— Päästökauppasektorilla toimivat yritykset pitäisi saada kiinnostumaan kiinteistökohtaisen fossiililämmityksen päästövähennyspotentiaalista, toteaa Joonatan Huhdanmäki. Hänen tuore diplomityönsä käsittelee kiinteistökohtaisen lämmityksen mahdollisuuksia päästökaupan osana. 

Päästökauppa on markkinaehtoinen ja tehokas tapa vähentää hiilidioksidipäästöjä. Euroopan ilmaan päästelemästä hiilidioksidista noin 45 prosenttia on tällä hetkellä päästökaupan piirissä. Tämä tarkoittaa sitä, että jokaista ilmaan päästettyä hiilidioksiditonnia kohti on ostettava päästöoikeuksia. Päästöillä on siis aina hintansa.

Päästökaupan ulkopuolisella sektorilla — taakanjakosektorilla — syntyy kuitenkin runsaasti päästöjä, joita ei ole hinnoiteltu. Liikenne, kiinteistökohtainen lämmitys ja maatalous ovat suurimpia taakanjakosektorin päästelijöitä. Lämmityssektori olisi kuitenkin mahdollista siirtää osaksi EU:n päästökauppajärjestelmää, jolloin lämmityksen päästöille muodostuisi hinta. Joonatan Huhdanmäki on tarkastellut asiaa tuoreessa diplomityössään.

Kaksijakoiset lämmitysmarkkinat

Euroopassa rakennusten lämmittämiseen kuluu vuosittain yhteensä 3 800 000 000 megawattituntia energiaa. Tästä 45 prosenttia perustuu maakaasuun ja 15 prosenttia öljyn käyttöön. Biomassojen osuus on 14 prosenttia, sähkön 11 prosenttia ja kaukolämmön 10 prosenttia.

Tilanne Euroopan lämmitysmarkkinoilla on kuitenkin kaksijakoinen. Sähkölämmitys ja kaukolämmitys ovat päästökaupan piirissä, koska päästökauppa ohjaa voimalaitosten polttoaineiden käyttöä. Kiinteistökohtaista lämmitystä päästökauppa sen sijaan ei ohjaa.

Huhdanmäki on laskenut, että EU:n alueella on noin sata miljoonaa maakaasua tai öljyä käyttävää kiinteistö- tai huoneistokohtaista kattilaa tai lämmitintä. Niiden tuottamat hiilidioksidipäästöt ovat noin 15 prosenttia unionin vuotuisista päästöistä.

Kiinteistökohtaisen fossiililämmityksen päästöt ovat erityisesti Keski-Euroopan ongelma. Pohjoismaissa suurin osa kiinteistöistä lämpenee kaukolämmöllä, sähköllä tai lämpöpumpuilla. Suomessa päästökauppa on jo ohjannut sähkön ja kaukolämmön tuotantoa tehokkaasti kohti päästöttömiä tuotantomuotoja: sähköstä yli 80 prosenttia on päästötöntä ja kaukolämmöstä vajaat puolet. Suomen noin 200 000 öljylämmitteistä omakotitaloa sen sijaan eivät ole päästökaupan piirissä.

Muualla Euroopassa maakaasua käytetään lämmittämiseen lähes kaikkialla, öljyn käyttö taas on painottunut muutamaan maahan.

Tehotonta ja vanhanaikaista

Suomalaiset ovat jo useampaan otteeseen ehtineet ehdottaa Euroopan poliittisissa pöydissä lämmityksen siirtämistä päästökaupan piiriin. Ehdotusta ei ole tyrmätty, mutta asiasta päättäminen on ollut vaikeaa, koska EU-alueen lämmityksestä ei ole ollut kattavasti tietoa päätöksenteon pohjaksi. Huhdanmäen tutkimustyön jälkeen ainakin tiedämme, miten Eurooppaa lämmitetään. Tämä voi helpottaa myös aiheen poliittista käsittelyä.

— Kiinteistöjen lämmitys ei ole muusta toiminnasta rajautuva alue. Lämmitys ja lämmityksen päästöt ovat merkittävä osa eurooppalaista ilmastopolitikkaa, Huhdanmäki muistuttaa.

Kiinteistökohtaisten lämmityspäästöjen lisäksi keskieurooppalainen rakennuskanta on vanhanaikaista ja rakennusten energiatehokkuus on kehno.

— Direktiivit toki ohjaavat uudisrakentamista Euroopassa ja niiden avulla on saavutettu neljää kertaa parempi energiatehokkuus kuin aikaisemmin, mutta uusia taloja rakennetaan nykyisin hyvin vähän Keski-Euroopassa, Huhdanmäki kertoo.

— Keskieurooppalaisesta rakennuskannasta remontoidaan vuosittain noin yksi prosentti. Uudisrakentamisen osuus on tätäkin pienempi. Tällä vauhdilla Euroopan rakennuskanta on päivitetty nykystandardien mukaiseksi vasta vuonna 2100.

Suomalaista elvistelyä?

Suomalaisten on helppo käydä Brysselissä ehdottelemassa lämmityksen siirtämistä päästökaupan piiriin, koska toimenpiteen vaikutukset jäävät pieniksi Suomessa. Mikäli lämmityksen päästöt siirrettäisiin päästökaupan piiriin, nousisivat kansalaisten lämmityskustannukset erityisesti niissä EU-maissa, joissa energiaverotuksen taso on alhainen. Huhdanmäen mielestä tämä on todellinen hidaste.

— Kiinteistökohtaisille lämmityspolttoaineille on jo useampaan otteeseen ehditty ehdottaa hiilidioksidikomponenttiin perustuvaa veroa. Tämä olisi vaihtoehto päästökaupalle, Huhdanmäki kertoo.

Verotus ei kuitenkaan ole kovin tehokas ohjauskeino. Lisäksi vero nostaa lämmityksen kustannuksia ja voi aiheuttaa sosiaalisia ongelmia Euroopan köyhimmissä maissa. Huhdanmäki huomauttaa, että asia voitaisiin ratkaista myös tavalla, joka ei nosta kotitalouksien elinkustannuksia.

— Päästökauppasektorilla toimivat yritykset pitäisi saada kiinnostumaan kiinteistökohtaisen fossiililämmityksen päästövähennyspotentiaalista. Ne voisivat käydä päästöoikeuksilla kauppaa. Usein lämmityksessä tehtävät päästövähennykset voivat olla sitä paitsi edullisempia kuin muualla teollisuustoiminnassa saavutettavat päästövähenemät.

— Oleellista on tietenkin se, onko päästökauppasektorilla motiivia hankkia päästövähennyksiä lämmityssektorilta ja voiko sinne syntyä uusia liiketoimintamuotoja.

Joonatan Huhdanmäki tutki lämmityssektorin sisällyttämistä EU:n päästökauppajärjestelmään diplomityössään "Inclusion of the Heating Sector in the EU Emissions Trading System". Työn voi ladata omalle koneelle täältä.

KAINALOSSA

Onko lämmityksen päästökauppa realismia?

Kiinteistökohtaisen lämmityksen päästöjen siirtäminen päästökaupan piiriin on suomalaisittain helppo nakki. Keski-Euroopassa asia on poliittisesti hankalampi. Pahimmillaan kiinteistökohtaisen lämmityksen päästöjen hinnoittelu nostaa kansalaisten elinkustannuksia. Siksi asia ei kovin paljon innosta Keski-Euroopan päättäjiä — toisaalta ei sitä ole tyrmättykään.

Suomalaiseen ja ruotsalaiseen tapaan kaukolämmitys olisi ratkaisu lämmityksen päästöihin, koska kaukolämpö on päästökaupan piirissä ja päästökaupan ohjausvaikutukset ovat kiistattomat. Tosin kaukolämmityksen tarjoileminen vallitsevaksi keskieurooppalaiseksi lämmitysratkaisuksi voi olla sekin vaikeaa — peräti utopiaa. Käytännössä kaukolämpöinfrastruktuurin olisi kyettävä syrjäyttämään olemassa oleva maakaasuinfrastruktuuri monilla alueilla.

Erilaisilla aloitteilla ja ehdotuksilla voidaan kuitenkin ylläpitää keskustelua päästökaupan mahdollisuuksista. Siksi lämmityksen siirtäminen päästökaupan piiriin tai kaukolämmityksen hehkuttaminen keskieurooppalaisissa pöydissä kannattaa. Kun Suomi aloittaa tänä vuonna urakkansa Euroopan unionin puheenjohtajana, voidaan kaikenlaiset päästökauppaan liittyvät kehittämistarpeet kaivaa komerosta taas kerran.

teksti Petri Sallinen