— Ilmastoasiat ovat nyt kaiken politiikan ytimessä ja siellä niiden kuuluukin olla, toteaa Energiateollisuus ry:n toimitusjohtaja Jukka Leskelä.

Europarlamenttivaalien tulos sekoitti eurooppalaisen politiikan pelikenttää. Ei kuitenkaan niin paljon kuin ennakkoon kuviteltiin.

— Kansalaisten ilmastohuoli kanavoitui vaaleissa Eurooppa-myönteisille puolueille. Samalla kansallismielisten kannatus jäi oletettua pienemmäksi. Tämä on loogista, koska ilmastopolitiikka ei koskaan ole ollut kansallismielisten ryhmien fokuksessa, toteaa Energiateollisuus ry:n toimitusjohtaja Jukka Leskelä.

— Ilmastopolitiikka on enemmän kansainvälistä ja vähemmän kansallista toimintaa.

Uudessa europarlamentissa keskustaoikeistolaiset ryhmät ja sosialidemokraatit eivät enää kykene yhdessä muodostamaan enemmistöä, mikä aikaisemmin oli mahdollista.

— Nyt päätöksenteossa tarvitaan enemmän sopimista useamman eri poliittisen ryhmän kesken, Leskelä huomauttaa.

— Kaikkien on opeteltava uudenlaisia toimintatapoja. Sitä paitsi onko se edes hyvästä, että parlamentissa kaksi poliittista ryhmää voisi muodostaa enemmistön asiassa kuin asiassa. Toimivaan demokratiaan kuuluu se, että kaikkia ryhmiä kuunnellaan.

Leskelä on tyytyväinen siitä, että parlamenttiin ei muodostunut voimakasta poliittista vastakkainasettelua. Tämä on hyväksi poliittiselle päätöksenteolle: vastakkainasettelu ainoastaan hankaloittaa asioista päättämistä.

Ilmastoasiat ovat nyt kaikkialla

Ilmastoasioita ei voi enää sivuuttaa missään Euroopan unionia koskevassa päätöksenteossa.

— Ilmastoasiat ovat nyt kaiken politiikan ytimessä ja siellä niiden kuuluukin olla. Politiikka on muuttumassa ja yksi ratkaiseva tekijä on ollut eurooppalaisen nuorison liikehdintä ilmastoasioiden puolesta, Leskelä toteaa.

Leskelä arvioi, että ilmastoasioiden korostuminen ei ole ongelma uuden europarlamentin työskentelyssä. EU:n jäsenmaiden valtionpäämiehistä koostuvassa Eurooppa-neuvostossa sen sijaan voi olla odotettavissa hankaluuksia. Pahimmillaan tämä voi liudentaa unionin ilmastopolitiikan kunnianhimon tasoa.

— Monissa suurissakin EU:n jäsenmaissa kansallismieliset ryhmät ovat saavuttaneet merkittävän poliittisen aseman. Näiden ryhmien asialistalla ilmastoasiat eivät ole kovin korkealla, vaan ryhmien tavoitteena on pitää ensisijaisesti huolta erilaisista kansallisista eduista. Ilmastopolitiikka sen sijaan on globaali asia eikä kansallisesti kovin mielenkiintoinen.

Tästä syystä Leskelä ennustaa Eurooppa-neuvoston liikkumavaran jäävän ilmastopolitiikassa europarlamenttia kapeammaksi. Samalla neuvosto joutuu ottamaan kantaa asioihin varovaisemmin kuin parlamentti.

Päästökauppa tulee uudelleen

EU:n päästökauppa on markkinaehtoinen tapa torjua ilmastonmuutosta. Sitä se on ollut alusta asti, vaikka matkan varrella taloudellinen taantuma ja päästöoikeuksien ylitarjonta painoivat päästöoikeuksien hinnan pohjalukemiin. Samalla monen päättäjän usko päästökaupan ohjausvaikutukseen heikkeni.

Leskelä kuitenkin huomauttaa, että päästökaupalla on hyvät edellytykset syntyä uudestaan Euroopan tärkeimmäksi päästöjen vähentämistä ohjaavaksi keinoksi. Päästökauppajärjestelmän kehittäminen sitä paitsi on jo lisännyt sen ohjausvaikutuksia.

— Päättäjille olisi osattava aikaisempaa paremmin kertoa, miksi päästökauppa on niin hyvä tapa torjua ilmastonmuutosta. Tässä on myös eurooppalaisella energiatoimialalla vielä tehtävää. Valitettavasti moni päättäjä muistaa turhan hyvin sen ajan, kun päästöoikeuksia oli liikaa markkinoilla.

— Päästökauppaa voidaan kehittää ja sitä kannattaa kehittää. Päästökauppaa pitäisi käyttää enemmän eikä vähemmän.

Hyväksyttävyys on vahvan politiikan edellytys

Vahva ilmastopolitiikka pakottaa muutokseen. Vahvan ilmastopolitiikan toteuttaminen tarkoittaa myös sitä, että elämisen ja teollisen toiminnan kustannukset nousevat. Tästä saa myös ilmastopolitiikan toteuttamiseen kriittisesti suhtautuva populismi käyttövoimansa.

— Kansalaiset kääntyvät helposti ilmastopoliittisia toimiaan vastaan, jos liikkumisen, lämmittämisen ja tuotteiden hinnat nousevat kohtuuttomasti. Siksi vahvan ilmastopolitiikan toteuttamisen sosiaalisia vaikutuksia olisi osattava ratkoa oikeudenmukaisesti, Leskelä muistuttaa.

Leskelä huomauttaa, että sosiaalisen oikeudenmukaisuuden toteuttamisessa Euroopan unionin rooli on tärkeä. Muuten voi olla riskinä, että kaikki EU-maat eivät pysty tai halua toteuttaa kunnianhimoista ilmastopolitiikkaa.

— Vahvan ilmastopolitiikan aiheuttama elinkustannusten nousu ja sen vaikutukset on tiedostettava, mutta samalla valittuja politiikkatoimia on osattava myös perustella. Aivan kaikkia vaikutuksia ei tulekaan kompensoida. Ilmastokustannuksen pitää myös muuttaa tapaamme kuluttaa ja elää.

Onko globaali päästökauppa realismia?

Ihmiskunnan aiheuttamia hiilidioksidipäästöjä yritetään hillitä monilla ei tavoilla. Hiilidioksidipäästöjen hinnoittelu on yksi yleisimmistä keinoista. Päästöjen hinnoittelu voi perustua veroihin, sakkomaksuihin tai markkinaehtoisesti toimiviin kaupankäyntijärjestelmiin Euroopan unionin tapaan. Ihanteellista olisi, jos maailmanlaajuisesti voitaisiin rakentaa yhtenäinen päästökauppajärjestelmä. Onko ajatus täysin epärealistinen?

— Ainakin Euroopan unionin pitää olla kiinnostunut siitä, minkälaisia päästövähennysjärjestelmiä muualla kehitetään ja siitä, miten EU:n päästökauppajärjestelmä voitaisiin linkittää unionin ulkopuolisiin järjestelmiin, Leskelä toteaa.

— Päästökaupan laajentaminen olisi keino hinnoitella kaikki maailman hiilidioksidipäästöt kustannustehokkaasti.

Esimerkiksi kiinalaiset ovat jo osoittaneet kiinnostustaan EU:n päästökauppajärjestelmää kohtaan. Leskelä kuitenkin arvelee, että Kiinan ja Euroopan päästökauppajärjestelmien yhteensovittaminen ei ole mikään pikku juttu. Tästä huolimatta asiaa kannattaa kokeilla — aluksi vaikka jonkun yksittäisen Kiinan maakunnan tai yksittäisen toimialan kanssa.

— Päästökaupan laajentaminen on pohjustettava huolellisesti, koska pahimmillaan se voi suunnata rahavirtoja Euroopan ulkopuolelle. Vaikka tämä saattaisi olla hyväksi ilmaston kannalta, voi se myös kääntää yleisen mielipiteen laajentumista vastaan.

Leskelän mielestä ilmastonmuutoksen torjuminen ratkaistaan viime kädessä yksityisten investointien avulla — markkinaehtoisesti.

— Yksityinen pääoma ja pankit olisi saatava mukaan tukemaan investointeja, jotka vähentävät päästöjä. Tähän kannustaa hiilidioksidipäästöjen hinnoittelu ja päästökauppajärjestelmien linkittäminen.

Suhde metsiin muutoksessa

Hiilinieluista on tullut viime vuosien aikana kiinteä osa ilmastopolitiikkaa. Leskelä huomauttaa, että tämä on muuttanut radikaalisti sitä tapaa, jolla metsiä ja maankäyttöä on käsitelty aikaisemmin ilmastopolitiikan osana.

— Metsien ja maankäytön hiilitasapaino on nykyään aina mukana, kun EU:n jäsenmaille asetetaan ilmastopoliittisia tavoitteita. Jäsenmaiden taas olisi kiinnitettävä tähän huomiota aikaisempaa enemmän.

Itse metsätalouteen muutoksella ei kuitenkaan ole suurta vaikutusta. Leskelä muistuttaa, että Suomi päättää tulevaisuudessakin itse metsiensä käytöstä. Sitä paitsi metsän kasvun näkökulmasta suomalainen metsätalous on hyvässä kunnossa.

— Metsien käyttöön liittyy kuitenkin suuri joukko ekologisia kysymyksiä, joista on syytä huolehtia. Nämä asiat liittyvät kuitenkin jo metsien hoitamiseen, johon energiateollisuudella ei ole osoittaa suuria viisauksia.

Viime kädessä suomalaisen energiateollisuuden mahdollisuudet tuottaa sähköä ja lämpöä metsäteollisuuden sivuvirroista ovat aina riippuvaisia suomalaisen metsäteollisuuden menestyksestä.

— Samalla voimme toteuttaa kiertotalousajattelun periaatteita energian tuotannossa, Leskelä sanoo.

Katso mitä Energiateollisuus ry:n toimitusjohtaja Jukka Leskelä ajattelee Suomen EU-puheenjohtajuuskauden haasteista.

Neuvottelutaitoja tarvitaan

Suomen alkavalla EU-puheenjohtajuuskaudella tarvitaan erityisen paljon neuvottelutaitoja. Unionin seuraavan viisivuotiskauden ohjelma pitäisi saada kasaan ja seitsemän vuoden päähän ulottuvan budjetin luvutkin olisi saatava järjestykseen. Lisäksi odotettavissa on suuri joukko nimityksiä unionin huippuvirkoihin.

— Uuden komission muodostaminen Suomen puheenjohtajuuskauden aikana olisi hyvä suoritus. Todennäköisempää on, että komissio nimitetään vasta ensi vuoden puolella, Leskelä pohtii.

Entä mikä on tärkein Suomen puheenjohtajuuskaudelle osuva energiapoliittinen asia?

— Päätös siitä, että Europan unionista tulisi hiilineutraali talousalue vuoteen 2050 mennessä, Leskelä vastaa.

KAINALOSSA

Riittääkö markkinaehtoinen malli?

— Oleellista eurooppalaisten sähkömarkkinoiden kehittämisessä on se, kuinka paljon Euroopassa luotetaan energian hinnoitteluun perustuvaan "energy-only"-markkinamalliin, toteaa Energiateollisuus ry:n toimitusjohtaja Jukka Leskelä.

— Pohjoismaissa markkinamalli on todettu toimivaksi ja riittäväksi. Aika moni EU:n jäsenmaa näyttää kuitenkin ajattelevan, että tämän lisäksi tarvitaan myös muita mekanismeja.

Leskelä arvioi, että keskustelu sähkömarkkinoiden kehittämisestä jatkuu myös seuraavan komission aikana. Sähkömarkkinoita koskevia reformeja ei kuitenkaan ole odotettavissa — ne saatiin hoidettua edellisen komission aikana.

— Sähkömarkkinoiden osalta ei tällä hetkellä ole valtavaa muutostarvetta. Nyt olisi pikemminkin huolehdittava siitä, että sovitut asiat toteutetaan käytännössä.

teksti Petri Sallinen / video Verena Kaun