Sähköverkkoinvestoinnit parantavat sähkönjakelun säänkestävyyttä.

Sähköverkkoihin investoidaan vuosi vuodelta enemmän rahaa. Tähän ohjaa sähkömarkkinalain vaatimukset. Mitä rahalla sitten saadaan? Sähkökatkokset vähenevät ja toimitusvarmuus paranee. Käytännössä investoinnit näkyvät keskijännite- ja pienjänniteverkkojen maakaapelointiasteen nousuna.

Sähköverkkoyhtiöiden toimintaa valvova Energiavirasto on tutkinut tarkasti verkkoyhtiöiden laatimat kehittämissuunnitelmat. Tämän perusteella keskijänniteverkkojen maakaapelointiaste nousee lähivuosina 54 prosenttiin. Vastaavasti pienjänniteverkoista on maan alle upotettu 65 prosenttia lähivuosien aikana.

Energiaviraston raportti "Sähköverkkotoiminnan kehitys, sähköverkon toimitusvarmuus ja valvonnan vaikuttavuus 2018" kertoo tämän ja paljon muutakin. Raportissaan Energiavirasto tarkastelee sähköverkkoliiketoimintaa kolmannen valvontakauden ajalta vuosina 2012–2015 sekä neljännen valvontajakson alusta vuosien 2016 ja 2017 osalta.

Teknisiä ja taloudellisia haasteita

Energiaviraston arvion mukaan verkkoyhtiöiden taloudelliset toimintaedellytykset ovat säilyneet keskimäärin hyvinä, vaikka yhtiöt ovatkin kohdanneet sekä teknisiä että taloudellisia haasteita viimeisten vuosien aikana.

Vuonna 2017 verkkoyhtiöiden liikevoittoprosentti oli keskimäärin 24 prosenttia. Energiaviraston mielestä suurimmalla osalla yhtiöistä liikevoiton suhde liikevaihtoon on hyvä tai erinomainen, vaikka muutama yhtiö onkin tappiollinen.

— Toimialan pääomavaltaisuus pitää kuitenkin ottaa huomioon, kun tulosta vertaillaan muiden toimialojen liikevoittoprosentteihin, Energiaviraston raportti huomauttaa.

Verkkotoiminnan kohtuullisen tuoton perustana oleva riskitön korkotaso laski aikaisempaa alemmaksi vuosina 2012–2015. Samalla myös kohtuullisen tuoton määrä supistui. Yhtiöiden liikevaihdot ja liikevoitot kääntyivät kuitenkin kasvuun vuosina 2017 ja 2018. Samalla yhtiöiden kyky kattaa investointikuluja parantui.

Verkkoyhtiöiden yhteenlaskettu liikevoitto oli 561 miljoona euroa vuonna 2017. Tämä on vajaat 68 prosenttia enemmän kuin vuonna 2013. Samalla yhtiöiden yhteenlasketut investoinnit nousivat 1,17 miljardiin euroon ja operatiivisiin kuluihinkin paloi euroja 418 miljoonaa euroa. Operatiivisissa kuluissa tosin ei ole tapahtunut juuri mitään muutoksia viimeisten vuosien aikana, vaan kulut ovat vakiintuneet 400 miljoonan euron tuntumaan. Investoinnit sen sijaan ovat kasvaneet: vuonna 2017 verkkoihin investoitiin 67 prosenttia enemmän kuin vuonna 2013.

Jakeluverkkoyhtiöiden liikevaihdon ja liikevoiton kehitys vuosina 2005–2017. Lähde: Energiavirasto.

Investointien vaikutukset näkyvät

Sähköverkkoihin tehdyt investoinnit näkyvät toimitusvarmuuden parantumisena, mutta myös sähkökatkoksista aiheutuneiden korvausten vähentymisenä. Vuonna 2013 verkkoyhtiöt maksoivat yhteensä vajaat 23 miljoonaa euroa vakiokorvauksia asiakkailleen — vuonna 2017 enää 4,9 miljoonaa euroa.

Vakiokorvauksien lisäksi verkkoyhtiöt joutuvat korvaamaan asiakkailleen keskeytyksistä aiheutuvat taloudelliset vahingot. Ns. KAH-korvauksia on maksettava, mikäli keskeytyksen yhteydessä joku laite menee rikki tai jos pakastimessa olevat elintarvikkeet pilaantuvat.

Vakiokorvauksiin verrattuina vuotuiset KAH-korvaukset ovat moninkertaiset — monesti ne nousevat satoihin miljooniin euroihin. Esimerkiksi vuonna 2013 KAH-korvauksia maksettiin yhteensä 266 miljoonaa euroa ja vuonna 2015 lähes yhtä paljon. Vuosina 2016 ja 2017 KAH-korvaukset olivat noin sata miljoonaa euroa.

Ylijäämäisestä alijäämäiseksi

Sähkön siirtohinnoittelun kohtuullisuuden kehitystä mitataan verkkoyhtiöön muodostuneen taloudellisen alijäämän ja ylijäämän avulla. Energiavirasto laskee tämän vuosittain jokaisen verkkoyhtiön osalta. Valvontakauden lopussa kauden aikana kertyneet vuotuiset ali- ja ylijäämät lasketaan yhteen ja tasoitetaan seuraavan valvontajakson aikana. Ylijäämä tarkoittaa sitä, että hinnoittelu on ylittänyt kohtuullisuuden. Alijäämä taas tarkoittaa sitä, että enemmänkin olisi voitu asiakkaalta laskuttaa. Ylijäämä hyvitetään asiakkaalle laskemalla seuraavalla valvontajaksolla siirtohintoja.

Vuosien 2012–2015 välisenä aikana — eli kolmannella valvontajaksolla — jakeluverkkotoiminta oli keskimäärin ylijäämäistä. Enimmillään ylijäämää kertyi 144 miljoonaa euroa vuonna 2013 ja alimmillaan 14 miljoonaa euroa vuonna 2015. Tätä ennen suurin osa verkkoyhtiöistä oli alijäämäisiä ensimmäisen ja toisen valvontajakson aikana. Neljännen valvontajakson alussa vuosina 2016 ja 2017 verkkoyhtiöiden yhteenlaskettu alijäämä saavutti aikaisempaa selvästi suuremmat lukemat. Vuonna 2016 yhteenlaskettu alijäämä oli 377 miljoonaa euroa ja seuraavana vuonna 305 miljoonaa euroa. Aikaisempina vuosina verkkoyhtiöiden yhteenlaskettu alijäämä on vaihdellut sadan miljoona euron molemmin puolin.

Energiaviraston mielestä tapahtuneessa ei kuitenkaan ole mitään ihmeellistä. "Valvonta on vaikuttanut yhtiöiden hinnoitteluun ja ali- ja ylijäämien muodostumiseen jokseenkin odotetusti", kuten virasto toteaa raportissaan. Energiavirasto kuitenkin muistuttaa, että lakimuutokset vaikuttavat aina valvontamenetelmiin ja sitä kautta ali- ja ylijäämien syntymiseen. Yksi tällainen muutos oli toimitusvarmuustason kiristäminen taannoin.

Hyvät tuottomahdollisuudet?

Energiavirasto arvioi verkkoyhtiöiden toimintaa myös sijoitetun pääoman tuoton avulla. Sijoitetun pääoman tuotto kuvaa jakeluverkkotoiminnan tuottomahdollisuuksia. Sijoitetun pääoman osalta jakeluverkkoyhtiöiden väliset erot ovat suuria — tunnusluku vaihtelee negatiivisesta arvosta kymmenien prosenttien tuottotasoon. Raportin mukaan eroja selittävät mm. poikkeuksellisen suuret rahoituskulut tai investoinnit, jotka eivät vielä tuota mitään.

Verkkoyhtiöiden sijoitetun pääoman tuotto oli keskimäärin vajaat 12 prosenttia vuonna 2017. Tätä ennen sijoitetun pääoman tuotto vaihteli vuosittain voimakkaasti: alhaisimmillaan se oli yhdeksän prosenttia ja korkeimmillaan 15 prosenttia. Vuoden 2017 jälkeen tuottotaso on kuitenkin kääntynyt laskuun.

Energiavirasto arvioi, että tuottotaso on suurimmalla osalla yhtiöistä hyvä. Muutamalla yhtiöllä sijoitetun pääoman tuotto tosin jää alle kahden prosentin tai on peräti negatiivinen.

Verottomien reaalisten siirtohintojen kehitys vuodesta 2010 (perusvuosi). Kolme käyttäjäryhmää: kerrostalo 2000 kWh/v, pientalo 5000 kWh/v ja 18 000 kWh/v. Lähde: Energiavirasto.

Mitä tapahtui siirtohinnoille?

Energiaviraston raportin mukaan sähkön veroton siirtohinta on reaalisesti noussut noin 30 prosenttia viimeisten yhdeksän vuoden aikana. Verolliset siirtohinnat taas ovat nousseet samana ajankohtana noin 50 prosenttia. Ero johtuu siitä, että verojen osuus siirtohinnoissa on merkittävä ja että veroja on korotettu reippaasti useamman kerran. Energiaverojen korotus näkyy erityisen voimakkaana siirtohinnoissa vuosien 2014 ja 2015 alussa.

Energiaviraston raportti muistuttaa, että yhtiökohtainen vaihtelu siirtohinnoissa on suurta. Siksi valtakunnallisten keskiarvojen tarkastelu ei aina anna oikeaa kuvaa asiasta. Esimerkiksi 5000 kilowattituntia sähköä vuosittain käyttävän pientaloasiakkaan verollinen siirtohinta tämän vuoden tammikuussa oli keskimäärin vajaat kymmenen senttiä kilowattitunnilta — alin hinta sen sijaan oli kuusi senttiä kilowattitunnilta ja ylin vajaat 15 senttiä.

Syyt hinnoittelun eroihin selittyvät yhtiöiden välisillä eroilla. Osa yhtiöistä joutuu tekemään suuremmat toimitusvarmuusinvestoinnit ja osalla yhtiöistä on paljon vähemmän asiakkaita johtokilometriä kohti. Sitä paitsi korkeampi siirtohinta ei aina edes johda hyvään kannattavuuteen.

— Erityisesti harvaan asutuilla alueilla mittavat investointivaatimukset nostavat kustannuksia, Energiavirasto toteaa raportissaan.

Energiaviraston raportin voi kokonaisuudessaan ladata täältä.

teksti Petri Sallinen / kuva Lehtikuva Oyj

FAKTA

— Suomalaiset sähköverkot muodostuvat valtakunnan kattavasta siirtoverkosta ja alueellisista jakeluverkoista. Siirtoverkoista vastaa kantaverkkoyhtiö Fingrid Oyj ja jakeluverkoista noin 80 alueellisesti toimivaa sähköverkkoyhtiötä.

— Siirtoverkkojen pituus Suomessa on 23 000 kilometriä. Jakeluverkkoja on yhteensä 390 000 kilometriä.

— Siirtoverkoissa jakelujännite on 110 kilovolttia, 220 kilovolttia tai 400 kilovolttia. Jakeluverkoissa jännite on yleensä 20 kilovolttia tai 400 volttia.