— Euroopan unionin sähkömarkkinoilla vallitsee pikemminkin kaaos kuin hallittu yhdentymiskehitys, professori Sanna Syri Aalto-yliopistosta toteaa.

Aalto-yliopiston professori Sanna Syri suomii suorin sanoin suomalaista energiapolitiikkaa. Erityisesti yhdistetyn sähkön ja lämmön tuotannon (CHP) asema huolettaa.

— Nyt on hyvä muistaa, että tammikuussa sähkön huippukysynnän aikana sähkö ja lämmön yhteistuotanto oli Suomessa suurin yksittäinen tuotantomuoto. Huolta sähkön riittävyydestä lisää myös lauhdesähkön tuotantokapasiteetin supistuminen viime vuonna 900 megawatilla.

Yhdistetyn sähkön ja lämmön tuotannon kompastuskivinä Syri pitää sähkön alhaista hintaa ja verotuksen kiristämistä. Tällaisessa tilanteessa on vaikea käsittää Juha Sipilän hallituksen päätöstä supistaa yhdistetyssä tuotannossa käytettyjen energiapolttoaineiden verohelpotuksia. Syri ei muutoinkaan ymmärrä CHP-tuotannon asemaa ja kilpailukykyä heikentäviä toimia. Häntä ei lohduta se, että CHP-tuotannon arvioidaan kasvavan 170 megawatilla tänä ja ensi vuonna.

— Suuri kuva on toisenlainen. CHP-laitoksia ei juuri enää Suomessa suunnitella yhdyskuntien käyttöön. Samalla vanhoja suurvoimalaitoksia aiotaan sulkea.

Suomalaisten kivihiiliallergia kummastuttaa Syriä, koska kivihiilen käyttö on kuitenkin Suomessa varsin vähäistä.

— Kivihiilen tuonnin merkitys kauppataseelle on mitätön liikennepolttonesteisiin ja lämmitysöljyyn verrattuna. Näillä näkymin kivihiiltä käytetään vain yhdistetyssä energiantuotannossa, joka on tehokkain tapa hyödyntää kivihiiltä.

Syri muistuttaa, että kivihiilen käyttö Suomessa on vain pari pari prosenttia Saksan kivihiilten käytöstä. Lisäksi Keski-Euroopassa CHP-laitosten rakentamista suositaan ja jopa tuetaan taloudellisesti.

Tämän vuoden aikana valmistuvan energia- ja ilmastopoliittisen strategian odotetaan vahvistavan suomalaisen sähköjärjestelmän perusteita. Sitä tukeva uusiutuvan energian työryhmän raportti valmistuu keväällä.

— Virkamiehet kyllä tiedostavat ongelmat, mutta poliitikot päättävät, Syri huomauttaa.

Aalto-yliopiston energiatekniikan ja energiatalouden professori myös tietää keinot, joilla sähkömarkkinoiden sumppu voitaisiin purkaa.

— Tuotantokohtaiset tuet — myös uusiutuvan energian tuet — olisi poistettava. Samalla tilalle olisi saatava toimiva päästökauppaohjaus, mutta tämä vaatii EU-tason toimenpiteitä.

Eurooppalainen ongelma

Koko läntisen Euroopan sähköntuotanto on Syrin mielestä huolestuttavassa tilassa.

— Kaikilla mailla on sama ongelma. Tuuli- ja aurinkosähkön tuotantokapasiteetin moninkertaistuminen on tuonut mukanaan yllätyksiä, joita kymmenen vuotta sitten ei osattu ennakoida. Mittavia tukia saavat yhtiöt pelaavat sähköpeliä aivan eri sarjassa kuin muut. Tuetun tuotannon kanssa on mahdoton kilpailla. Lisäksi sähkön kysynnän väheneminen voimistaa ilmiötä ja EU:n päästökaupan hampaattomuus vaikeuttaa markkinaehtoista päästöjen vähentämistä.

Selitys Suomen tuulivoiman kapasiteetin nelinkertaistumiselle 2010-luvulla on sama kuin muissakin maissa.

— Tuulivoiman rakentaminen on kannattavaa ainoastaan syöttötariffin vuoksi ja alhaisen sähkön hinnan vuoksi syöttötariffista aiheutuvat kustannukset yhteiskunnalle ovat etukäteisarvioita suuremmat, Syri toteaa.

Syrin mielestä EU:n sähkömarkkinoilla vallitsee pikemminkin kaaos kuin hallittu yhdentymiskehitys.

— Nyt EU-maat ovat ryhtyneet rakentamaan kansallisista lähtökohdista erilaisia kapasiteettijärjestelmiä, joiden avulla sähköä tuottavia voimalaitoksia yritetään pitää käynnissä. Kun tukimekanismit vaihtuvat jokaisen rajan ylityksen jälkeen, ei Euroopan yhdentyvistä sähkömarkkinoista kannata enää puhua. Ei siis ole ihme, jos unionilla ei ole edellytyksiä neuvotella yhteisestä energiapolitiikasta.

Euroopan unionilla on sentään aikeita tiivistää yhteistyötä energiapolitiikassa.

— Energiaturvallisuus on jo agendalla. Siihen on kuitenkin vielä pitkä matka, että unionilla olisi yhteinen ääni energiapolitiikassa — varsinkin, kun Saksa sooloilee.

teksti ja kuva: Markku Niskanen

Sanna  Syrin laajempi haastattelu on luettavissa painetusta Energiauutiset-lehdestä 2/2016.