Ainoastaan Espanja pitää päätään juuri ja juuri pinnan yläpuolella, kun se saa 52 prosentin tason eri mittareilla tehdyn laskelman tuloksena. Keskeisimpiä mittareita ovat hiilidioksidin kokonaisvaltainen vähennystavoite, ehdotettujen politiikkatoimien yksilöinnin taso ja suunnitteluprosessin kattavuus.

Kaikki muut kansalliset ilmastosuunnitelmat jäävät alle 50 prosentin, todetaan tutkimusanalyysissa, jonka oli tilannut Euroopan ilmastosäätiö (ECF) ja jonka toteuttivat Saksan ekologinen instituutti ja belgialaistaustainen konsulttifirma Climact.

Suomi heti Ruotsin jälkeen viidentenä

Espanjan jälkeen ”toiseksi parhaana” rankingissa tulee Ranska 47 prosentilla, sen jälkeen Kreikka 44:llä ja kolmantena Ruotsi 43 prosentilla. Peränpitäjänä on Slovenia vain 3 prosentin tasolla, sitä ennen Slovakia ja Saksa, kumpikin 12 prosentin tasolla. Jäsenmaiden arvoista laskettu EU:n keskimääräinen taso on 29 prosenttia.

Suomi tulee tilastossa heti Ruotsin jälkeen viidentenä, mutta jää niukasti alle 40 prosentin. Suomen tarkka pisteytys on 39,2 prosenttia. Täsmälleen samalla tasolla on eteläinen naapurimaamme Viro.

Suomen ilmastosuunnitelman vahvuuksiksi luetaan päästökaupan ulkopuolisiin päästöihin ja uusiutuviin energiamuotoihin kohdistuvien poliittisten päätösten ja toimien yksilöinti. Näiltä osin Suomen rankkaus onkin neljäs, pykälän edellä Ruotsia.

Suomen vahvuuksia on myös hiilen energiakäytöstä luopuminen vuoteen 2030 mennessä. Myös siinä Suomi saa suitsutusta, että se on niiden viiden jäsenmaan joukossa, jotka ilmoittavat mitä ilmastotoimet merkitsevät kustannuksina niin valtiolle kuin eri toimialoille.

Mutta sapiskaa Suomelle tulee siitä, että kunnianhimon taso on kauttaaltaan liian alhainen, kun ajatellaan uusiutuvia, energiatehokkuutta ja päästökaupan ulkopuolisia päästöjä vuodelle 2030. Puutteeksi nähdään se, että Suomen suunnitelmassa ei ole tietoa fossiilisten polttoaineiden tuista. Myös siitä huomautetaan, että suunnitelman valmistelusta puuttui kokonaan konsultointiprosessi.

Enemmän kunnianhimoa kansallisiin suunnitelmiin

Vaikka jäsenmaat analyysin mukaan kurottavatkin kohti vuodelle 2030 asetettuja ilmastotavoitteita, ne elävät vielä aivan eri maailmoissa kuin EU:n lainsäätäjät ja kuin mitä Pariisin sopimuksen sitoumukset edellyttävät. Saksan ekologinen instituutti toteaa, että tavoitteissa tarvitaan akuuttia petraamista. Nykyisellään ne ovat riittämättömiä niin poliittisten kuin rahoitustoimien osalta.

- Tutkimuksemme osoittaa, että EU:n jäsenmaat eivät selvästikään ole sillä kehityskaarella, jota tarvitaan nollatason nettopäästöjen saavuttamiseksi vuoteen 2050 mennessä. Sama koskee kansainvälisen ilmastopaneelin IPCC:n osoittamaa korkeintaan 1,5 C-asteen lämpiämiskehityskaarta, sanoo Climactin Julien Pestiaux.

- Vain muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta tulokset osoittavat myös, kuinka alhainen kunnianhimon taso on, kun mennään konkreettisiin uusiutuvan energian ja energiatehokkuuden tavoitteisiin. Kunnianhimoa puuttuu myös siitä, että kannatettaisiin kunnolla Euroopassa tarvittavaa ilmasto- ja energiamuutosta, Pestiaux jatkaa.

Monissa tapauksissa askeleet ovat olleet liian varovaisia, kun on harkittu hiilen energiakäytön lopettamista tai fossiilisten polttoaineiden tukien leikkaamista. Samoin investoinnit puhtaaseen teknologiaan laahaavat, kestämättömään biomassaan luotetaan liikaa ja julkiset konsultoinnit ovat riittämättömiä, analyysissa kirjataan. Lisäksi on ollut havaittavissa suunnitelmien selvää pimittämistä.

Yksityiskohdat ovat olennaisia

- Euroopalla on selvä tavoite: 32 prosenttia uusiutuvaa energiaa vuoteen 2030 mennessä. Mutta kun kansalliset ilmasto- ja energiasuunnitelmat on tarkoitus ”kääntää” kokonaistavoitteen mukaisiksi, keneltäkään ei saa tietoa toimeen pantavista politiikkatoimien yksityiskohdista, toteaa tuulivoiman eurooppalaisen kattojärjestön WindEuropen päällikkö Viktoriya Kerelska.

Kerelskan mukaan ilman yksityiskohtia suunnitelmat ovat merkityksettömiä. Siksi kansallisten hallitusten olisi kerrottava teollisuudelle, milloin uusiutuvan energian huutokauppoja järjestetään, kuinka luvitusta helpotetaan tai kuinka lämmitys ja liikenne tehdään vähähiilisemmäksi.

- Tämä antaa sijoittajille varmuuden suunnitella etukäteen ja säästää sen myötä kustannuksissa. Se puolestaan tarkoittaa työpaikkoja: 300 000 ihmistä työskentelemässä eurooppalaisessa tuulivoimateollisuudessa, Kerelska korostaa.

Euroopan komission odotetaan julkaisevan arvion kansallisista suunnitelmista kesäkuun alkupuoliskolla. Arviossaan komissio voi ehdottaa lisäyksiä ja parannuksia suunnitelmiin ja antaa jäsenmaille aikaa toimittaa lopulliset versionsa ennen vuodenvaihdetta. Tämä kansallinen suunnitelmaprosessi tehdään nyt ensimmäisen kerran vuoden 2015 Pariisin ilmastosopimuksen jälkeen.

Teksti: Jukka Kortelainen/ Kuva: Scanstockphoto