on koskaan asettanut. Norja aikoo saavuttaa saman maalin jo vuonna 2030, mutta päinvastoin kuin Suomi se aikoo saavuttaa osan tavoitteestaan hankkimalla päästövähennyksiä kansainvälisiltä markkinoilta.

Suomen uusi tavoite edellyttää nykyisen ilmastolain päivittämistä, koska siinä maali on asetettu vuoteen 2045. Hallitus haluaa muuttaa lakia myös siinä mielessä, että Suomesta tulee hiilinegatiivinen viimeistään vuoteen 2050 mennessä. Suunnitelman tilannekatsaus on aikataulutettu vuodelle 2025.

Suomalaiset äänestäjät korostivat ilmastoasioita huhtikuisissa eduskuntavaaleissa ja nostivat vihreät toiseksi suurimmaksi puolueeksi toukokuisissa europarlamenttivaaleissa. Sen vuoksi uudella hallituksella on vahva mandaatti korottaa ilmastotavoitteiden kunnianhimotasoa.

Uutinen lienee hyvä EU:n ympäristöryhmittymille myös siinä mielessä, että heinäkuun alusta Suomi ottaa unionin puheenjohtajakapulan Romanialta seuraavaksi puolivuotiskaudeksi. Tärkeimpiä ratkottavia ilmastoasioita tuona aikana on koko unionia koskettava ilmastosuunnitelma vuoteen 2050.

Komissio julkisti marraskuussa esityksensä suunnitelmasta ja teki selväksi, että EU:n on saavutettava hiilineutraalius vuoteen 2050 mennessä, jotta Pariisin ilmastosopimuksen velvoitteet tulevat täytetyiksi. Euroopan parlamentti asettui myöhemmin komission esityksen kannalle.

Suomi haluaa kaudestaan sulan hattuunsa 

Nyt asia on siirretty EU-neuvostolle, jonka on päästävä yksimielisyyteen sopimuksen kaikista kohdista, jotta se kelpaa kaikille 28 jäsenmaalle. Kesäkuun EU -johtajien kokous tuskin tarjoaa tilaisuutta kompromisseille, kun ajatukset ovat varmasti eri instituutioiden tulevissa johtopaikoissa. Ja tuskin agendakaan antaa liiemmin aikaa pitkille ja monimutkaisille keskusteluille.

Vaikka lopullista sopua tuskin saadaan aikaan nyt kesäkuussa, jotkut jäsenvaltiot ajavat linjaa, jonka mukaan kaikkien on sitouduttava allekirjoittamaan vahvat kokouspäätelmät. Suomi on aikatauluttanut vain kaksi täyttä neuvostokokousta kaudelleen, loka- ja joulukuulle. Ilmastosuunnitelma on siksi saatava kokoukseen, jossa on ns. pakattu esityslista.

Nimeämättömän EU-lähteen mukaan Suomi haluaa ehdottomasti naulata sopimuksen puheenjohtajakaudellaan. Lähteen mukaan se myös pystyy tekemään sen. Kyseessä on Suomen kolmas pj-kausi, joten Romanian kauden tapaisia viivyttelyjä tuskin nousee esiin. Uusi hallitus ja häämöttävä EU-jäsenyyden 25-vuotisjuhla antanevat myös potkua kaudelle.

Oppia voisi ottaa viiden vuoden takaa

Nykyisiä neuvotteluja on verrattu lokakuun 2014 huippukokousta edeltäviin neuvotteluihin, joiden huipennuksena jäsenmaiden johtajat näyttivät vihreää valoa EU:n tämänhetkiselle ilmasto- ja energiapolitiikalle. Monet EU:n sisäpiiriläiset muistavat tuon kokouksen unionin lähihistorian yhtenä maamerkkinä, kun läpi yön kestänyt kokous päättyi laajalti tervehdittyyn sopimukseen.

Silloinen Eurooppa-neuvoston puheenjohtaja Herman Van Rompuy oli valmistellut lokakuun huippukokousta ennakkoon järjestämällä liudan jäsenmaiden välisiä kokouksia, joissa epäkohtia ja huolia oli tuuletettu ja silitetty. Van Rompuyn seuraaja Donald Tusk ei ainakaan tähän mennessä ole menetellyt samalla tavalla, vaan on yksinomaan luottanut aikataulun mukaisiin ministerikokouksiin. Noiden kokousten tulosten yhteenvedosta vastaa vielä Romania oman puheenjohtajakautensa päätteeksi.

Nyt alkaa kuitenkin olla jo se hetki, jolloin Suomen on syytä ottaa aloite käsiinsä järjestää sarja keskusteluja komission esityksen ydinkohdista. Eurovaalien tulosten myötä monet jäsenmaat lämmittelevät jo ajatusta siitä, että tavoittelevat ilmastoneutraaliutta viimeistään vuoteen 2050 mennessä, mutta epäröivät vielä sitoutumista, kun eivät ole varmoja tavoitteen onnistumisesta.

Saksan liittokansleri Angela Merkel totesi toukokuussa, että emme keskustele sitä, saavutammeko tavoitteen vaan siitä, miten sen saavutamme. Hän lisäsi, että liitovaltio laittaa ainakin yhdeksän muun tavoitetta kannattavan jäsenvaltion jatkoksi nimensä listaan, mikäli järkevä vastaus löydetään kysymykseen, miten.

”Vakuuta Saksa ja muut epäröivät tulevat perässä”

EURACTIV arvelee, että Suomen toive tulla hiilineutraaliksi reilusti ennen vuotta 2050 voisi osoittautua valttikortiksi unionitason neuvotteluissa, koska sen nojalla puheenjohtajamaa voi todeta vastaan hangoitteleville neuvottelijoille, että näiden maiden ei välttämättä tarvitsekaan leikata päästöjään niin paljon kuin joidenkin muiden maiden.

Näin voi menetellä, koska pöydällä oleva ehdotus nollanettoisten päästöjen saavuttamisesta koskee koko EU:ta, ei siis yksittäisiä jäsenmaita sellaisinaan. Oikein ja hienotunteisesti käytettynä huomio siitä, että jotkut maat kykenevät suurempiin päästöleikkauksiin kuin jotkut toiset, voi joustavoittaa neuvotteluja.

Suomi voisi menetellä esimerkiksi niin, että vakuuttaa asiasta Saksan ja sen myötä muut "epäilijät" tullevat ruotuun mukaan. Ranska, Espanja ja Britannia ovat jo valmiiksi vakuuttuneita, ja Italia voisi hyvinkin mieltää paremmin Helsinki-vetoisen sopimuksen kuin Emmanuel Macronin vastaavan.

Eräs EU-virkailija esitti mielipiteenään, että yksikään jäsenmaa ei halua ainoana vastustaa sopimusta. Näin ollen on epätodennäköistä, että nähdään toisto vuodelta 2011, jolloin Puola yksinään kaatoi vastaavanlaisen esityksen.

Mutta Suomi saattaa myös epäonnistua, ei aikapulan takia vaan päinvastoin liian ajan myötä. Vuonna 2014 johtajien oli sovittava nopeasti, koska olivat selkä seinää vasten. Nyt sellaista deadlinea ei ole edessä. Pariisin sopimukset allekirjoittajien on toimitettava pitkän ajan ilmastosuunnitelmansa "vuoteen 2020 mennessä". Väljästi ajatellen jäsenmaat voivat tuudittautua siihen, että niillä on vielä lähes koko ensi vuosi aikaa sopia koko EU:ta koskevasta tavoitteesta.

Ilman tikittävää kelloakin Suomen nokkelat neuvottelijat joutuvat ponnistelemaan äärirajoilleen saadakseen toraisat ja haluttomat jäsenmaat allekirjoittamaan sopimuksen ennen vuoden loppua, kirjoittaa EURACTIV.

Teksti: Jukka Kortelainen/ Kuva: Valtioneuvosto