EU-maiden pääministerit sitoutuivat tämän viikon torstaina pidetyssä huippukokouksessa tavoitteeseen hiilineutraalista Euroopasta vuoteen 2050 mennessä. Onnittelut EU:n puheenjohtajamaa Suomelle tästä saavutuksesta!

Puola asetti päätökseen omat varauksensa, muuten päätös oli yksimielinen. Erityisen merkittäväksi voitoksi voidaan lukea se, että muut vastahangoittelijat, kuten Viro, Tshekki ja Unkari, saatiin yksi kerrallaan mukaan yhteiseen tavoitteeseen. On syytä toivoa, että EU on yhtenäisenä asetetun tavoitteen takana, kun käsittely jatkuu huippukokouksessa ensi kesänä eikä uusia säröjä synny tai iltalypsyjä tehdä.

Kuten huippukokouksen julkaisemassa päätöslauselmassa todetaan, ilmastonmuutoksen torjumisen edellyttämät toimenpiteet eivät merkitse vain lisäkustannuksia, vaan ne avaavat myös suuria taloudellisia mahdollisuuksia. Uuden teknologian kehittäminen ja käyttöönotto tarjoavat työtä ja kasvua. Jo senkin takia olisi tärkeää saada koko EU yhtenäisenä mukaan ilmastotalkoisiin.

Samaan aikaan neuvottelut kestävästä rahoituksesta ovat loppusuoralla ja viimeinen vääntö käydään siitä, voidaanko vihreistä rahastoista rahoittaa kaikkia ilmastoteknologioita vai vedetäänkö raja uusiutuvaan energiaan. Teknologianeutraalit säännöt antaisivat selkeän tuen hukkalämmölle, jäte-energialle ja ydinvoimalle ja siten helpotettaisiin jatkoneuvotteluja ilmastotavoitteen toimeenpanosta. Ilman kaikkien teknologioiden hyväksyntää monen jäsenmaan halu ja kyky aitoon ilmastoneutraaliuteen on koetuksella.

Yhteisen rintaman rakoilu on huono viesti ulospäin, kun EU pyrkii vaikuttamaan ilmastopolitiikkaan oman alueensa ulkopuolella. Ollakseen kokoaan suurempi vaikuttaja, EU:lla pitää olla yhtenäinen linja. Vaikuttavaa ilmastopolitiikkaa voidaan tehdä vain yhdessä.

Keskeistä on seuraavaksi, että komissio onnistuu toteuttamaan tällä viikolla lanseeraamansa Green deal-ilmasto-ohjelman, joka sisältää kymmeniä aloitteita seuraavan kahden vuoden aikana. Keskeisimpiä asioita uuteen, puhtaaseen ja älykkääseen energiajärjestelmään siirryttäessä ovat päästökaupan vahvistaminen ja laajentaminen, energiaverotusjärjestelmän perinpohjainen päivittäminen ja saattaminen osaksi EU:n energia- ja ilmastopoliittista työkalupakkia sekä sektori-integraation edistäminen. Huippukokouksen päätös EU:n hiilineutraaliustavoitteesta antaa hyvän mandaatin komissiolle viedä Green dealia eteenpäin, vaikka päätös ei ollut aivan yhtenäinen.

Suomen EU:n puheenjohtajakauden keskeisimpiä tavoitteita oli päätöksenteko EU:n hiilineutraaliustavoitteesta. Siinä onnistuttiin. Green deal on puolestaan uuden komission isoin ja tärkein hanke. Energiateollisuudelle on tärkeää, että siinäkin onnistutaan. Vaikka Puolan hidastelu ei ollut toivottavaa, on nyt katsottava eteenpäin ja vietävä ilmastotavoite osaksi eurooppalaista lainsäädäntöä. Uusi EU:n ilmastolaki voi parhaimmillaan määrittää EU:lle sitovan hiilibudjetin, josta voidaan johtaa jäsenmaiden ja EU:n päästökaupan kiintiöt.  Ne loisivat kaivattua pitkän aikavälin ennakoitavuutta ja ennen kaikkea varmuuden siitä, että EU tulee saavuttamaan ilmastotavoitteensa ja voi toimia kokoaan suurempana ilmastojohtajana.

Puolalle ja muutamille muille maille siirtymä pois fossiilitaloudesta on vaativampaa ja kalliimpaa kuin esimerkiksi Pohjoismaille. Komission Just Transition-esitys eli komission rahasto reilusta siirtymästä, johon käytetään jopa miljardeja euroja, johtaa toivottavasti näiden maiden voimakkaampaan sitoutumiseen yhteisiin ilmastotalkoisiin.

Mielestäni EU on nyt menossa oikeaan suuntaan. Kunnianhimoisilla ratkaisuilla ja toimilla EU ottaa haltuun vahvan kansainvälisen ilmastotoimijan roolin, jota on odotettu. Haasteita ilmastopolitiikassa toki riittää, mutta tahto yhteisten tavoitteiden saavuttamiseksi vahvistuu jatkuvasti.

Jukka Leskelä
kirjoittaja on Energiateollisuus ry:n toimitusjohtaja