Viron Narvassa poltetaan vuosittain suuret määrät palavaa kiveä. Samaan aikaan Suomessa kiirehditaan kivhiilikieltoa.

Energiateollisuus ry:n tuotantovaliokunta kävi maaliskuussa tutustumassa Viron energiapolitiikkaan. Opimme, että Viro on lähes energiaomavarainen ja turverikas maa, jossa on runsaasti ainutlaatuista energiaa — öljyliusketta eli palavaa kiveä. Ja palavasta kivestä onkin moneksi.

Siitä voi uuttaa öljyä. Narva uusin pyrolyysilaitos tuottaa 280 tuhatta tonnia vuodessa, ja Viron öljyntuotanto kokonaisuudessaan vastaa likimain maan öljykulutusta eli 1 000 000 tonnia vuodessa.

Palavaa kiveä voi myös polttaa sähköksi. Uusin, vuonna 2015 käyttöön otettu voimalaitos tuottaa palavasta kivestä ja biomassasta sähköä 300 megawatin teholla. Narvan lauhdelaitosten tuotantokapasiteetti on yhteensä noin 2 000 megawattia.

Matkapäivät olivat kauniita talvipäiviä Suomenlahden molemmin puolin. Narvankin voimalat tuottivat sähköä yli 1000 megawatin teholla, ja Virosta virtasi sähköä Suomeen Estlinkejä pitkin.

Viro ei ole Euroopan tai maailman ainoa maa, jossa palaa palava kivi, ruskohiili tai kivihiili. Euroopan suuripäästöisimmän voimalan tittelin sai vuonna 2014 Bełchatówin voimala Puolassa. Sen päästöt olivat vuodessa 37,18 miljoonaa tonnia hiilidioksidia. Sijat 2–5 menivät tuolloin Saksaan, Narva sijoittui päästövertailussa sijalle 15.

Vertailun kakkonen 33,28 miljoonalla tonnillaan Saksan Neurathin voimala otti vuonna 2012 käyttöön kaksi uutta 1 060 megawatin hiililauhdelaitosta. Investointia on arvosteltu muun muassa siitä, ettei sähköntuotannossa syntyvää lämpöä hyödynnetä lämmityksessä. Vertailun vuoksi: Suomen koko päästökauppasektorin yhteispäästömäärä vuonna 2017 oli 25,1 miljoonaa tonnia hiilidioksidia.

Hyviäkin uutisia on. Päästöjen aiheuttamisen hinta on noussut ja on korkeimmalla tasollaan viiteen vuoteen. Päästöt EU:ssa alenevat, joskin liian hitaasti. Päästöjen kääntäminen EU:n alueella laskuun ei tapahdu suomalaisella esimerkillä, vaan määrätietoisella EU-politiikalla.

Suomessa kivihiili siirtyy marginaalin ilman lainsäädännöllä kiirehtimistä nopeammin kuin ruskohiilirikkailla alueilla ehditään edes kuiskata ”decommissioning”, jos Euroopan Unioni ei saa ilmastopolitiikkaansa lisää ryhtiä.

Petteri Haveri
Kirjoittaja on Energiateollisuus ry:n asiantuntija