Työ- ja elinkeinoministeri Olli Rehn ehdotti 2.11.2016 Helsingin Sanomien haastattelussa kivihiilen käytön kieltämistä energiantuotannossa lain voimalla.

Kivihiilen käytöstä luopuminen energiantuotannossa vuoteen 2030 mennessä ei ole yllättävä energiapoliittinen uutinen — asia on kirjattu selväsanaisesti Juha Sipilän hallituksen ohjelmaan. Kivihiilen tappotalkoot nousi kuitenkin uudessa valossa julkisuuteen hallituksen energia- ja ilmastopoliittisen strategian valmistelun yhteydessä, kun työ- ja elinkeinoministeri Olli Rehn innostui Helsingin Sanomien haastattelussa vauhdittamaan kivihiilen alasajoa kieltolain avulla.

Ministeri Rehn vertaa kivihiilen käytön kieltävää lainsäädäntöä naisten äänioikeuden mahdollistavaan lainsäädäntöön. Vertaus on aiheuttanut hernekeittotölkkien jumiutumista energia-alan asiantuntijoiden sieraimiin.

— Kieltolakiehdotus on pelkkää poliittisten irtopisteiden metsästämistä, toteaa pitkään energia-alalla työskennellyt asiantuntija.

— Kivihiilen käyttö energiantuotannossa loppuu muutenkin vuoteen 2030 mennessä — joko markkinaehtoisesti päästökaupan ohjastamana tai verotuksen avulla. Ei tähän erityistä kieltolakia tarvita. Siitä ei ole mitään hyötyä.

Suomessa ei ole koskaan aikaisemmin kielletty jonkin energiamuodon käyttöä lainsäädännön avulla. Energiateollisuus ry:n toimitusjohtaja Jukka Leskelä ennustaa kieltolain tuovan mukanaan vain pelkkiä haittoja.

— Kivihiilen käyttö on vähentynyt energiantuotannossa murto-osaan aikaisemmasta jo nykyistenkin ohjauskeinojen avulla. Kukaan ei enää investoi kivihiililaitoksiin, Leskelä huomauttaa.

Kivihiilen käytön kieltäminen lakien voimalla voi olla puuttumista perustuslailliseen omaisuuden suojaan. Kiellon seurauksena valtio saattaa joutua maksamaan korvauksia voimayhtiöille. Leskelän mielestä hallitus toimii nyt holtittomasti eikä näytä ymmärtävän sitä, miten energiamarkkinat toimivat.

— Tämäntapaiset linjaukset vaarantavat koko teollisen investointiympäristön. Lisäksi kieltolaeilla on arvaamattomia vaikutuksia. Pelkkien juridisten vaikutusten selvittämien ei riitä.

Vajaa viidennes kaukolämmöstä kivihiilellä

Viime vuonna 19 prosenttia Suomessa käytetystä kaukolämmöstä tuotettiin kivihiilen avulla. Sähkön tuotannossa kivihiilen osuus oli kahdeksan prosenttia. Monipolttolaitoksille kivihiilen käytön lopettaminen ei ole ongelma, koska monipolttolaitoksessa voidaan polttaa kaikenlaisia kiinteitä polttoaineita — tosin tuotetun energian hinta voi olla kalliimpi.

Vanhemmat kivihiiltä käyttävät voimalaitokset eivät kuitenkaan taivu muunlaisen kiinteän polttoaineen käyttöön. Tällaisia laitoksia on esimerkiksi Helsingissä ja Espoossa. Helsingissä kivihiiltä polttaa Salmisaaren voimalaitos ja Espoossa Suomenojan lämpölaitos. Näissä kohteissa kivihiilen käytön kieltäminen edellyttää uusien korvaavien voimalaitosten rakentamista — tosin vuonna 2030 laitokset ovat jo muutenkin eläkeikäisiä. Muissa kivihiiltä energiantuotannossa käyttävissä kaupungeissa korvausinvestoinneista on jo päätetty tai uusien monipolttoainelaitosten rakentaminen on jo aloitettu.

Helsingissä poliittinen paine vähentää fossiilisten polttoaineiden käyttöä sähkön ja kaukolämmön tuotannossa on jo pitkään ollut kova. Kaupungin omistama energiayhtiö on viime vuosien aikana tehnyt lukuisia kartoituksia korvaavista energiamuodoista, joten pääkaupungissakin juna on jo lähdössä.

Sähköä kivihiilen voimalla tuottaa enää Meri-Porin hiililauhdelaitos. Lisäksi kriisiaikoja varten on paketoitu joitakin kivihiiltä käyttäviä lauhdelaitoksia.

KOMMENTTI

Ilmastopolitiikan paha poika?

Energiantuotannossa käytetty kivihiili on helppo nimetä suomalaisen ilmastopolitiikan pahaksi pojaksi. Sen niskavilloihin on helppo tarttua myös poliittisesti. Energiayhtiö tai voimayhtiö ovat kansalaisten kannalta kaukaisia instituutioita — niiden kohtalot eivät kosketa samalla tavalla kuin autotallissa nuokkuvan fossiilista bensiiniä ryystävän henkilöauton kohtalo.

Kivihiilen käytön kieltäminen erityisesti lain voimalla tuottaa runsaasti poliittisia irtopisteitä — sen verran rankka keino kieltolaki on. Moni ehkä kiljuu jo riemusta, kun voimayhtiöitä ryhdytään kyykyttämään ja mikäli energian hinta poliittisen ohjauksen jälkimainingeissa nousee, niin sekin on helppo tuikata energiayhtiöiden piikkiin.

Keisarin uudet vaatteet saattavat paljastua kuitenkin halpahallista hankituiksi kalsareiksi, kunhan kivihiilipöly hälvenee. Päästökauppa, kiristyvä ilmastopolitiikka, verotus ja energiateknologian kehittyminen ehtivät hoitaa kivihiilen markkinaehtoisesti päiviltä ennen kuin hyttysten ampumista varten hankittu poliittinen tykki on latingissa.

Kivihiili on muuten päästökaupan piirissä, kuten muutkin energiantuotannossa käytetyt fossiiliset polttoaineet, mutta tämähän ei ole enää uutinen. Päästökaupan ulkopuolisella ns. taakanjakosektorilla sen sijaan lojuu vielä tonnitolkulla kivoja hiilidioksidipäästöjen lähteitä, joiden tyrmääminen odottaa sankariaan. Niihin tarttuminen ei ole kuitenkaan yhtä helppoa kuin kivihiilen raiveliin tarttuminen — miltä esimerkiksi kuulostaisi fossiilisten lämmityspolttonesteiden käytön kieltäminen tai fossiilisten liikennepolttonesteiden kieltäminen.

Kuva: Scanstockphoto