Instituutin Globaali turvallisuus -tutkimusohjelmassa työskentelevä Vihma on kirjoittanut uusimman FIIA Briefing Paperin, jossa hän muun muassa toteaa, että Pariisin ilmastokokouksen (COP-21) tulosten tulkinta vaikuttaa eri maiden mahdollisuuksiin edistää omaa ilmastopolitiikkaansa.

– Erityisen tärkeää se on Euroopan unionille, joka päivittää vuoden 2020 jälkeiset tavoitteensa Pariisin tulosten valossa. Kokouksen yleinen tulkinta vaikuttaa myös YK:n ilmastosopimuksen alaisen neuvottelujärjestelmän uskottavuuteen.

Sidosryhmillä omat lehmät ojissaan

Monet sidosryhmät ovat asettaneet Pariisin kokoukselle kunnianhimoisia tavoitteita. Esimerkiksi jotkut yritys- ja teollisuusjärjestöt toivovat kokouksen saavan aikaan maailmanlaajuiset hiilimarkkinat.

Vihman mukaan tämän tarkoituksena on osoittaa jälkikäteen Pariisin kokoustulos pettymykseksi, ja näin vähentää maiden paineita kunnianhimoisempaan ilmastopolitiikkaan.

Muutamat ympäristöjärjestöt ja muut ”edistykselliset” toimijat pyrkivät puolestaan luomaan poliittista painetta ja korostavat odotuksissaan välittömiä päästövähennyksiä, jotta ilmaston lämpeneminen voidaan rajoittaa korkeintaan kahteen asteeseen.

YK-vetoinen sopimusjärjestelmä puntariin?

Pariisin kokoukselle asetettujen erittäin kunnianhimoisien tavoitteiden taustalla on hyvin erilaisia näkemyksiä tavoitellusta ilmastopolitiikasta. Vihman mukaan se osoittaa, että tulosten arvioiminen ei ole poliittisesti yksinkertaista.

– Kansainvälisen ilmastosopimuksen tärkeimmät tehtävät liittyvät maiden toimien läpinäkyvyyteen, vertailtavuuteen sekä ajoitukseen. Niistä sopiminen vaatii kompromisseja ilmastoneuvotteluiden vaikeissa ikuisuusteemoissa: kehitysmaiden ja teollisuusmaiden velvoitteiden tulkinnassa sekä ilmastorahoituksessa köyhimmille maille.

Mikäli Pariisin kokous kompastuu päätöksenteko-ongelmiin, Vihman mielestä on perusteltua pohtia vaihtoehtoja YK-vetoiselle sopimusjärjestelmälle. Mutta mikäli sopimustulos koetaan laihaksi suurvaltojen intressien eroavaisuuksien vuoksi, ei neuvotteluhuoneen vaihto tai sopimusosapuolien vähentäminen tuo ratkaisua.

Briefing Paper 184 (2015): Paris Stress Test: Can the UN climate talks deliver?

Kuva: Olli Häkämies