EU-maat ja EU-komissio ovat viimein havahtuneet päästökaupan ongelmiin — jotain tarttis tehdä ja nopeasti. Päästökauppa ei ohjaa enää investointeja, sen rinnalle on pystytetty kalliita uusiutuvan energian tukijärjestelmiä ja kivihiilen kaltaisten päästöjä aiheuttavien polttoaineiden käyttö on yhä kannattavaa. Markkinoilla on liikaa päästöoikeuksia, jolloin niiden hinta on romahtanut. Siksi päästöoikeusmarkkinoilta päätettiin siirtää syrjään väliaikaisesti 900 miljoonaa päästöoikeutta. Tällä tavalla päättäjät järjestivät itselleen aikaa pohtia pysyvämpiä keinoja päästökaupan ongelmien ratkaisemiseksi.

Markkinoilta sivuun siirretyistä päästöoikeuksista on tarkoitus muodostaa ns. vakausvaranto. Vakausvaranto on varasto, josta päästöoikeuksia voidaan laskea markkinoille, jos niiden määrä laskee alle tietyn rajan. Vastaavasti päästöoikeuksia voidaan imuroida markkinoilta varastoon, jos niiden määrä nousee tietyn rajan yli. Syrjään siirrettyjä päästöoikeuksia ei kuitenkaan mitätöidä.

Vakausvarannon toimintaa ei ohjata poliittisilla päätöksillä. Vakausvarannon toiminta perustuu puhtaasti päästökaupassa liikkuvien päästöoikeuksien määrään — vakausvarannon käyttöä ohjaa siis matemaattinen malli. Vakausvaranto, eli päästöoikeusvarasto ja sen taustalla oleva matemaattinen malli muodostavat yhdessä päästökaupan vakausmekanismin.

EU-komission esityksen mukaan vakausmekanismi otettaisiin käyttöön vuonna 2021. Euroopan parlamentti on kuitenkin halukas aikaistamaan käyttöönottoa parilla vuodella. Samalla Euroopan parlamentti haluaisi siirtää kaikki 900 miljoona markkinoilta sivuun siirrettyä päästöoikeutta suoraan vakausvarantoon, eli varastoida ne.

Läntiset EU-maat ovat ilmoittaneet tukevansa vakausmekanismin käyttöönoton aikaistamista — päästökauppa olisi saatava iskukuntoon mahdollisimman nopeasti. Esimerkiksi Saksa, Ranska ja Britannia haluaisivat ottaa vakausmekanismin käyttöön jo vuonna 2017. Ympäristöneuvostossa asiaa käsitellään lähiviikkojen aikana. Ympäristöneuvoston arvioidaan myös päätyvän aikaistamaan vakausmekanismin käyttöönottoa. 

Suomalainen teollisuus vastustaa aikaistamista

Suomalainen teknologiateollisuus ja metsäteollisuus kavahtavat vakausmekanismin käyttöönoton aikaistamista. Suurten suomalaisten teollisuussähkönkäyttäjien teettämän selvityksen mukaan sähköstä maksettaisiin vakausmekanismin aikaistamisen seurauksena 4,5 miljardin euron ylimääräinen lasku vuosien 2017–2030 välisenä aikana. Myös Suomen hallitus on päätynyt vastustamaan aikataulun aikaistamista.

Teollisuuden teettämä laskelma päästökaupan kustannusvaikutuk- sista on yksisilmäinen, toteaa Energiateollisuus ry:n päästö- kauppa-asiantuntija Joona Poukka.

— Teollisuuden teettämä laskelma aikataulun aikaistamisen kustannusvaikutuksista on yksisilmäinen. Se ei ota huomioon nykyisin käytössä olevien tukien vähenemistä toimivan päästökaupan olosuhteissa tai päästöoikeuksien myynnistä saatavia tuloja, toteaa Energiateollisuus ry:n päästökauppa-asiantuntija Joona Poukka.

— Teollisuuden laskelmassa on sitä paitsi käytetty melko korkeaa ennustetta hintavaikutuksista. Laskelmissa on käytetty myös korkeampia kertoimia kuin mitä EU-komissio omissa laskelmissaan käyttää.

Kun päästökauppa toimii ja ohjaa yritykset investoimaan päästöttömiin energiantuotantomuotoihin, ei uusiutuvan energian käyttöä tarvitse tukea yhtä runsaskätisesti kuin nykyisin. Valtio saa myös tuloja päästöoikeuksien myymisestä. Poukan laskelmien mukaan valtion rahaa säästyy yhteensä noin kaksi miljardia euroa. Tällä voitaisiin helpottaa päästökaupan teollisuudelle aiheuttamia kustannuksia.

— Viime viikolla eduskunnan hyväksymä puuhakkeen energiakäyttöä koskeva päätös on hyvä esimerkki siitä, miten toimiva päästökauppa voi vaikuttaa tukijärjestelmän rahantarpeeseen. Sähköntuotannossa käytettävälle puuhakkeelle maksettava tuki on sidottu päästöoikeuden hintaan. Puuhakkeelle maksettava tuki muuttuu päästöoikeuden hintakehityksen mukaan ja tietyssä tilanteessa tuki voi painua nollaan. Kun päästökauppa toimii, vähenee puuhakkeen tuen tarve ja samalla säästyy rahaa, Poukka muistuttaa.

— Tuulisähkön tuottajille maksettaviin tukiin toimivan päästökaupan vaikutus ei ole yhtä dramaattinen, mutta välillisesti se vaikuttaa myös tuulivoiman tukemisen tarpeeseen.

Teollisuuden laskelma ei kestä syväluotausta

Teollisuuden teettämässä laskelmassa 4,5 miljardin euron lisälasku sähkön käyttäjille kertyisi 16 vuoden ajalta — vuosina 2015–2030. Vuositasolle muutettuna vaikutus olisi keskimäärin 280 miljoonaa euroa. Jos vaikutusten oletetaan koskevan kaikkia sähkönkäyttäjiä, nousisi sähkön hinta muutamalla prosentilla.

Kuinka paljon tästä potista jäisi teollisuuden maksettavaksi ja kuinka paljon Suomen kansantalouden kannalta tärkeän vientiteollisuuden maksettavaksi?

— Teollisuus käyttää Suomessa kulutetusta sähköstä vuosittain 47 prosenttia, joten sen osuus 4,5 miljardista olisi 2,1 miljardia. Vientiteollisuuden osuus kaikesta teollisuuden käyttämästä sähköstä taas on noin puolet, Poukka toteaa.

Teollisuuden teettämässä laskelmassa oletetaan, että päästökaupan vakausmekanismin käyttöönoton aikaistaminen nostaisi samalla tavalla jokaista Suomessa vuosittain käytetyn kilowattitunnin hintaa. Näin ei kuitenkaan tapahdu.

— Suomalainen teollisuus tuottaa itse merkittävän osan sähköstään Mankala-periaatteella. Päästöttömän Mankala-sähkön osuus teollisuuden sähkön käytöstä on vuosittain 45 prosenttia. Sen kustannuksia päästökauppa tai vakausmekanismin käyttö eivät nosta, Poukka huomauttaa.

Kun teollisuuden päästötön Mankala-sähkö otetaan huomioon laskelmissa, kutistuu teollisuuden osuus lisäkuluista 2,1 miljardista eurosta 1,2 miljardiin euroon. Vuositasolla tämä olisi noin 73 miljoonaa euroa, josta hiilivuodolle alttiiden alojen osuus on noin puolet.

— Suomella olisi siis varaa pitää huolta kilpailukyvystä kohdennetulla kompensaatiolla, Poukka pohtii.

Olkiluodossa rakenteilla oleva uusi ydinvoimalaitos on myös osittain teollisuuden hallitsemaa päästötöntä sähköntuotantoa. Sen tuottaman sähkön hintaan päästökaupan tapahtumat eivät myöskään vaikuta. Kun voimalaitos valmistuu, on teollisuuden käyttämästä sähköstä jo 62 prosenttia päästötöntä Mankala-sähköä.

— Olkiluodon valmistumisen jälkeen päästökaupasta aiheutuva teollisuuden lisäkulu on enää keskimäärin 49 miljoonaa euroa vuodessa, kun käytetään samoja oletuksia kuin teollisuuden omassa laskelmassa on käytetty, Poukka toteaa.

Kun tämä suhteutetaan esimerkiksi paperitehtaan nykysähkön kokonaishintaan (44 euroa megawattitunnilta), nousisi teollisuuden käyttämän sähkön hinta keskimäärin 2,9 prosenttia.

Poukka kuitenkin muistuttaa, että koko energiaintensiivinen teollisuus ei pääse nauttimaan päästöttömän Mankala-sähkön ihanuudesta. Suomessa on myös teollisuutta, jonka käyttämän sähkön hintaan päästökaupan vakausmekanismin aikaistaminen vaikuttaa.

— Jos päästökauppaa ei pian vahvisteta, toteutetaan päästöjen vähentäminen verovaroin, Poukka huomauttaa.

Hallitus meni halpaan?

Suomen hallitus kannattaa EU:n päästökaupan vahvistamista. Sen mukaan EU-komission ehdotus päästökaupan korjaamiseksi on tarpeellista, mutta vakausmekanismin käyttöönoton aikaistaminen ei ole. EU:n päätöksentekojärjestelmässä Suomi vastustaa aikaistamista yhdessä Puolan, Romanian ja Bulgarian kanssa.

Energiapolitiikkaa seuraavien mukaan Suomen hallitus on nielaissut teollisuuden esittämät laskelmat pureskelematta ja paniikissa. Lisäksi hallituksessa kaavaillaan teollisuudelle arviolta 100–200 miljoonan tukipakettia, mikäli päästökaupan vakausmekanismin aikaistamista koskeva päätös menee läpi Euroopan unionin päätöksentekokoneessa. Päätösten arvioidaan valmistuvan ennen kesälomia.

TAUSTAA — Kustannustehokas päästökauppa

EU:n päästökaupan idea on yksinkertainen — jos päästelet, niin myös makselet. Jos voimalaitos aiheuttaa kasvihuonekaasupäästöjä, on sen omistajan ostettava päästöoikeuksia, eli se joutuu maksamaan päästöistään. Kun päästöoikeuden hinta nousee riittävän korkeaksi, kannattaa päästöjä aiheuttava laitos sulkea ja rakentaa tilalle päästötön laitos. Päästökauppa siis ohjaa päästöjen vähentämistä markkinaehtoisesti ja teknologianeutraalisti.

Eurooppalainen päästökauppajärjestelmä ei kuitenkaan toimi niin kuin sen pitäisi toimia. Markkinoilla on liikaa päästöoikeuksia, jolloin niiden hinta on romahtanut. Päästöoikeuksien ostamisesta ei aiheudu riittävän suurta lisäkulua, joka ohjaisi tuotantoa päästöttömäksi.

Päästökaupan ja eurooppalaisten sähkönmarkkinoiden ongelmia tutkinut professori Satu Viljanen Lappeenrannan teknillisestä yliopistosta huomauttaa, että ilmaisia päästöoikeuksia jaettiin teollisuudelle aikanaan liian löysäkätisesti.

— EU:n päästökauppajärjestelmää ei alkujaan toteutettu parhaalla mahdollisella tavalla. Osa suurista hiilidioksidipäästöjen tuottajista jätettiin päästökaupan ulkopuolelle ja päästökiintiöt asetettiin turhan löysästi.

Kun päästökauppa ei toimi, voidaan kivihiilen kaltaisia päästöjä aiheuttavia polttoaineita yhä polttaa kannattavasti. Järjestelmä ei ole enää aikoihin ohjannut yrityksiä investoimaan puhtaaseen teknologiaan markkinaehtoisesti — lähes kaikki uudet voimalaitosinvestoinnit perustuvat julkisten tukien käyttöön.

Lisäksi päästökaupan rinnalle on rakennettu muita kasvihuonekaasupäästöjä hillitseviä järjestelmiä. EU:n jäsenmaissa on päädytty tukemaan taloudellisesti mm. tuulivoiman, aurinkovoiman ja biopolttoaineiden käyttöä. Tuuli- ja aurinkosähkön syöttötariffijärjestelmä on tästä esimerkki. Tukijärjestelmät kilpailevat päästökaupan kanssa ja heikentävät entisestään päästökaupan ohjausvaikutusta.

Uusiutuvan energian tukeminen on osoittautunut kuitenkin erittäin kalliiksi tavaksi vähentää kasvihuonekaasupäästöjä. Samalla julkisin varoin tuetun tuuli- ja aurinkosähkön työntyminen markkinoille on sotkenut sähkömarkkinoiden toiminnan.

Kuva: Scanstockphoto