Infraääniä esiintyy kaikkialla. Niitä aiheuttavat esimerkiksi tuuli, aallot, liikenne tai vaikka pyykinpesukoneen linkous — kaikki arkipäiväiset asiat. Ihminen ei kuitenkaan osaa rekisteröidä alle 20 hertsin taajuudella värähteleviä matalataajuisia infraääniä. Ne jäävät kuulokynnyksen alapuolelle — ihminen kuulee vain 20—20 000 hertsin alueella värähtelevät äänet. Asia ei kuitenkaan ole näin suoraviivainen. Meluntorjunnan dosentti Valtteri Hongisto huomauttaa, että oppilaitoksissakin opetettu määritelmä infraäänistä on virheellinen.

— Ihminen kyllä kuulee infraäänet, jos infraäänen voimakkuus ylittää kuulokynnyksen. Tällaisessa tapauksessa äänenvoimakkuus on kuitenkin jo niin kova, että se ylittää myös kuuloaistin kipukynnyksen. Infraäänet nimittäin kuuluvat vasta, kun äänenvoimakkuus on 100—120 desibeliä.

Ääninä infraäänet ovat kuitenkin ihan tavallisia ääniä siinä missä muutkin ympäristön äänet.

— Infraääniin ei liity mitään mystiikkaa. Ne ovat tavanomaisia ääniä, joiden taajuus vain on hyvin matala. Niiden vastakohta on yli 20 000 hertsin ultraäänet.

Milloin infraääni on häiritsevää?

Infraäänet eivät häiritse ihmisiä, jos korva ei kuule niitä. Suurin osa infraäänistä on niin matalataajuisia, että korva ei havaitse niitä koskaan. Tässä mielessä infraäänet ovat erilaisia kuin muut ympäristöstä tunnistettavat äänet, joihin ihminen parhaimmillaan tottuu ja turtuu.

— Tyypillisesti kuultavia infraääniä ovat maanalaisista räjäytyksistä aiheutuva rakennejytinä tai jos auton ikkuna on auki moottoritiellä täydessä vauhdissa, Hongisto kertoo.

— Myös 1990-luvulla käytössä olleet myötätuulivoimalaitokset tuottivat kuultavia infraääniä. Suomeen ei ole kuitenkaan koskaan rakennettu myötätuulivoimalaitoksia.

Ei-kuultavia arkielämän infraääniä tuottaa mm. lattialla kävely, ilmakehän painevaihtelut, ilmanvaihtolaitteet tai linkoava pesukone.

Infraäänien terveysvaikutukset ovat samanlaisia kuin tavanomaisten ympäristöäänien. Tämäkin vain silloin, kun infraäänet ovat kuultavia — kuulumattomilla infraäänillä taas ei ole terveysvaikutuksia. Yleisin korvin havaittavan äänen — siis melun — aiheuttama haitta on häiritsevyys.

— Melun terveysvaikutukset välittyvät aina kuuloaistin kautta. Kaikki melusta aiheutuvat terveysvaikutukset johtuvat siitä, että ensin kuuloaisti havaitsee jotain ja pitää havaintoa häiritsevänä. Jos melu esimerkiksi keskeyttää yöunen, ei ihminen saa nukutuksi riittävästi ja nukkumattomuudesta voi aiheutua terveyshaittoja, Hongisto selittää.

— Jos ihminen ei kuule ääntä, ei sillä ole muitakaan terveysvaikutuksia. Infraäänen desibelitason siis pitäisi ylittää ensin ihmisen kuulokynnys. Vasta tämän jälkeen se aiheuttaa häiritsevyyttä ja siitä mahdollisesti johtuvan terveyshaitan.

Tuulivoimalaitosten infraäänet

Turun ammattikorkeakoulun tekemien mittausten mukaan tuulivoima-alueiden infraäänien äänenpainetaso ei merkittävästi poikkea tavanomaisen elinympäristön muista infraäänitasoista. Johtopäätöstä tukevat myös kansainväliset tutkimukset.

— Tuulivoimalaitosten aiheuttamien infraäänten voimakkuus jää selvästi alle ihmisen kuulokynnyksen kaikissa tapauksissa. Tähänastisissa tutkimuksissa ei myöskään ole löydetty kiistattomia viitteitä siitä, että tuulivoima-alueiden lähellä asuvien ihmisten terveydentila olisi ylipäätään huonompi kuin kauempana asuvien kansalaisten, Hongisto toteaa.

Kattavin tuulivoimalaitosten infraäänitutkimus on toteutettu tähän mennessä Japanissa. Tutkimuksessa mitattiin 29 tuulipuiston infraäänet — mittauspisteitä oli yhteensä 164. Mittauspisteiden etäisyys voimalaitoksiin oli 100–1000 metriä. Teholtaan voimalaitokset olivat yhdestä kolmeen megawattia.

— Infraäänten taso jäi kaikissa mittauksissa alle ihmisen kuulokynnyksen, Hongisto kertoo.

TAUSTAA

Tuulivoiman meluhaittoja säädellään

Suomessa tuulivoimalaitosten ympäristömelun ohjearvot päivitettiin vuonna 2015. Ohjeita on sovellettu 1.9.2015 jälkeen rakennetuissa tuulivoimalaitoksissa. Määräysten mukaan tuulivoimalaitosten melutaso ei saa ylittää päivisin 45 desibelin rajaa asutusalueilla, ei myöskään loma-asutusalueilla. Yöaikaan raja on 40 desibeliä. Vertailun vuoksi — henkilöiden keskustelu huonetilassa aiheuttaa noin 60 desibelin äänenvoimakkuuden ja toimiston ilmavaihtolaitteet noin 35 desibelin äänenvoimakkuuden.

Vuonna 2014 tehdyn selvityksen mukaan tuulivoimalaitoksen ainoa kiistaton haitta on melun häiritsevyys — erityisesti silloin, kun äänitaso ylittää 40 desibeliä. Mittausten mukaan tuulivoimalaitosten äänitasot asuinalueilla jäävät kuitenkin alle 45 desibelin. Tuulivoimamelu vaihtelee myös tuulen voimakkuuden ja suunnan mukaan. Melu erottuu parhaiten silloin, kun ylätuulta on paljon ja alatuulta on vähän.

Tuulivoimamelu eroaa olemukseltaan jonkin verran muista ympäristömelujen lajeista, kuten tieliikenteen tai lentokoneiden aiheuttamasta melusta. Tuulivoimamelu on jaksollisesti sykkivää eikä se vaimene yöaikaan, kuten muut rakennetun ympäristön äänet.

Tuulivoimamelun häiritsevyyteen vaikuttavat myös monet muut seikat kuin itse melutaso. Ihmiset kokevat tuulivoimamelun vähemmän häiritsevänä, mikäli voimalaitoksen olemassaolo tuottaa lähistöllä asuvalle taloudellista hyötyä. Toisaalta melu voidaan kokea tavanomaista häiritsevämpänä, jos tuulivoimalaitoksen rakenteiden koetaan aiheuttavan maisemahaittoja. Ihminen voi olla myös erityisherkkä, jolloin kaikenlaiset ympäristön äänet tuntuvat häiritseviltä.

Kuva Scanstockphoto