— Investoinnit kasvattavat osaltaan siirtohintojen alueellisia eroja, toteaa Energiaviraston ylijohtaja Simo Nurmi.

Alueelliset erot sähkön siirtohinnoittelussa ovat kasvaneet. Halvimmillaan sähkön siirtäminen maksaa noin kahdeksan senttiä kilowattitunnilta ja kalleimmillaan 16 senttiä kilowattitunnilta. Tämä selviää Energiaviraston keräämistä tiedoista.

Energiaviraston ylijohtaja Simo Nurmi ennustaa alueellisten erojen siirtohinnoittelussa kasvavan sitä mukaa, kun yhtiöt toteuttavat lain edellyttämiä toimitusvarmuusinvestointeja.

Tätä varten kolmasosa verkkoyhtiöistä nosti siirtohintojaan viime vuonna. Korotukset olivat keskimäärin kolmesta viiteentoista prosenttia. Asiakkailta kerättävillä siirtomaksuilla yhtiöt kattavat mm. lain edellyttämät toimitusvarmuutta parantavat investointinsa.

— Investointeihin käytettävistä euroista kaksi kolmasosaa käytetään toimitusvarmuuden ylläpitoon eli nykyisten verkkojen uusimiseen. Loput käytetään toimitusvarmuuden parantamiseen, Nurmi kertoo.

Eniten siirtohinnat ovat nousseet Itä-Suomessa ja eteläisessä Suomessa Uudenmaan ulkopuolisilla alueilla. Pienimmät korotukset tehtiin Uudenmaan alueella. Nurmen mukaan sähköverkkoyhtiöt toimivat hyvin erilaisissa ympäristöissä, mikä vaikuttaa rahan tarpeeseen.

— Suurissa kaupungeissa jakeluverkkoa on vain 20 metriä asiakasta kohti, maaseutuyhtiöllä jopa 200 metriä asiakasta kohti. Tämä vaikuttaa suoraan toimitusvarmuusurakan kustannuksiin ja siirtohinnoitteluun.

Maakaapelointiaste kasvaa

Sähkönjakelun toimitusvarmuuden kasvattaminen tarkoittaa sähköverkkojen sääkestävyyden parantamista. Käytännössä myrskyille herkät ilmajohtoverkot korvataan maakaapeleilla tai ilmajohtoverkot siirretään metsistä maanteiden varsille.

Ilmajohtoverkot eivät kuitenkaan katoa kokonaan Suomalaisesta maisemasta. Kun sähköverkkojen suursaneeraus päättyy vuonna 2028, nousee keskijänniteverkon maakaapelointiaste 54 prosenttiin. Pienjänniteverkoissa saavutetaan 70 prosentin maakaapelointiaste. Näin Energiavirasto ennustaa.

— Tällä hetkellä sähköverkkojen toimitusvarmuusvaatimusten täyttäminen etenee suunnitelmien mukaisesti, Nurmi myhäilee tyytyväisenä.

Suomessa on 77 jakeluverkkoyhtiötä, joista kahdeksalle Energiavirasto on myöntänyt jatkoaikaa vuoteen 2036 asti ja kahdelle vuoteen 2032 asti.

Energiaviraston laskelmien mukaan toimitusvarmuusinvestointien hinta on 9,7 miljardia euroa vuosien 2014–2036 välisenä aikana. Lisäksi ennakoivaan kunnossapitoon käytetään vajaat miljardi euroa.

— Yhtiöillä on vapaus valita, miten ne toimitusvarmuusvelvoitteita toteuttavat, Nurmi huomauttaa.

Sähkönjakelun haitat vähentyneet

Energiaviraston tilastojen mukaan sähköverkkoihin tehdyt toimitusvarmuusinvestoinnit näkyvät jo nyt sähkönjakelun luotettavuuden parantumisena. Vuonna 2018 sähkönjakelun keskeytykset — eli sähkönkatkot — aiheuttivat Suomessa yhteensä sadan miljoonan euron arvoiset haitat sähköasiakkaille. Huippuvuonna 2011 haittojen arvoksi laskettiin 450 miljoonaa euroa.

Samaan tahtiin on laskenut verkkoyhtiöiden maksamien korvausten määrä. Lain mukaan sähköasiakkaille on maksettava korvauksia sen mukaan, miten kauan katkokset ovat kestäneet. Vuonna 2018 verkkoyhtiöt maksoivat korvauksia yhteensä kaksi miljoonaa euroa noin 23 000 asiakkaalle. Vuonna 2011 korvattavaa kertyi 50 miljoonaa euroa — korvauksen saajia oli tuolloin 370 000.

Myös sähkökatkosten kesto on lyhentynyt selvästi. Vuonna 2011 sähkönjakelun keskeytysaika oli keskimäärin 9,5 tuntia — vuonna 2018 enää 4,5 tuntia.

KAINALOSSA

Tuottoaste kohtuullinen

Sähkönjakelu on Suomessa tiukasti valvottu toimiala. Sen valvonnasta vastaa Energiavirasto. Viranomainen määrittelee myös yritysten liiketoiminnan tuottoasteen. Neljännen valvontajakson aikana — vuosina 2016–2019 — Energiaviraston määrittämä liiketoiminnan suurin sallittu tuotto oli keskimäärin 6,87 prosenttia.

Eurooppalaisessa vertailussa suomalaisen sähkönjakelun tuottoaste on eurooppalaista keskikastia. Suomalaisia sähköverkkoyhtiöitä korkeampia tuottoja voivat kerätä Ruotsissa (8,35%), Portugalissa (7,99%) ja Tsekissä (7,24%) toimivat sähköverkkoyhtiöt.

Alhaisimmillaan tuottoaste on Belgiassa (5,33%). Itävallassa keskimääräinen tuottoaste on 6,09 prosenttia, Norjassa 6,10 prosenttia, Slovakiassa 6,15 prosenttia ja Espanjassa 6,50 prosenttia. Suurin osa eurooppalaisista verkkoyhtiöistä on siis kuuden prosentin tuntumassa.

Valvontajaksolla 2020–2023 ruotsalaiset ovat laskeneet verkkoyhtiöiden tuottoastetta selvästi. Juuri käynnistyneen valvontajakson tuottoaste Ruotsissa on kiinteä 3,92 prosenttia.

Tuottoasteen laskeminen urakan edetessä on tyypillistä. Tänä vuonna Suomessa käynnistyi viides neljän vuoden pituinen valvontajakso. Jakson keskimääräiseksi tuottoasteeksi viranomainen on määritellyt 5,21 prosenttia. Jakson ensimmäisenä vuonna tuottoaste on 5,73 prosenttia. Tuottoaste laskee kuitenkin joka vuosi siten, että jakson viimeisenä vuonna se on enää 4,76 prosenttia.

Energiavirasto varoittaa kuitenkin vertailemasta pelkkiä tuottoasteprosentteja, koska vertailu ei anna oikeaa kuvaa kokonaisuudesta. Valvontamenetelmät ovat jokaisessa maassa tarkkaan harkittuja kokonaisuuksia — niiden välillä on myös eroja, esimerkiksi sitoutuneen pääoman arvottamismenetelmät eivät ole samanlaisia.

teksti Petri Sallinen / kuvat Lehtikuva (pääkuva) Oyj ja Pekka Hannila (henkilökuva)