Komissio julkaisi keskiviikkona katsauksen energiaunionin tilasta.

Komission arvion mukaan vuodelle 2020 asetetut uusiutuvan energian, energiatehokkuuden ja päästöjen vähentämistavoitteet saavutetaan, mikäli muutamat maat tsemppaavat ja ottavat loppukirin. Uusiutuvan energian osalta Suomi on jo karannut muiden edelle — Suomi saavutti vuodelle 2020 asetetun tavoitteen jo vuonna 2014. Lisäksi lämmitys- ja jäähdytysenergiasta yli 50 prosenttia on jo uusiutuvaa. Liikenteessäkin uusiutuvan energian osuus Suomessa on yli 20 prosenttia — ainoana unionin jäsenmaana.

Komission huolenaihe on kuitenkin energiaomavaraisuus. Suomi kuuluu niiden EU-maiden joukkoon, jotka edelleen tuovat merkittävän osan energiastaan Venäjältä. Suomessa primäärienergian käyttö kasvoi vuosina 2005–2014 — vuoden 2005 poikkeukselliset olot metsäteollisuudessa ja käytettävissä olleen vesivoiman runsaus tekevät mittarista kuitenkin epäedustavan.

Suomalainen kuluttaja on sähkömarkkinoilla hyvässä asemassa. Kuluttajille on tarjolla valinnanvaraa ja mahdollisuuksia: sähkönkulutusta voi seurata älymittarin avulla ja sähkön hinta Suomessa on Euroopan edullisimpia. Komissio arvioi edullisen suomalaisen sähkön hinnan johtuvan runsaasta uusiutuvan energian käytöstä ja ydinvoimasta.

Koko unionin tasolla komissio on huolissaan erityisesti uusiutuvan energian ja energiaomavaraisuuden tavoitteiden saavuttamisesta. Tanska, Puola ja Britannia ovat kasvattaneet tuontiriippuvuuttaan — maat tuovat aikaisempaa enemmän öljyä ja maakaasua. Uusiutuvan energian osalta Hollanti, Irlanti ja Britannia ovat jälkijunassa. Kasvihuonekaasupäästöt ovat päästökaupan osalta luonnollisesti asetetun rajan alapuolella, mutta Tanskan, Itävallan, Irlannin ja Belgian on kiristettävä kansallisia päästövähennystoimia. Sähkön siirtoyhteyksiin tarvitaan huomattavia lisäpanostuksia ympäri Eurooppaa — Pohjolaa lukuun ottamatta.

Energiaunionilla ei mene huonosti, mutta komissio ei voi silti vielä hengähtää. Puhtaan energian osalta suurimpia päätöksiä ei ole saatu maaliin. Sähkömarkkinauudistus, uusiutuvan energian käytössä markkinaehtoisuuden lisääminen ja alueellisen yhteistyön vahvistaminen ovat kaikki vaativia poliittisia haasteita. Toivottavasti pohjoismaisesta esimerkistä on tässä työssä apua.

Joona Turtiainen
kirjoittaja on Energiateollisuus ry:n EU-asioiden päällikkö