Kissakosken kalatie juoksee puron tavoin uuden ja vanhan vesivoimalaitoksen välissä.

Suomalaisiin vesistöihin on eri aikoina rakennettu yhteensä 209 vesivoimalaitosta. Vesivoimalaitoksen pato katkaisee joen ja samalla vaelluskaloilta kulkureitin. Osa vesivoimalaitosten patorakennelmista luokitellaan täydellisiksi esteiksi, osa osittaisiksi esteiksi. Jos voimalaitospadossa on kalatie, lasketaan se tilastoissa osittaiseksi esteeksi. Tällä hetkellä vesivoimalaitoksissa on noin 40 kalatietä tai vastaavanlaista ohituskaistaa, joita pitkin vaelluskalat pääsevät voimalaitoksen padon ohi.

Vesivoimalaitosten patorakennelmien osuus kaikista vesistöesteistä on noin 15 prosenttia. Loput esteistä ovat esimerkiksi pohjapatoja tai vesien ohjaamiseen liittyviä rakenteita, joilla hallitaan vesien virtauksia tai hillitään jokien tulvimista. Suurin osa vesistöesteistä on kuitenkin ”käyttötarkoituksensa menettäneitä rakenteita”, joiden rakentamisen syyt tai alkuperäinen käyttötarkoitus ovat jo unohtuneet. Veden mahti sahojen ja myllyjen käyttövoimana on tunnettu Suomessakin pitkään — vanhimmat suomalaiset patorakennelmat ovat peräisin 1600-luvulta. Suomen vanhin sähköä tuottava vesivoimalaitos taas aloitti toimintansa Tampereella Finlaysonin tehtaan kyljessä vuonna 1891.

Vesivoimalaitosten kirjava joukko

Suomalaisista vesivoimalaitoksista 58 kappaletta on suuria voimalaitoksia. Niiden teho on enemmän kuin kymmenen megawattia. Keskikokoisia vesivoimalaitoksia on 83 kappaletta — ne ovat teholtaan yhdestä kymmeneen megawattia. Pieniä alle yhden megawatin tehoisia vesivoimalaitoksia Suomessa on 68 kappaletta.

Sähköä tuottavien suurten vesivoimalaitosten rakentaminen oli kiihkeimmillään 1950- ja 1960-luvuilla. Tuolloin vesisähkö vauhditti suomalaista sotakorvausteollisuutta ja tuotti kansantaloudellista riemua — Suomi teollistui vesisähkön voimalla. Tämän jälkeen suuria vesivoimalaitoksia ei ole juuri rakennettu. Pieniä laitoksia sen sijaan on rakennettu jonkin verran — usein vanhojen patorakennelmien yhteyteen. Suuremmissa vesivoimalaitoksissa sen sijaan on tehty tehonkorotuksia uusimalla laitoksen tekniikkaa.

Lupaehdot määrittelevät vastuut

Vesivoimalaitosten rakentaminen ja käyttäminen ovat tiukasti valvottua toimintaa Suomessa. Viranomainen on määritellyt jokaiselle vesivoimalaitokselle lupaehdot, joissa määritellään voimayhtiön vastuut ja velvoitteet. Tällä on haluttu minimoida rakentamisen ja voimalaitostoiminnan haitat ja maksimoida hyödyt. Taustalla vaikuttaa vesilaki, joka ohjaa lupaehtojen sisältöä ja viranomaisten toimintaa.

Vesivoimalaitosten lupaehtojen asettaminen on vaihdellut eri aikoina. Lupaviranomaisten ratkaisut heijastelevat yhteiskunnassa eri aikoina vallitsevia arvoja, mutta myös käytettävissä olevan tiedon määrää. Siksi toisen maailmansodan jälkeen rakennettujen vesivoimalaitosten lupaehdot voivat olla hyvin erilaisia kuin itsenäisyyden ensimmäisinä vuosikymmeninä rakennettujen vesivoimalaitosten lupaehdot. Nuorempien laitosten lupaehdot saattavat sisältää hyvinkin tarkkoja ja yksityiskohtaisia määräyksiä kalataloudellisista velvoitteista ja ympäristön hoitamiseen liittyvistä asioista. Vanhimmissa lupaehdoissa tämänkaltaisia velvoitteita ei ole välttämättä lainkaan.

Yleensä vesivoimalaitoksen lupaehdot sisältävät mm. kalataloudellisia velvoitteita, patoturvallisuusmääräyksiä, rantojenhoitovelvoitteita ja veden virtauksen ohjaamiseen liittyviä määräyksiä. Voimalaitoksen omistajan on myös pidettävä huolta siitä, että veden korkeusvaihtelut pysyvät viranomaisten määrittelemissä rajoissa — vettä on esimerkiksi käytettävä niin, että keväällä jokiuoma ei tulvi eikä kesällä kuivu. Lisäksi lupaehdoissa voidaan määrätä ohjaamaan vesiä eri vuodenaikoina vain tiettyjä reittejä pitkin.

Lupaehdot ovat aina tapauskohtaisia. Suomessa ei ole kahta samanlaista jokea tai kahta samanlaista voimalaitosta. Siksi voimalaitostoiminnan vaikutukset on arvioitava tapauskohtaisesti — siksi myös lupaehdot ja voimayhtiöiden velvoitteet ovat erilaisia.

Viranomainen voi vaatia vesivoimalaitoksen lupaehtojen päivittämistä, jos ”olosuhteissa on tapahtunut oleellisia muutoksia”. Myös Euroopan unionin vesipuitedirektiivi asettaa jäsenmaille vesienhoidollisia velvoitteita, jotka vaikuttavat voimayhtiöiden toimintaan.

Omatoimisia kalatiehankkeita

Lupaehdot määrittelevät voimayhtiön juridisen pelikentän ja vähimmäisvelvoitteet, jotka yhtiön on hoidettava omalla kustannuksellaan. Tämän lisäksi moni voimayhtiö tekee omatoimisia ympäristöinvestointeja rakentamalla esimerkiksi kalateitä tai järjestämällä vesistössä erilaisia kunnostustöitä, vaikka lupaehdot eivät niitä edellyttäisikään. Samanlaisia linjauksia sisältää myös vuonna 2012 hyväksytty kansallinen kalatiestrategia. Sen tavoitteena on vaelluskalakantojen elinvoimaisuuden vahvistaminen.

Kalatiestrategian ydinajatuksena on valtion, voimayhtiöiden ja alueellisten toimijoiden yhteistyö. Juha Sipilän hallituksen vesistöjen tilan parantamiseen tähtäävät kärkihankkeet ovat suoraa jatketta kalatiestrategialle. Kärkihankkeissa valtio tarjoaa voimayhtiöille siemenrahan, jonka lisäksi voimayhtiö ja alueelliset toimijat investoivat itse kalatiehankkeisiin. Valtion osuus rahoituksesta voi olla maksimissaan puolet.

Kalatiestrategiaa toteuttavaa kärkihanketta varten on varattu reilut seitsemän miljoona euroa. Maa- ja metsätalousministeriön mukaan vesivoimayhtiöt ovat tarttuneet täkyyn innostuneesti — kalatiehankkeita on suunnittelupöydillä enemmän kuin mihin kärkihankerahoitus riittäisi. Tällä hetkellä on valmiina tai lähes valmiina jo yli neljäkymmentä uutta kalatiesuunnitelmaa.

Myös Euroopan unionin rahoittama Freshabit-hanke vaikuttaa kalojen elinoloihin, vaikka sen tavoitteena on laaja-alaisemmin parantaa vesistöjen tilaa. Vuosina 2016–2022 toteutettavan hankkeen arvo on 20 miljoonaa euroa. Tästä Euroopan unioni maksaa 12 miljoona euroa — loput saadaan alueellisilta toimijoilta ja voimayhtiöiltä. Lisäksi maa- ja metsätalousministeriö varaa vuosittain vajaat miljoona euroa vesistöjen virtauksien parantamiseen.

Vesivoimayhtiöt istuttavat merelle ja jokiin kaloja vuosittain noin viiden miljoonan euron arvosta. Yhtiöt osallistuvat myös vaelluskaloja koskevaan tutkimustyöhön ja alueellisiin hankkeisiin, joiden tavoitteena on parantaa vesistöjen virkistyskäyttömahdollisuuksia. Energiatoimialan tavoitteena on palauttaa vaelluskalakanta usealle joelle vuoteen 2030 mennessä.

FAKTA

Vesisähkö on uusiutuvaa energiaa

Vesivoimalaitokset tuottavat vuosittain noin neljänneksen suomalaisesta sähköstä. Energiaksi muutettuna tämä on vajaat 14 terawattituntia, mikä vastaa Suomen viiden suurimman kaupungin vuotuista sähkönkäyttöä. Vesivoiman osuus uusiutuvalla energialla tuotetusta sähköstä on yli 50 prosenttia.

Vesisähköllä tasataan tuulivoimalaitosten ja aurinkovoimalaitosten voimakkaasti vaihtelevaa tuotantoa. Vesivoimalaitosten avulla voidaan paikata noin 40 prosenttia vaihtelevan sähköntuotannon jättämistä aukoista.

Kuntatalouden kannalta vesivoimayhtiöt ovat merkittäviä veronmaksajia. Vesivoimayhtiöiden vuosittain kunnille maksama kiinteistövero on yhteensä noin 40 miljoonaa euroa.

TAUSTAA

Kalojen istutuksista luontaiseen lisääntymiseen

Vuonna 2012 hyväksytty Kansallinen kalatiestrategia oli kalataloudellinen suunnanmuutos. Strategia heivasi painopisteen rakennetuissa vesissä kalojen istutuksista kalojen luontaisen lisääntymiskierron vahvistamiseen. Taustalla vaikuttivat vesienhoitosuunnitelmien kehittämistarpeet ja tiedot vaelluskalakantojen heikkenevästä tilasta.

Käytännön työssä kalateiden määrän lisääminen arvioitiin yhdeksi tärkeimmäksi asiaksi vastata haasteeseen. Muita työkalupakkiin päätyneitä välineitä ovat mm. uomien vesittäminen ja perattujen koskien kunnostaminen. Strategia kuitenkin korostaa laajan keinovalikoiman käyttöä ja tapauskohtaisia arviointeja.

Strategiaan valikoituneiden toimintalinjojen mukaan kalatiehankkeet arvioidaan vesistökohtaisesti ja ne asetetaan tärkeysjärjestykseen. Toimijoiden välistä yhteistyötä lisätään ja uusia rahoitusmalleja kehitetään. Velvoitehoito suunnataan aina kalojen luontaista elinkiertoa tukevaksi ja kalojen liikkuminen otetaan aikaisempaa paremmin huomioon vesistöjen säännöstelyssä. Strategian toimintalinjojen mukaan myös kalastusta säännöstellään tarvittaessa varsinkin kalakantojen palauttamisen alkumetreillä. Lisäksi vesistöjen ja kalakantojen tutkimusta ja seurantaa lisätään.