Suomalaisista 38 prosenttia mainitsee päästövähennysten ja ilmastomuutoksen hillitsemisen tärkeimmäksi asiaksi, jota energiapoliittisilla päätöksillä pitäisi tavoitella. Toiseksi tärkeimmäksi asian nostaa viidennes suomalaisista. Kansalaisten energia-asenteita mitattiin IRO Research Oy:n toteuttamassa tutkimuksessa.

Kansalaisten mielestä ilmastomuutoksen torjunta on aikaisempaa tärkeämpää. Kolmen tärkeimmän asian joukkoon sen sijoittaa 68 prosenttia suomalaisista, viime vuonna näin teki 61 prosenttia vastanneista.

Ilmastomuutos on myös todellinen ja äärimmäisen vakava uhka. 87 prosenttia vastanneista on samaa mieltä väittämän kanssa — vain viisi prosenttia ei allekirjoita väittämää. Naiset ovat selvästi huolestuneempia asiasta kuin miehet.

— Kansalaisten mielestä energiapolitiikka ja energia-alan tekemät ratkaisut ovat tärkeässä roolissa, kun ilmastomuutoksen torjumisen kaltaisista suurista yhteiskunnallisista asioista päätetään, toteaa Energiateollisuus ry:n toimitusjohtaja Jukka Leskelä.

”Ei hinnalla millä hyvänsä”

Vaikka ilmastomuutos huolettaa, eivät kansalaiset ole valmiita maksamaan sen torjumisesta mitä tahansa. Tutkimuksen mukaan kansalaiset eivät halua maksaa energiastaan korkeampaa hintaa, vaikka kalliimman energian käyttö voisi vähentää ympäristöhaittoja. Vain 13 prosenttia vastaajista olisi valmis maksamaan energiasta enemmän haittojen vähentämiseksi.

Suomalaisten maksuhalukkuus on selvästi vähentynyt parin viimeisen vuoden aikana. Asenne heijastelee osin kansatalouden tilaa, toteaa IRO Researchin tutkimusjohtaja Tomi Ronkainen.

— Kun taloudessa menee heikommin, vähenee myös maksuhalukkuus. Tässä yhteydessä kansalaisten maksuhalukkuus ei vastaa kasvavaa huolta ilmastonmuutoksesta.

Poliittisilla päätöksillä ei kuitenkaan ensisijaisesti pitäisi tavoitella kohtuullista energian hintaa — vain 16 prosenttia vastaajista pitää sitä energiapolitiikan tavoitteena. Tarkoittaako tämä sitä, että kansalaiset luottavat esimerkiksi sähkömarkkinoiden toimintaan sähkön hinnanmuodostuksessa.

Energiaomavaraisuuden kasvattaminen ei myöskään ole monen mielestä energiapolitiikan ensisijainen tavoite — uusien energiainnovaatioiden kehittäminen ja kaupallistaminen eivät nekään innosta. Vain neljä prosenttia vastaajista pitää energiapolitiikan tärkeimpänä tehtävänä energian toimitusvarmuuden parantamisen. Juuri kukaan odota politiikkatoimien vaikuttavan energia-alan työllistävyyteen.

Uusiutuvaa energiaa lisää

Asennetutkimukssen perusteella uusiutuvalla energialla näyttää menevän hyvin, vaikka käytännössä uusiutuvan energian käyttö tuppaa nostamaan energian hintaa. Vastaajista 65 prosenttia haluaa lisätä uusiutuvan energian osuutta. Näkemys on vahvistunut vuoden takaisesta mittauksesta viidellä prosenttiyksiköllä. Samalla enemmistö vastaajista — 66 prosenttia — olisi valmis tukemaan uusiutuvan energian tuotantoa verovaroin.

Kansalaisten mieltymys uusiutuvaan energiaan näkyy myös sähköntuotantotapoja koskevissa asenteissa. Aurinkosähkön tuotantoa haluaisi lisätä 89 prosenttia vastanneista ja tuulivoiman osuutta 74 prosenttia vastanneista. Puuhun ja bioenergiaan perustuvaa sähköntuotantoa olisi valmis lisäämään 66 prosenttia ja vesivoimaa kaipaisi lisää 60 prosenttia vastanneista.

Vastaajien positiivinen suhtautuminen aurinkosähköön on säilynyt jo vuosia vahvana. Tuulivoima sen sijaan on menettänyt jonkin verran suosiostaan. Syynä tähän voi olla parin viimeisen vuoden aikana vellonut kriittinen keskustelu tuulivoiman syöttötariffien käytöstä ja hinnasta. Huipussaan tuulivoiman kannatus oli vuonna 2000, jolloin peräti 91 prosenttia kyselyyn vastanneista oli valmis lisäämään tuulivoiman tuotantoa. Puun ja bioenergian käytön lisäämiselle on käynyt samalla tavalla: vuonna 2000 puuenergian käyttöä halusi lisätä 84 prosenttia — selvästi enemmän kuin nyt.

Uusiutuvista energiamuodoista vesivoiman asema on säilynyt vakaana kansalaisten mielissä jo vuosikymmenet. Vuodesta toiseen keskimäärin 60 prosenttia vastaajista ilmoittaa haluavansa lisätä vesivoiman käyttöä. Vesivoiman kannatuksen huippuvuosi oli vuonna 2011, jolloin 77 prosenttia vastanneista kannatti vesivoiman käytön lisäämistä. Tilastoissa pitää vaeltaa aina vuoteen 1988 asti ennen kuin selvä vähemmistö (37 %) tutkimukseen vastanneista kannatti vesivoiman käytön lisäämistä.

Kivihiili — suomalaisten inhokki

Vastaajien enemmistö — 85 prosenttia — haluaisi vähentää kivihiilen käyttöä energian tuotannossa. Öljyn osalta luvut ovat samansuuntaiset: 74 prosenttia vastaajista vähentäisi öljyn osuutta.

Turpeen käyttö energian tuotannossa ei myöskään saa kovin vahvaa kannatusta, 46 prosenttia vähentäisi turpeen käyttöä ja vain 21 prosenttia lisäisi sitä. Turpeen suosio kansalaisten keskuudessa on peräti romahtanut, kun tilastoja katsellaan taaksepäin. Vielä 1980-luvulla yli 60 prosenttia kannatti turpeen käytön lisäämistä — tämän vuoden kannatusluvuissa saavutettiin lähes yhtä syvä pohjakosketus kuin vuonna 2015, jolloin vain 20 prosenttia kannatti turpeen käytön lisäämistä. Tuolloin turpeen heikkoja kannatuslukuja selitettiin Yleisradion ”Pintaa syvemmältä” -draamasarjan vaikutuksilla. Draama esitti suomalaisen turveteollisuuden kylmäkiskoisina pahiksina. Vuoden 2015 jälkeen turpeen kannatusluvut ovat kuitenkin säilyneet heikkoina — yltävätkö draamasarjan vaikutukset näin kauas?

Fossiilista polttoaineista maakaasu jakaa kansalaisten mielipiteet: 35 prosenttia vastaajista haluaisi lisätä sen käyttöä ja 29 prosenttia vähentäisi sen käyttöä. Ydinvoiman asema sähköntuotantopaletissa on samankaltainen. Vastaajista 37 prosenttia lisäisi ydinvoimaan osuutta ja 29 prosenttia vähentäisi.

Kaukolämpöä uusiutuvilla

Uusiutuvan energian suosio näkyy myös kansalaisten suhtautumisessa kaukolämmön tuotannon polttoaineisiin. Lähes puolet vastaajista kannattaa hukkalämmön, jätteiden ja aurinkoenergian käyttöä kaukolämmön tuotannossa. Puuenergian ja lämpöpumppujen käytön lisäämistä taas toivoo kolmannes vastaajista.

Kivihiilellä tai öljyllä tuotettua kaukolämpöä ei halua yksikään vastaajista. Turpeen käyttöä kannattaa kuusi prosenttia ja maakaasun käyttöä 14 prosenttia.

Sähkön tuonnista ei pidetä kansalaisten keskuudessa. 62 prosenttia vastaajista haluaa vähentää tuontia ja 24 prosenttia pitää nykyistä tuontimäärää sopivana. Toisaalta 17 prosenttia vastanneista kokee, että sähkö voisi olla hyvä vientituote.

Suomalaisten energia-asenteet 2017 -tutkimuksen toteutti IRO Research Oy Energiateollisuus ry:n toimeksiannosta. Tutkimukseen osallistui 1000 kansalaista. Ensimmäisen kerran kansalaisten energia-asenteista mitattiin vuonna 1983. Tutkimus toteutettiin 20.–30.11.2017. Tutkimuksen virhemarginaali on +-3,2 prosenttiyksikköä.

Tutkimustulokset ovat ladattavissa kokonaisuudessaan omalle koneelle täältä.

KOMMENTTI

Idealismin ja käytännön ristiriita?

Ihmiset kannattavat lähes aina ”hyviä asioita”. Niitä ollaan valmiita hankkimaan ja kysyttäessä niitä ollaan valmiita myös ostamaan. Käytännössä kuitenkin vain pieni joukko on valmis maksamaan vaihtoehtoisesta hyödykkeestä selvästi korkeampaa hintaa kuin mitä normaalista massatuotteesta joutuu maksamaan. Sähkön ja energiatuotteiden osalta asetelma on erityisen haastava. Esimerkiksi uusiutuvalla energialla tuotettu sähkö ei ominaisuuksiltaan poikkea millään tavalla kivihiilellä tai ydinvoimalla tuotetusta sähköstä. Luonnonmukaisesti ja lannalla lannoitekemikaalien sijasta kasvatettu tomaatti sentään voi kansalaisen suussa myös maistua paremmalta — kaiken muun hyvän lisäksi.

Tuoreen asennetutkimuksen mukaan kansalaiset kuitenkin haluavat uusiutuvaa energiaa kaikilla rintamalinjoilla lisää — uusiutuvan energian käytön yhteys ilmastomuutoksen torjuntaan näyttää tulleen kaikille selväksi. Siksi hätiin huudellaan valtiota. Jätettäköön valtion tehtäväksi erilaisin tukijärjestelmin järjestää mahdollisimman paljon uusiutuvilla energiamuodoilla tuotettua sähköä ja lämpöä. Viime kädessä kaikki valtion käyttämät tukieurot kerätään kuitenkin veroina ja maksuina kansalaisilta ja yrityksiltä — välillisesti siis jokainen joutuu maksumieheksi ja -naiseksi. Veroeurojen käyttäminen hyvien asioiden tukemiseen ei ilmeisesti tunnu yhtä läheiseltä tai käsin kosketeltavalta kuin jos euroja jouduttaisiin kaivamaan päivittäin omasta lompakosta — valtion kirstussa eurot ovat kasvottomia.

Energiatoimiala on tarjoillut vaihtoehtoisena keinona markkinaehtoisten ratkaisujen käyttämistä uusiutuvan energian edistämiseen. Tällainen keino on päästökauppa. Kun päästökauppa toimii tehokkaasti, ohjaa se markkinaehtoisesti ja kannattavasti rakentamaan voimalaitoksia, jotka käyttävät uusiutuvaa energiaa. Samalla markkinoilta katoavat ilmastomuutoksen kannalta epäedulliset fossiilisia polttoaineita käyttävät laitokset ja kilpailu markkinoilla pitää sähkön hinnan kurissa. Silloin ei tarvitse käydä valtion tai kansalaisten kukkarolla ja silloin toteutuu myös kansalaisten toive: hiilidioksidineutraali tulevaisuus ja kohtuullisena pysyvä energian hinta.

kuva Scanstockophoto