Ministeri Kimmo Tiilikaisen mielestä kiinteä sähkövero voitaisiin korvata prosenttiperusteisella sähköverolla. — Prosenttiperusteinen sähkövero vahvistaisi sähkön hintavaihteluita ja edistäisi älykkään sähköverkon ja kysyntäjoustojen kehittämistä ja käyttöönottoa.

Metsäbiomassa on Euroopassa merkittävin uusiutuvan energian muoto. Sen mahdollisuuksia ei kuitenkaan tunneta eikä tunnusteta kaikissa Euroopan maissa. Asia harmittaa asunto-, energia- ja ympäristöministeri Kimmo Tiilikaista.

— Ymmärrys kestävää metsätaloutta kohtaan saisi olla parempi Euroopassa. Suomessa ja Ruotsissa tiedämme, että puun tärkein käyttökohde on teollisuuden raaka-aine. Tämän lisäksi osaamme tuottaa viisaasti energiaa metsäteollisuuden sivuvirroista kiertotalouden hengessä.

Tiilikainen muistuttaa, että Suomessa metsää ei kasvateta ensisijaisesti energiantuotantoa varten.

— Esimerkiksi hallituksen panostukset biotalouden tutkimukseen ja tuotekehitykseen suunnataan siten, että puulle ja biomassalle löytyisi uusia jalostuskohteita.

Metsäteollisuuden menestyksestä saa myös osansa energiantuotanto. Kun metsäteollisuus kasvaa ja puun käyttö lisääntyy, syntyy sivuvirroista yhä enemmän poltettavaa myös energiaa tuottaville yrityksille.

Metsien nieluvaikutus säilyy

Tiilikaisen rooli Euroopan unionin neuvottelupöydissä on ollut keskeinen, kun metsien hiilinielujen laskentatavasta on päätetty. Siksi suomalaiset metsät säilyvät edelleen hiilinieluina — niistä ei tule päästöjen lähteitä.

— Suomi ei ole koskaan yrittänyt päästä ilmastopolitiikassa kuin koira veräjästä sen vuoksi, että metsämme sitovat hiiltä. Olemme ainoastaan hakeneet tunnustusta sille, että metsät eivät laskelmissa kääntyisi päästöjen lähteiksi, Tiilikainen toteaa.

— Jotkut tosin ovat kehdanneet väittää, että Suomi haluaa laskennassa metsille hiilinielun aseman, jotta meidän ei tarvitsisi tehdä muita päästövähennystoimia.

Tiilikaisen näkökulmasta olennaista on kuitenkin se, että metsäteollisuuden investoinnit voivat jatkua esteettä.

— Yritysten on voitava investoida uuteen kapasiteettiin ilman, että metsien lisäkäyttöön perustuvat investoinnit korottaisivat päästövähennystarvetta muilla sektoreilla.

Taakanjakosektorilla eli päästökaupan ulkopuolisilla toimialoilla Suomella on jo Euroopan unionin tiukimmat päästövähennystavoitteet.

— Suomi on niihin sitoutunut. Ne toimet myös toteutetaan joka tapauksessa — riippumatta nielulaskennan lopputuloksesta.

Tiilikainen muistuttaa, että metsien kyky sitoa hiilidioksidia on kiistaton.

— Suomalaisten metsien kasvu on selvästi käyttöä suurempaa senkin jälkeen, kun kaikki metsäteollisuudet suunnittelemat uudet investoinnit on toteutettu. Suomalainen metsä on myös tulevaisuudessa hiilinielu.

Vastakkainasettelu liikenteessä turhaa

Tiilikaista häiritsee liikennepoliittisessa keskustelussa sähkön ja biopolttoaineiden vastakkainasettelu. Suomen sanotaan olevan kiinnostuneempi liikenteen biopolttoaineista kuin liikenteen sähköistämisestä.

— Kieltämättä Suomessa sähköinen liikenne ei ole yhtä kehittynyttä kuin Norjassa, koska Suomessa ei ole ollut varaa käyttää sähköautojen hankintatukiin samanlaisia rahasummia kuin Norjassa. Yritämme kuitenkin saada vauhtia sekä sähköiseen henkilöautoliikenteeseen että biokaasua käyttävien henkilöautojen yleistymiseen.

— Mitä enemmän sähköautoja saadaan liikenteeseen, sitä suuremmaksi voimme myös nostaa biopolttoaineita käyttävien polttomoottorikäyttöisten autojen määrän. Sähköautoilun ja biopolttoaineita käyttävien autojen käytön edistäminen eivät ole toisiaan poissulkevia — kumpaakin tavoitetta viedään eteenpäin.

Tiilikaisen mielestä verotuksen keinoilla voidaan tehokkaasti edistää siirtymistä fossiilisten polttoaineiden käytöstä uusiutuvaan energiaan.

— Mitä iloa on ajaa sähköautolla, jos sen käyttämä sähkö tuotetaan fossiilisilla polttoaineilla.

EU:n energiapolitiikassa jännitteitä

Tiilikainen arvelee, että Euroopan unionin päästökauppajärjestelmän uusiminen vauhdittaa siirtymistä fossiilisista polttoaineista kohti uusiutuvan energian käyttöä. Seuraavan vuoden aikana unionin energiapolitiikassa tapahtuu paljon suuria asioita, vaikka jäsenmaiden kesken onkin näkemyseroja.

— Päästötavoitteet sitovat kaikkia unionin jäsenmaita, mutta jäsenmaiden kansallisissa energiapolitiikoissa on hyvin erilaisia painotuksia. Esimerkiksi Suomen tavoitteena on päästä kivihiilen käytöstä eroon ensi vuosikymmenellä, mutta Saksassa hiilen käyttö energiantuotannossa on kasvanut sen jälkeen, kun maa päätti luopua ydinvoimasta. Myös Puolalle hiilen käytöstä luopuminen on vaikeaa.

Tiilikaisen mukaan fossiilisten polttoaineiden käytöstä luopuminen ja uusiutuvan energian käytön lisääminen ovat kuitenkin muodossa tai toisessa kaikkien EU-maiden intresseissä.

— Bioenergian käyttö ei ole vain Suomen juttu. Bioenergian osuus kaikesta EU-alueella käytetystä uusiutuvasta energiasta on kuitenkin jo yli puolet. Kun bioenergian käyttöä koskevia ratkaisuita tehdään, koskettaa se koko unionia.

Älyteknologia keskiössä

Vaihtelevasti sään mukaan toimivan uusiutuvan energian määrä kasvaa. Tämä pakottaa kehittämään uusia älykkäitä ratkaisuita erityisesti jakeluverkkoihin.

— Älykkään sähköverkon kehittämisessä on valtava potentiaali. Kysyntäjoustojärjestelmien avulla voidaan tasapainottaa sähkön tuotannon ja kulutuksen eroja. Älyteknologian kehittäminen onkin oivallinen tapa vastata uusiutuvan energian kasvuun, Tiilikainen pohtii.

— Markkinoilla syntyvän hintasignaalin olisi heijastuttava mahdollisimman vahvasti kuluttajalle asti. Tämä kannustaa kehittämään uusia teknologisia ratkaisuita, joista kaikki hyötyvät.

Tiilikainen olisi valmis edistämään älykkään sähköverkon kehittämistä ja hintajoustojärjestelmiä myös verotuksen avulla. Esimerkkinä hän mainitsee kiinteän sähköveron korvaamisen prosenttiperusteisella sähköverolla.

— Uudistus voitaisiin toteuttaa siten, että vero tuottaisi valtiolle saman verran kuin tällä hetkellä. Prosenttiperusteinen sähkövero vahvistaisi kuitenkin sähkön hintavaihteluita ja edistäisi älykkään sähköverkon ja kysyntäjoustojen kehittämistä ja käyttöönottoa.

Tiilikaisen esittämää sähköveromallia kutsutaan suhteelliseksi sähköveroksi tai dynaamiseksi sähköveroksi. Veromallissa maksettavan veron määrä muuttuu sähkön markkinahinnan mukaan. Tämä lisää sähkön hintavaihtelua ja samalla sähkönkäyttäjien haluja ohjata omaa kulutustaan sähkönhinnan mukaan.

— Älytekniikan avulla voidaan leikata sähkönkulutuksen piikkejä ja tasata kuormitusta. Kysyntäjoustojen avulla saatavat sähköverkon säätömahdollisuudet ovat moninkertaiset suomalaiseen säätövoimakapasiteettiin verrattuna.

Tiilikainen muistuttaa, että sähköverkkojen älyteknologian kehittäminen avaa suomalaisille yrityksille myös vientimarkkinoita. Sään mukaan vaihtelevan sähköntuotantokapasiteetin määrä kasvaa tulevaisuudessa kaikkialla maailmassa.

KAINALOSSA

Trumpin toimet tiivistivät tunnelman

Kimmo Tiilikainen osallistui ensimmäisen kerran YK:n ilmastokokoukseen vuonna 2007. Paikka oli Bali ja Tiilikainen oli silloin ympäristöministeri. Balin kokouksen anti jäi kuitenkin vaisuksi. Kokoukseen osallistuneet maat eivät olleet valmiita sitoutumaan niille esitettyihin päästövähennyskiintiöihin.

— Pariisin ilmastokokouksessa asiaa lähestyttiin toisin. Ensi luotiin tavoitteet, joihin maat olisivat itse valmiita sitoutumaan. Nyt eri maiden päästövähennystoimia voidaan vertailla, koska voimme arvioida samalla mittatikulla köyhien ja rikkaiden maiden päästövähennyksiä, Tiilikainen kertoo.

Presidentti Donald Trumpin tekemät linjaukset eivät ole Tiilikaisen mukaan toistaiseksi vaikuttaneet kovin paljon Yhdysvaltojen toimintaan ilmastosopimuksen täytäntöönpanossa.

— Joitain päätöksiä amerikkalaiset ovat peruneet, mutta samaan aikaan moni suuri amerikkalainen kaupunki tai USA:n osavaltio on valmis viemään asioita eteenpäin jopa aikaisempaa ripeämmin. Trumpin politikkaa ei kaada Pariisin sopimusta. Yhdysvalloissa on kuitenkin ymmärretty se, että ilmastosopimuksesta ei neuvotella uudestaan.

Tiilikaisen mielestä olennaista on se, että yksikään ilmastosopimuksen toteuttamisen kannalta merkittävä maa ei ole lähtenyt seuraamaan amerikkalaisia.

— Kun yksi vetäytyy, niin muut seuraavat, on yleisesti tapahtuva ilmiö. Tällä kertaa näin ei kuitenkaan tapahtunut. Päinvastoin G20-maat Yhdysvaltoja lukuun ottamatta ovat antaneet erittäin selvän viestin Pariisin sopimukseen sitoutumisesta.

Tiilikainen arvioi Trumpin toiminnan jopa vahvistaneen muiden maiden halua toteuttaa Pariisin sopimuksen edellyttämiä toimenpiteitä. Jatkon kannalta olennaista on kuitenkin se, mitä Kiina, Japani, Intia, Kanada ja Meksiko tekevät tulevaisuudessa.

— Asetelma on kiinnostava. Yhdysvaltojen naapurit pohjoisessa ja etelässä ovat hyvin innostuneita viemään Pariisin sopimusta eteenpäin. Kun latinalaisen Amerikan muutkin suuret maat ovat mukana, ei Trumpin toiminta näytä muuttavan suurta kuvaa.

teksti Markku Laukkanen / kuva Lehtikuva Oy