Metsien hiilitukijärjestelmistä väittelevä Sampo Pihlainen toteaa metsätalouden sopeuttamisen ilmastomuutoksen aikaan tuovan uudenlaista ansaintalogiikkaa metsänomistajille.

— Ilmastomuutoksen eteneminen muuttaa metsien kasvuolosuhteita. Samalla myös metsien taloudellisesti kannattavin käsittely muuttuu.

Pihlainen on tutkimuksessaan selvittänyt taloudellisesti kannattavinta tapaa hyödyntää mäntymetsiköitä. Tutkimuksessa on vertailtu metsien taloudellista hyödyntämistä nykyisissä ilmasto-oloissa ja muuttuneissa ilmasto-olosuhteissa.

— Nykyisin metsänomistaja saa tuloja myymällä puuta metsäteollisuudelle ja hakkuutähteitä energiateollisuudelle. Tulevaisuudessa kolmas keino hankkia ansioita voisi olla hiilitukijärjestelmä.

Hiilitukijärjestelmä palkitsee metsänomistajan taloudellisesti mitä enemmän hiilidioksidia sitoutuu puiden kasvuun. Metsänomistaja joutuu palauttamaan saamansa tuen, kun hiili vapautuu takaisin ilmakehään. Metsänomistajalla on kuitenkin mahdollisuus kasvattaa hiilitukiensa määrää lisäämällä elävän biomassan määrää omistamissaan metsissä. Tukia voi kasvattaa myös tuottamalla mahdollisimman paljon sahatukkeja. Sahatukeista valmistetaan ilmaston kannalta pitkäikäisempiä tuotteita kuin kuitupuusta.

— Tosin hiilitukiin panostava metsänomistaja menettää samalla puun myynnistä saatavia tuloja, Pihlainen huomauttaa.

Pihlaisen mielestä hiilitukijärjestelmä muuttaisi metsänomistajan taloudellista optimiratkaisua hiilensidontaa lisäävään suuntaan.

— Suomessa mäntyvaltaisten metsiköiden hiilensidonnan lisääminen hiilitukijärjestelmän avulla näyttäisi olevan myös erittäin kustannustehokas tapa vähentää hiilidioksidipäästöjä muihin päästövähennyskeinoihin verrattuna.

Lisäksi tulokset ovat kiinnostavia metsien monimuotoisuuden säilymisen kannalta.

— Hiilitukijärjestelmän käytön seurauksena metsiin muodostuu arvokasta hiilivarastoa hitaasti hajoavista kuolleista puista. Taloudellisissa optimiratkaisuissa annetaan entistä useamman puun kuolla luontaisesti, mikä on hyvä uutinen kuolleesta puusta riippuvaisille lajeille.

Hiilitukijärjestelmä on käytössä tällä hetkellä Uudessa-Seelannissa.

Pihlaisen väitöskirja esittelee myös erilaisia metsänkäsittelyketjuja, joita noudattamalla metsänomistajan tulot maksimoituvat. Laskennassa on käytetty tarkkoja metsän uudistamisen ja hakkuiden kustannuksia sekä puutavaran laadusta riippuvia hintoja. Lisäksi on otettu huomioon metsänhoidon käytännön rajoitteita, esimerkiksi ensimmäisessä harvennuksessa metsäkoneille tehtävät ajourat ovat tällaisia. Harvennusten intensiteetille on myös asetettu yläraja tuuli- ja lumituhojen riskin pienentämiseksi.

Sampo Pihlaisen tutkimustyön tulokset on julkaistu ”On the economics of boreal Scots pine management under climate change” -nimisessä väitöskirjassa (Mäntymetsiköiden taloudellisesti kannattavin käsittely, hiilinielujen lisäys ja ilmastonmuutokseen sopeutuminen).

kuva Scanstockphoto