On kulunut lähes kolme vuotta siitä, kun Brysselissä julkistettiin suunnitelma yhteisistä, harmonisoiduista EU -energiamarkkinoista, joilla kaasu ja sähkö voivat virrata vapaasti paikasta toiseen. Suunnitelmaan kuului myös, että kaasun tai sähkön tarjonnan käydessä niukaksi jäsenvaltiot auttavat toisiaan ja että kasvihuonekaasujen määrä taittuu tasaisesti.

Komissio on mielestään tehnyt jo pitkälti oman osuutensa, kun se marras- joulukuun vaihteessa julkaisi vuotuisen arvionsa energiaunionin tilasta. Komissio on ehdottanut suuria poliittisia muutoksia vuosijaksolle 2021-2030. Muutokset ulottuvat sähkömarkkinoiden ja päästökauppajärjestelmän uudistamisesta sääntöihin, joilla varmistetaan jäsenmaiden auttavan toisiaan kaasupulan iskiessä.

Energiaunionista vastaava komission varapuheenjohtaja Maroš Šefčovič totesi komission infossa, että nyt painopiste siirtyy parlamentille ja neuvostolle, joiden on neuvoteltava komission ehdotuksista ja taattava vuoteen 2019 mennessä, että energiaunioni ei enää ole vain politiikkaa vaan hyvin raamitettua todellisuutta.

- Tällä hetkellä tulemme kaikista vaikeimpaan osuuteen, kun toimimme rehellisen pörssimeklarin tavoin neuvoston ja parlamentin välissä, sanoi puolestaan energia- ja ilmastokomissaari Miguel Arias Cañete, joka POLITICO-lehden kysyessä kieltäytyi arvioimasta komission työtä energiaunionin rakentamisessa.

Cañete sanoi vain olevansa nöyrä ja kulkevansa keskitietä. Niinpä POLITICO päätti tehdä omat arvionsa energiaunionin keskeisistä kohdista.

Energiaturvallisuudessa hyvää ja huonoa

Energiaunionin tavoitteena on vähentää riippuvuutta Venäjän maakaasusta ennen kaikkea sillä, että varmistetaan jäsenmaille vähintään kolme eri lähdettä, joista saadaan kaasua markkinahintaan.

Yhdysvalloista, Norjasta ja Qatarista tuotava nesteytetty maakaasu (LNG) auttaa keskisen, itäisen ja eteläisen Euroopan maita hajauttamaan hankintaansa, vaikkakin LNG on kalliimpaa kuin venäläinen putkikaasu. Myönteistä on myös se, että iso kaasuputkihanke Azerbaizhanista EU:hun etenee – tosin hitaanlaisesti.

Myönteisenä ei voi kuitenkaan pitää sitä, että venäläisen Gazprom-yhtiön vienti Länsi-Eurooppaan lisääntyy yhä. Ja kaiken kukkuraksi Venäjä havittelee lisäputkiyhteyksiä länteen, päällimmäisenä kiistelty Nord Stream 2 -hanke, joka toteutuessaan keskittäisi EU:n venäläiskaasun tuonnista 80 prosenttia Saksaan.

Brysselin ongelma on se, että EU ei voi pysäyttää meneillään olevaa putken rakentamishanketta. Se voi ainoastaan hidastaa hanketta päivittämällä unionin kaasusäännöksiä niin, että ne koskevat myös EU:n ulkopuolelta tulevia putkiyhteyksiä.

Kaasu on kohtalonkysymys EU:n energiaturvallisuudessa. Entistä paremmat kytkökset kaasun maailmanmarkkinoille edistävät turvallisuutta, mutta Venäjän putkihankkeet heittävät varjon sen päälle. Niinpä POLITICO antaa energiaturvallisuudesta komissiolle arvosanan B asteikolla A+ – C-.

Päästövähennystavoitetta voisi kiristää?

EU tähtää vähähiiliseen "yhteiskuntaan", jonka mukaisesti energiaunionin ytimessä ovat tavoitteet vuodelle 2030: vähentää kasvihuonekaasupäästöjä vähintään 40 prosenttia verrattuna vuoteen 1990, nostaa uusiutuvan energian osuus 27 prosenttiin ja parantaa energiatehokkuutta samaiset 27 prosenttia. Tosin tämän kolmannen maalin kohdalla puhutaan huomattavasti korkeammastakin luvusta - parlamentti haluaa energiatehokkuuden parantuvan jopa 40 prosenttia.

Tavoitteiden saavuttaminen edellyttää muutoksia perinteisessä hiili- ja terästeollisuudessa sekä maataloudessa. Äskettäin tehty päästökauppajärjestelmän uudistus näyttää saaneen vain vähän vastakaikua kummankin puolen lobbareilta. Teollisuus näkee uudistuksen vaikeuttavan kansainvälistä kilpailua, ympäristöjärjestöt näkevät sen taas liian heikoksi nostamaan kunnolla päästöoikeuden hintaa.

Parlamentti ja neuvosto vääntävät vielä kättä muun muassa siitä, millaiset ovat kansalliset päästötavoitteet ei-päästökauppasektoreilla kuten liikenne ja maatalous, hiilidioksidinormit henkilö- ja kuorma-autoille sekä metsien hakkuita koskevat säännöt.

Päästövähennystavoitteissa komission dilemma näyttää olevan se, että se taiteilee tiukan ilmastopolitiikan ja teollisuuden suojelemisen välimaastossa. Ympäristöjärjestöjen mukaan EU ylittää vuoden 2020 ilmasto- ja energiatavoitteet, joten se voisi tehdä paljon enemmän — varsinkin kun 2030 tavoitteet ovat vielä kaukana siitä, mitä Pariisin sopimus EU:lta edellyttää. POLITICON arvosana on siis B-.

Sähkön sisämarkkinoissa epäonnistuttiin jo ennen energiaunionia

Kaasupulan uhatessa jäsenmaiden välisiä yhteyksiä pitäisi olla riittävästi helpottamaan uhanalaisten maiden kaasun saantia. Silti komission mukaan tarvitaan vielä yli 150 kaasu- ja sähköyhteyttä lisää. Sähköpuolella jäsenmaat käyvät kiivasta keskustelua siitä, miten uudistaa markkinoita uusiutuvan energian ja energiatehokkuuden kasvavassa ”paineessa”.

Sähkön sisämarkkinoita yritettiin saada kasaan jo ennen energiaunionihanketta ja takarajaksi oli asetettu vuosi 2015, mutta siinä ponnistelussa epäonnistuttiin. Sähkön sisämarkkinoiden keskeisiä tavoitteita on ollut rakentaa rajayhteydet maiden välille vuoteen 2020 mennessä, mutta tähän asti on saatu valmiiksi vasta 17 yhteyttä. Nyt komissio on laatinut strategian helpottamaan yhteyksien rakentamista viimeistään vuoteen 2030 mennessä.

POLITICO:n arvosana energiamarkkinakehityksestä ei mairittele komissiota, se on vain C+.

Jäsenmaiden yhteistyöstä huonoin arvosana

EU on nyt saanut aikaiseksi säännöt tilanteeseen, jossa kaasupulaan joutunut jäsenvaltio saa apua muilta jäsenvaltioilta. Säännöistä sopimista edelsi kuitenkin vaikeat neuvottelut. Nyt edessä on vastaava harjoitus sähkön osalta, ja siitä ketkä paikkaavat vajeen, mikäli unioni kokonaisuudessaan epäonnistuu uusiutuvan energian lisäämistavoitteessaan.

Kansalliset hallitukset eivät pidä ajatuksesta, että uusiutuvan tavoitteen jäädessä vajaaksi pitäisi maksaa esimerkiksi johonkin rahastoon tai avata uusiutuvan energian projekteja jonkun muun maan yrityksissä. Jäsenmaat eivät ole kovin ilahtuneita siitäkään, että komissio haluaa aikaisen startin kansallisille energia- ja ilmastotavoitteille sekä niiden raportointisäännöt ensi vuosikymmeneksi. Komission mukaan sitä tarvitaan investointien varmistamiseksi.

Mikäli talvi 2015-2016, jolloin muutamat jäsenmaat katkaisivat sähkönviennin naapureilleen, heijastelee jäsenmaiden alueellista yhteistyötä, kansallisten näkökulmien rikkominen on vaikeimpia kohtia energiaunionissa. Nykyneuvottelujen suunnan perusteella on olemassa riski, että yhteinen energiapolitiikka kansallistuu uudelleen, mikä johtaa energiaunionin tilkkutäkiksi.

POLITICO antaa jäsenmaiden yhteistyöstä huonoimman mahdollisen arvosanan eli C-. Suomalaisena tähän voisi todeta, että arvosana voisi olla hieman korkeampikin, sillä Pohjoismaissa yhteistyö kyllä toimii. Toki parantamisen varaa siinäkin on.

Komission työlle paras arvosana

Komission työlle POLITICO antaa parhaan arvosanan, A. Perusteluna on se, että komissio on tehnyt sen minkä on luvannutkin ja pysynyt kuta kuinkin aikataulussa.

Työ on edennyt päästökauppajärjestelmän uudistamisesityksestä heinäkuussa 2015 kaasutukisääntöihin helmikuussa 2016 ja siitä yli 1000-sivuiseen sähkömarkkinapakettiin marraskuussa 2016. Jäljellä on vielä ehdotus raskaiden ajoneuvojen päästövähennyksistä, jota odotettaneen toukokuussa 2018.

Arias Cañeten mukaan asiat kuitenkin mutkistuvat, kun ne menevät parlamentin ja neuvoston käsittelyyn. Hän näkee parlamentin puolella enemmän kunnianhimoa, mutta ei sano samaa neuvostosta.