Tilintarkastukseen ja verotukseen erikoistuneen EY-nimisen yrityksen teettämässä haastattelututkimuksessa syynättiin yritysjohtajien näkemyksiä ilmastomuutoksen torjumisesta. Yritysjohtajista 48 prosenttia haluaisi hiilipäästöille hinnan. 78 prosenttia vastanneista taas koki, että hiilipäästöjen hinnoitteluun perustuva ohjaus edistää myös innovaatioita. Liiketoiminnan suunnittelussa jo 15 prosenttia kyselyyn vastanneista yrityksistä ilmoittaa käyttävänsä yrityksen sisäisessä hinnoittelussa hiilipäästöjen hintoja.

— Tulevaisuudessa hiilipäästöjen hinnoittelu voi olla osa yritysten kokonaisvaltaista riskienhallintaa, toteaa Antti Pulkkinen EY:stä.

Pariisin ilmastokokouksessa ei vielä sovittu globaalin hiiliveron käytöstä tai kansainvälisen päästökauppajärjestelmän perustamisesta. Tästä huolimatta yritysten olisi syytä pohtia sitä, miten nykyistä korkeammat hiilipäästökustannukset näkyvät yritysten kannattavuudessa.

— Suurin osa kyselyyn vastanneista näkee hiilipäästöjen hinnoittelun joko lisäävän yrityksensä kilpailukykyä tai muodostuvan kilpailukyvyn kannalta neutraaliksi, Pulkkinen kertoo.

Hiilipäästöjen hinnoittelua yritysjohtajat pitävät erinomaisena ilmastopolitiikan välineenä — se on halvin ja joustavin tapa toteuttaa suuria päästövähennyksiä. EY:n ympäristövastuupalveluiden johtaja Jani Aleniuksen mukaan hiilipäästöjen hinnoittelu voidaan toteuttaa kahdella eri tavalla.

— Yksinkertaisinta on asettaa hiilivero, jolloin päästöt raportoidaan ja niistä maksetaan veroa. Veromallia on menestyksekkäästi toteutettu muun muassa Kanadassa. Toinen tapa on rakentaa Euroopan unionin tapaan päästökauppajärjestelmä. Tällöin päästöoikeuden hinta määräytyy markkinoilla poliitikkojen päättäessä päästöoikeuksien kokonaismäärästä, Alenius sanoo.

Veroilla tai päästökaupalla kerätyt tulot voidaan palauttaa kansantalouteen alentamalla muita veroja, jolloin kokonaisverorasitus ei kasva.

— Hinta- ja markkinamekanismien avulla voidaan hyödyntää kaikkien yritysten ja kuluttajien tietoja siitä, missä ja miten päästövähennykset olisi edullisinta toteuttaa. Ehdottomat päästörajat tai määräykset käytettävästä tekniikasta taas perustuvat suppeampaan hallinnolliseen tietoon ja johtavat kalliimpiin ratkaisuihin, Alenius huomauttaa.

”Shifting the carbon pricing debate” –selvityksen voi kokonaisuudessaan ladata täältä.

Kuva: Scanstockphoto