Euroopan unioniin kaavailtu uusi ilmastolaki on eurooppalaisen ilmastopolitiikan ydin. Sen sisälle on kirjattu vuoteen 2050 ulottuvat ilmastopolitiikan tavoitteet. Välillisesti ilmastolaki vaikuttaa myös nykyisin käytössä olevaan lainsäädäntöön. Määräyksiä ja asetuksia on vähintään päivitettävä uuden ilmastolain mukaiseksi eikä uusi lainsäädäntö voi olla ristiriidassa ilmastolakiin kirjattujen tavoitteiden kanssa.

Jos ilmastolaki toteutuu, kiristyvät Euroopan unionin päästövähennystavoitteet. Kaikkia kasvihuonekaasupäästöjä olisi vähennettävä enemmän ja nopeammin. Samalla Euroopan unioni olisi ensimmäinen Pariisin ilmastosopimuksen allekirjoittaja, joka kirjaa vuotta 2050 koskevat tavoitteet päättäjiä sitovalla tavalla.

Onko myös Suomen kiristettävä ilmastopoliittisia tavoitteitaan Euroopan unionin imussa? Ei ole. Suomen hallituksen asettamat kansalliset tavoitteet ovat jo nyt selvästi EU:n tavoitteita tiukemmat. Suomi aikoo olla hiilineutraali vuonna 2035 — Euroopan unioni vasta vuonna 2050.

"Merkittäväin ilmastoteko"

Suomalainen energiateollisuus ja elinkeinoelämä hehkuttavat uutta ilmastolakiehdotusta — eivätkä syyttä. Lakimuotoon kirjatut ilmastopoliittiset tavoitteet antavat nykyistä selkeämmän kuvan investointiympäristöstä, jossa yritykset toimivat. Poliittiset riskit vähenevät — ennustettavuus, pitkäjänteisyys ja pysyvyys työntyvät pintaan. Tätä on kaivattu jo pitkään. Elinkeinoelämän keskusliiton mielestä ilmastolaki olisi toteutuessaan peräti "merkittävin ilmastoteko, mikä on Euroopan unionissa saatu aikaiseksi viime vuosina".

Lakiehdotus jättää kuitenkin monta asiaa avoimeksi. Yksi niistä on vuoden 2030 päästövähennystavoitteiden päivittäminen. Vaikka vuodeksi 2050 asetettu päästövähennystavoite kiristyy, olisi vuoden 2030 tavoite viritettävä samalla kireämmäksi. Suomi, Ruotsi, Tanska, Latvia, Alankomaat, Itävalta, Ranska, Luxemburg, Italia, Espanja, Portugali ja Slovenia ovatkin jo tehneet komissiolle aloitteen asiassa.

Osa jäsenmaista hangoittelee kuitenkin vastaan. Tämä johtuu siitä, että jäsenmaiden mahdollisuudet ja halut toteuttaa päästövähennystoimia ovat hyvin erilaiset. Ehkä juuri siksi komissio toteaa, että välitavoitteista päätetään myöhemmin. Komissio haluaa myös arvioida päästövähennystavoitteiden kiristämisen vaikutuksia.

Ohjauskeinot puntariin

Ilmastolain säätämisen yhteydessä komissio aikoo puntaroida erilaisten päästövähennyskeinojen ja ohjauksen käyttökelpoisuuden. Tämän pitäisi tapahtua ensi vuoden kesäkuuhun mennessä.

Raskaan sarjan punnituksia piisaakin kohtuullisen paljon. Esimerkiksi päästökaupan, maankäyttösektorin ja taakanjakosektorin päästövähennystavoitteet on tällä hetkellä asetettu ainoastaan vuoteen 2030 asti. Ilmastolakiehdotus ei kuitenkaan ota kantaa siihen, mitä näiden sektoreiden päästöille tapahtuu vuosien 2040 ja 2050 aikana.

Päästökauppadirektiivi, metsien ja maankäytön päästöjen vähentämistä säätelevä LULUCF sekä päästökaupan ulkopuolisten toimialojen päästöjä ohjaileva taakanjakoasetus ovat kuitenkin keskeisimmät Euroopan unionin ilmastopolitiikan välineet. Ilmastolaki sisältääkin todellisen miinan, kun niiden osuus on jäänyt vaille huomiota.

Huoli saattaa olla kuitenkin turha, koska ilmastolakiin leivottu ilmastopolitiinen tavoite pakottaa päivittämään käytössä olevaa lainsäädäntöä ja määräyksiä. Kuten komissio toteaa, "on tulevan politiikan oltava johdonmukaista ja uuden lainsäädännön on vastattava ilmastopolitiikan tavoitteisiin". Tämä todennäköisesti tarkoittaa sitä, että ristiriitaisuudet tai puutteet poistetaan automaattisesti.

Metsien käyttöä ohjaavan LULUCF-asetuksen päivittäminen on kuitenkin Suomen kannalta kohtalon kysymys. LULUCF nimittäin määrittelee sen, kuinka paljon metsiä on jätettävä hiilinieluiksi ja kuinka paljon niitä voidaan hakata.

Komissio puuttuu peliin

Ilmastolakiehdotuksessa komissio esittää itselleen valtuuksia "antaa suosituksia jäsenvaltioille, joiden toimet eivät ole ilmastotavoitteiden mukaisia". Suositukset olisi otettava huomioon kansallisessa päätöksenteossa tai jäsenvaltioiden olisi vähintään keksittävä hyviä selityksiä, mikäli ne eivät aio noudattaa komission suosituksia.

Ilmastolakiehdotus sisältää myös toisen miinan. Se antaisi komissiolle mahdollisuuden kiristää unionin päästövähennystavoitteita viiden vuoden välein. Ehdotus herättää ristiriitaisia mietteitä.

Komission mahdollisuus myllätä päästövähennystavoitteet uuteen uskoon aina viiden vuoden välein mitätöisivät elinkeinoelämän kaipaaman pysyvyyden ja ennustettavuuden. Toisen näkemyksen mukaan komissiolle annettu päätösvalta ei välttämättä ole peikko. Se suoraviivaistaisi unionin päätöksentekoa, toisi siihen dynamiikkaa ja eliminoisi poliittiset lehmänkaupat.

Monessa jäsenmaassa käynnistyy strategiatalkoot, mikäli ilmastolaki toteutuu. Lakiehdotuksen mukaan jäsenmaiden pitäisi laatia erilaisia sopeutumisstrategioita. Niiden avulla vahvistettaisiin kansakunnan häiriönsietokykyä ja haavoittuvuutta, kun ilmastonmuutoksen vaikutukset alkavat näkyä.

Keskustelut lakiehdotuksesta alkavat jäsenmaiden kesken maaliskuussa.

teksti Petri Sallinen / kuva Scanstockphoto