Näin kirjoittaa EURACTIV-julkaisussa Nikos Mantzaris, joka on politiikkaa seuraava vanhempi analyytikko ympäristöasioihin keskittyneessä vihreässä ajatushautomossa.

Mantzarisin mukaan alhaiset sähköntuotantokustannukset ja ruskohiiliteollisuuden työllistävyys ovat olleet Kreikan hallituksille tärkeämpiä asioita kuin ruskohiilen louhinnan ja sen käytön aiheuttamat tuhoisat vaikutukset ympäristöön ja ihmisten terveyteen.

Nyt ruskohiilestä on kuitenkin tulossa kilpailukyvytön, jopa puhtaasti taloudelliselta kannalta katsottuna. Tähän ovat johtaneet maailmanlaajuinen ilmastopolitiikka ja ennen kaikkea eurooppalainen ympäristölainsäädäntö. Myös uusiutuvan energian ja sähkön varastointiteknologian edistysaskeleet ovat vieneet hiilen ja ennen kaikkea ruskohiilen kannattavuudelta jalkoja alta.

Tästä huolimatta Kreikan valtiollinen energiayhtiö (PPC) ja maan hallitus haluavat, että Kreikka nojaa sähkönsaannissaan vahvasti maapallon saastuttavimpaan polttoaineeseen. Kumpikin on valmis tekemään energiayhtiön ruskohiilivaroihin sijoittaville mahdollisimman houkuttelevia tarjouksia.

Jopa Kreikan äskettäin julkistettu energiasuunnitelma vuodelle 2030 uhrattiin samalle tarkoitukselle. Ruskohiilen taloudellisen kannattavuuden ankeista näkymistä huolimatta maan hallitus esittää sen pitämistä hengissä pitkälle 2030-lukua, samalla kun uusiutuvan energian kaikkea potentiaalia ei haluta ottaa käyttöön.

Kansa maksaa

Valinta tulee kalliiksi. Jopa maltillisen päästöoikeuskustannuskehityksen mukaan Kreikan energiasuunnitelmassa esitetty 17 prosentin osuus ruskohiilelle vuonna 2030 johtaa 360 miljoonan euron vuotuisiin menoihin 12 vuoden aikana ja koko kaudelta lähemmäs 5 miljardin euron menoihin. Kuka maksaa laskun, Nikos Mantzaris kysyy?

Kreikan hallitus suunnittelee maksattavansa raskaan laskun kansalaisillaan. Maan ruskohiiliteollisuus yritti jääräpäisesti saada vapaat päästökiintiöt Euroopan päästökauppajärjestelmästä, mutta epäonnistui tavoitteessaan, joten se joutuu maksamaan hiilidioksidipäästöistään markkinahinnan mukaan.

Niinpä maan hallitus kaavailee säätävänsä kaikkea sähköä koskevan hiilidioksidiveron, joka kannettaisiin sähkölaskujen yhteydessä. Sen tarkoituksena olisi lievittää ruskohiiliteollisuuden tappioita ja kannustaa mahdollisia ruskohiilisijoittajia.

Uusiutuva energia kärsii

Toimenpide on vahvassa ristiriidassa Euroopan päästökauppajärjestelmän kanssa, jonka tarkoituksena on vähentää kasvihuonekaasupäästöjä niin, että energiayritykset joutuvat maksamaan jokaisesta ilmakehään päästämästään CO2-tonnista sen sijaan, että lähettäisivät laskun asiakkailleen.

Kreikasta on Puolan ohella tullut innokkaimpia hiilen kannattajia. Se haluaa paitsi julkista tukea hiilelle myös oikeuden hiilivoimaloille olla jatkuvana osana kapasiteettimekanismeja, eikä vain niin että hiilivoimaloita käytettäisiin ainoastaan lisäsähköä tarvittaessa.

- Tähän mennessä hiilivoiman tuki on maksanut vuodessa miltei 58 miljardia euroa EU-kansalaisille; siitä 66 prosenttia putoaa pois tuen loppuessa. Tällä hetkellä sähkömarkkinasäännöistä trilogianeuvotteluja käyvien päättäjien ei pidä näyttää vihreää valoa hiilen toiselle elinkaarelle, Mantzaris painottaa.

- Yhtiöitä, jotka pyörittävät puolalaisen Ostroleka C:n ja kreikkalaisen Ptolemaida V:n kaltaisia saastuttavia ja taloudellisesti elinkelvottomia voimalaitoksia, pitää pulittaa täysi maksu valinnoistaan.

Agios Dimitriosin voimalaitos on Kreikan suurin ruskohiilivoimala - ei kuitenkaan kaikista saastuvimmasta päästä.

Tehdäkseen ruskohiilen myynnin houkuttelevammaksi Kreikan hallitus suunnittelee lisäksi iskevänsä uusiutuvaan energiaan poistamalla veron ruskohiilen toimittajilta ja ruskohiilellä tuotettavaan sähköön kohdistuneen 2€/ MWh suuruisen veron. Niiden kummankin tuotolla on tähän mennessä edistetty uusiutuvan sähkön tuotantoa.

Kaiken kukkuraksi maan hallitus ajaa voimakkaasti vielä yhden uuden ruskohiilivoimalaitoksen (Meliti II) rakentamista sen lisäksi, että se yrittää jääräpäisesti taivutella komissiota joustamaan saadakseen lisättyä Euroopan saastuttavimpien hiilivoimaloiden joukkoon kuuluvien Kardian ja Amynteon käyntiaikoja.

Myös EU osayyllinen

Kreikan epätoivoinen vaellus taloudellisen ja ympäristöllisen tuhon partaalle ei ole Mantzarisin mielestä yksinomaan energiayhtiö PPC:n ja Kreikan hallituksen vika. Se on myös osittain tulosta EU:n monumentaalisen väärästä päätöksestä määrätä PPC:n ruskohiilivaroista myytäväksi 40 prosenttia. Mikäli muidenkin energiayhtiöiden olisi sallittu hyödyntää maan ruskohiilivarantoja, olisi se edistänyt Kreikan sähkömarkkinoiden kilpailua, Mantzaris arvioi.

Tästä herää väistämättä vastakysymys: Kuinka voi edistää kilpailua polttoaineella, joka on peruuttamattomasti kilpailukyvytön – ja puhumattakaan kestämätön?

Kreikkalaisten ei pidä maksaa PPC:n ja maan hallituksen pöyristyttävistä päätöksistä, joilla uhmattiin johdonmukaisuutta ja yritettiin säilyttää kansanterveyttä, ympäristöä ja taloutta vahingoittavaa kestämätöntä teollisuutta.

Sen sijaan EU-instituutioiden pitäisi välittömästi irrottaa PPC:n ruskohiiliomistuksiin liittyvän kuristusotteensa Kreikan energiatulevaisuudesta ja auttaa maan hallitusta kehittämään pitkän ajan energiasuunnitelma, jolla irtaudutaan ruskohiilestä 2030-luvuan alussa ja joka pohjautuu Kreikan todellisiin energiahelmiin – aurinkoon ja tuuleen, Nikos Mantzaris päättelee.

Teksti: Jukka Kortelainen/ Pääkuva: Scanstockphoto