Lähes kolme miljoonaa suomalaista asuu kaukolämmitetyissä taloissa. Vuodesta toiseen kaukolämmitys on uudisrakennuksissa selvästi suosituin lämmitysmuoto — tämän kertovat lahjomattomasti rakennuslupatilastot. Kaukolämmitys onkin kaikessa hiljaisuudessa betonoinut itsensä tanakasti suomalaisten arkeen — jopa niin arkisesti, että moni ei sitä huomaa. Kaikki kansalaiset eivät edes tiedä asuvansa kaukolämmitetyssä talossa.

Tukevista perustuksista on apua, kun kaukolämmitys on kohtaamassa historiansa suurimman muutoksen. Perinteisten energiaraaka-aineiden käyttö hiipuu kiristyvän ilmastopolitiikan syleilyssä. Samalla asiakkaat aktivoituvat haluamaan kaikenlaista uutta. Lisäksi kilpailevat lämmitysmuodot nakertavat kivitalon nurkkaa. Jopa suomalaisten insinöörien ylpeys — sähkön ja lämmön yhteistuotanto — on ajautunut vaikeuksiin.

Mukautumiskyky on kuitenkin kaukolämmitysjärjestelmän ylivertainen vahvuus. Lämpöä välittäviin verkkoihin voidaan syöttää millä tahansa tavalla tuotettua energiaa. Kun aikaisemmin lämpöä tahkottiin polttamalla fossiilisia polttoaineita, tehdään sitä tulevaisuudessa lukuisilla uusilla tavoilla: suurilla lämpöpumpuilla, geotermisellä lämmöllä, tuulisähköllä ja jopa pienillä ydinreaktoreilla.

Kaukolämpöalalle muutospaineita aiheuttavat kestävän kehityksen vaatimukset, asiakkaiden odotusten muuttuminen, teknologinen vallankumous sekä markkinoilla ja kaukolämmön kysynnässä tapahtuvat muutokset. Kaukolämpöalan kansallinen strategia 2030 kurkottaa kymmenen vuoden päähän ja piirtää uutta kuvaa kaukolämpöjärjestelmästä.

Seuraavat kymmenen vuotta ovatkin kriittisiä vuosia. Euroopan unionin ilmastopolitiikka terävöityy juuri tässä todellisuudessa. Hiilidioksidipäästöjä on supistettava hartiavoimin: kaikki keinot on otettava käyttöön eikä kukaan selviä reissusta vapaamatkustajana.

Unionin ilmastopolitiikan terävöityminen heijastuu myös suomalaiseen politiikkaan. Suomen pitäisi olla hiilineutraali vuoteen 2035 mennessä. Välipaloina kivihiilen energiakäyttö hätistellään markkinoilta ja turpeenkin energiakäyttö halutaan lopettaa. Kaukolämmön tuottajilla on vielä tehtävää: vasta noin puolet Suomessa tuotetusta kaukolämmöstä on päästötöntä.

Miten käy polttamisen?

Kaukolämpöjärjestelmä ja yhteiskunta kehittyvät tiukassa vuorovaikutuksessa. Strategian mukaan kaukolämmitys on ilmastoneutraalin yhteiskunnan keskeisin tekijä: mahdollistaja ja ratkaisija. Kaukolämmityksen osalta ilmastoneutraalius taas tarkoittaa sitä, että kaukolämmön tuotanto ei aiheuta hiilidioksidipäästöjä — tai jos aiheuttaa, niin vastaava määrä päästöjä sitoutuu uuden biomassan kasvuun.

Seuraavien kymmenen vuoden aikana on odotettavissa hervoton teknologiamuutos. Kun päästöjä aiheuttavien energiaraaka-aineiden polttaminen vähenee, voi kansakunnan suhtautuminen ylipäätään polttamiseen muuttua nykyisestä. Ainakin ylimenokaudella puun ja biomassojen polttaminen lisääntyy. Niillä korvataan fossiilisten polttoaineiden käyttöä. Samalla saadaan lisäaikaa, jotta kaupallistumisen kynnyksellä odottavat täysin uuden tuotantomenetelmät saadaan markkinoille. Parhaimmillaan uudet tekniikat voivat syrjäyttää kaikenlaisen polttamisen.

Tulevaisuudessa kaukolämmitysjärjestelmä liimautuu entistä tiiviimmin kiertotalouden kylkeen. Tämä ei ole kaukolämpötoimialalle mitään uutta. Itse asiassa koko kaukolämpöjärjestelmä on aikanaan syntynyt sähköntuotannossa syntyvien jätteiden hyötykäytön ympärille. Sähkötuottajille voimalaitosten lämpimät lauhdevedet olivat jätettä — kaukolämpöyhtiöille arvokasta energiaraaka-ainetta.

Myös toimialojen yhdentyminen — sektori-integraatio — etenee. Teollisuuden jätelämmöt, metsäteollisuuden sivutuotteet ja puunjalostusteollisuuden roskat muuntuvat kaukolämmöksi yhä useammalla alueella. Lisäksi halvalla tuulisähköllä ja aurinkoenergialla tuotetaan lämpöä, jota voidaan varastoida lämpöakkuihin sydäntalven kylmiä hetkiä varten. Kaupunkien ja yhdyskuntien lämpimistä jätevesistäkin saadaan irti nykyistä enemmän energiaa.

Yksi kaukolämpöjärjestelmän vahvuus on tekniikan ja menetelmien skaalautuvuus. Se mikä toimii suurissa kaupungeissa, toimii yleensä myös pienissä taajamissa — koolla ei ole siis väliä. Samaan järjestelmään voidaan liittää myös monia erilaisia tuotanto-, varastointi ja talteenottoratkaisuita.

Kilpailu pitää ketteränä

Energiapalveluita käyttävien kansalaisten ja yritysten tietoisuus energia-asioista kasvaa ja jalostuu, kun ilmastonmuutoksen torjunta lyö itsensä läpi kaikilla yhteiskunnan osa-alueilla. Samalla kaukolämpöyrityksen ja sen asiakkaiden välinen suhde muuttuu. Kaukolämpöyritys ei ole enää teknispainotteinen taustalla vaikuttavan infrastruktuurin hoitaja — talonmies, jota tarvitaan vain silloin, kun lämmityksessä on ongelmia.

Kaukolämmityksestä ja kaukojäähdytyksestä muotoutuu kokonaisvaltainen palvelu, joka ottaa huomioon asiakkaiden yksilölliset ja muuttuvat tarpeet. Parhaimmillaan asiakas saa yhdeltä luukulta vaivattomasti kaiken, mikä liittyy lämmitykseen ja jäähdytykseen.

Toiminnan ytimessä ovat ilmastoneutraalisuus, asiakaskeskeisyys, tehokkuus ja palveluiden hintakilpailukyky. Näin kaukolämpöstrategia muotoilee asian. Viestintä asiakkaiden ja ympäröivän maailmana kanssa korostuu. Tämä lisää asiakkaiden tietoa ja ymmärrystä kaukolämmityksestä ja sen yhteiskunnallisesta merkityksestä.

Kaukolämmitys on ympäristöystävällisen kiertotalouden mahdollistaja — toimialan on kuitenkin itse osattava sanoa tämä rinta rottingilla julkisissa keskusteluissa. Asioita on osattava ja haluttava nostaa julkiseen keskusteluun, koska keskustelu lisää asiakkaiden ja päättäjien tietoja kaukolämmityksen ominaisuuksista ja mahdollisuuksista — korjaa jopa virheellisiä mielikuvia.

Kilpailu uusien lämmitysmuotojen kanssa pitää valppaana ja ketteränä. Kilpailu kannustaa myös kehittämään kaukolämpötuotetta ja uusia palveluita.

KAINALOSSA

Asiakkaiden ykkösvalinta

Tavoitteena on "positiivinen ja vahva brändi" — ei enempää tai vähempää. Ominaista brändille on ilmastoneutraalisuus, asiakaskeskeisyys, tehokkuus ja hyvä hintakilpailukyky. Siksi tällainen tuote on myös asiakkaiden ykkösvalinta. Näin kuvailee "Kaukolämpöalan kansallinen strategia 2030" sitä, miltä kaukolämmitys näyttää kymmenen vuoden kuluttua.

Kaukolämpöalalla on tähän kaikki mahdollisuudet — kädessä on pelkkiä valttikortteja ja ässiä. Kyse on ennen kaikkea siitä, miten peritekninen insinööritoimiala onnistuu irtautumaan menneisyydessä opituista tavoistaan. Enää kyse ei ole pelkästään "paine- ja lämpötilaerojen välittämisestä putkiverkostossa".

Vahva brändi syntyy tiiviissä vuorovaikutuksessa toimialan yritysten, asiakkaiden ja ympäröivän yhteiskunnan kanssa. "Olemme asiakaskeskeisten ja kokonaisvaltaisten energiapalveluiden ja -ratkaisuiden tuottajia", kuten kaukolämpöstrategia tulevaisuuden roolinsa määrittelee.

Tässä työssä tarvitaan runsaasti ymmärrettävää viestintää ja vuorovaikutusta kaikkien kanssa. Lisäksi viestinnän olisi oltava "avointa, luotettavaa ja positiivista". Tällä tavalla insinöörit oppivat myös ymmärtämään asiakkaidensa tarpeita. Tämän seurauksena päästään itse työhön: "rakentamaan etupainotteista asiakastyötä".

Mitä tämä tarkoittaa kaukolämpöyrityksen kannalta? Ainakin aktiiviseen asiakastyöhön ja viestintään olisi osoitettava riittävät resurssit. Olisi myös keksittävä keinot, joilla asiakkaiden tarpeet tunnistetaan. Yksi tapa on mitata säännöllisesti asiakastyytyväisyyttä. Henkseleitäkin voitaisiin paukutella ahkerammin julkisuudessa aina, kun siihen on syytä. Tämä nostaa kaukolämpöalan vahvuuksia ja saavutuksia julkiseen keskusteluun.

Kaukolämpöalan uuteen strategiaan voit tutustua tarkemmin täällä.

teksti Petri Sallinen / kuvat Scanstockphoto